Wanhemmaksi tultuaan lapsi, oivallettuaan äidin rakkauden, mielellään
tahtoisi sen palkita -- vaikka surukseen liian myöhään huomaa ettei
tuota voi. Eikä sitä rakkautta millään makseta, jos vielä äiti
eläisikin. Äidin paras palkka, hänen sydämensä suurin ilo ja onni on,
jos lapsen käy hyvin, jos hänestä tulee kelpo ihminen:
Millä maksan maammon maion,
Millä vaivat vanhempani?
Maksanko marjoilla kesän,
Kostan koivun jältösillä;
Ei marjat mitänä maksa,
Maammon maitojen eholla;
Ei ne kosta koivun jället,
Kosta ei koulua emoni.
Ammunko joutsenen joelta,
Wirralta vihervän linnun;
Ei se vielä sittekänä
Maksa ei maitoa emoni,
Kosta ei äitin koululoita.
Maksa Kiesus maammon maiot,
Kosta Luoja äitin koulut,
Maksa vaivat vanhempani,
Huolet kaikki kantajani.