Erään ainoa toivo on saada hautansa kotimaassa:
Kunpa kuolisin kotihin,
Rikoilleni riukeneisin,
Waimot päätäni pesisi
Lakanoihin laitteleisi,
Sitte kerran kellot soisi;
Suku ei suuresti surisi.
Waan kun kuolen korven päähän,
Saavat korpit kohtaloa
Minun raukan raajoistani.