Luettuansa edellä olevan voivat lukijat paremmin arvostella sitä, minkä
nyt kerron tästä liikkeestä, enkä minä sen tähden huolikaan pyytää
heiltä anteeksi pitkää johdantoa. Mainittu taipumus koneellisesti ja
tehtaantapaisesti kääntämään ja pelastamaan ihmisiä on koko sen
liikkeen pääpiirteenä, jota mainitaan "pelastusarmeijan" nimellä.
Englannissa ollessani kävin minä neljässä pelastusarmeijan kokouksessa;
minä olen tästä liikkeestä paljon lukenut ja keskustellut
mielipiteiltään sangen eroavaisten sivistyneitten englantilaisten ja
saksalaisten kanssa; kuitenkaan en minä tässä uskalla tehdä
loppulausuntoa vaan tahdon mieluummin hankkia lukijoilleni aineksia
voidaksensa itse tuomita.
Ensi aluksi mainittakoon muutamia muistutuksia tämän kummallisen
armeijan alusta ja järjestämisestä. Kenraali, joka sen on ko'onnut, on
nimeltään William Booth, 61:n vuoden ikäinen mies. Hän oli ensin
piispallisen valtiokirkon jäsen, sitten metodistisaarnaaja. Hän on siis
aivan johdonmukaisesti suoraa viivaa kulkenut eteenpäin; sillä hänen
nykyinen asemansa on irvikuvaksi kohonnutta metodismia. Booth on
vastustajainsakin mielestä luonteeltaan alttiiksi antautuvainen,
syvästi vakuutettu siitä, että ainoastaan evankeeliumi tarjoo
pelastusta yksityiselle ihmiselle ja kaikille kansoille, ja kokonaan
täynnä palavaa rakkautta ihmiskuntaa kohtaan. Hän oppi tuntemaan
Lontoon köyhän väestön kauheata tilaa siveellisessä suhteessa, sen
raakuutta, rikoksia ja pakanallista oppimattomuutta ja vaikutti sitten
17 vuotta katusaarnaajana niin, että hän valitsi juuri pahinmaineiset
kortteerit vaikutusalaksensa. Hän tuli hyvin pian yleisesti tutuksi.
Mutta suurenmoisen, syvältä käyvän, koko Englantia käsittävän liikkeen
sai hänen vaikutuksensa kuitenkin vasta silloin aikaan kun hän
puoltajiensa kesken pani toimeen _sotaväentapaisen järjestyksen_ ja
jumalanpalveluksiinsa ja valloituksiinsa yhdisti kaikki ne menot ja
sotaväenomaiset melut (joll'ei tahdo sanoa teaaterikujeet), jotka niin
mahtavasti vaikuttavat raakaan kansaan. Ei millään paavilla ole koskaan
ollut niin rajatonta valtaa kuin kenraali Booth'illa. Hän nimittää
kaikki upseerit, everstit, majoorit, kapteenit, luutnantit, kersantit
j.n.e., ja niiden täytyy totella häntä yhtä orjallisesti kuin pyhän
Ignatius Loyolan oppilaat ritaristonsa kenraalia. Ja tässä ei ole
eroitusta i'än, sukupuolen ja säädyn välillä. Lapsikin olkoonpa se
sitten poika tahi tyttö, voi tulla upseeriksi yhtä hyvin kuin vanha
mies tahi 80-vuotias mummo; vanha kokenut kristitty marssii
pahantekijän vieressä, joka viisi päivää sitten oli raudoissa tahi
makasi juopuneena Lemaustreet'in katu-ojassa. -- Vormuna oli ensin vaan
monen värinen nauha, vyötin ja S (salvation = pelastus) käsivarrella.
Mutta jo nyt käytti moni hyvin kummallisia ja kirjavia koristuksia
yllään, ja nykyisin on vieläkin enemmin silmään pistäviä tuntomerkkiä
ruvettu käyttämään koko armeijassa. Vähitellen tietysti on pakko
menemään aina kauvemmaksi tähän suuntaan.
Sallittakoon minun tehdä nähtäväksi ainoastaan muutamilla luvuilla,
kuinka paljon tämä liike jo on levinnyt. Suur-Britannian alalla
pidetään joka viikko noin 5000 kokousta. Jos nyt laskee noin 600 henkeä
kutakin kokousta kohden -- eikä siinä ole tarpeeksikaan -- niin saamme
150-160 miljoonaan osanottajia. Tämän arviolaskun teki muuan
englantilainen ja todisti, että sen johdosta noin 10 jumalanpalvelusta
tulisi jokaisen osalle, jos kukin hänen maanmiehensä kuusivuotiaista ja
sitä vanhemmista näihin kokouksiin ottaisi osaa. Tosin kyllä on
miljoonia, jotka tähän saakka eivät lainkaan ole huolineet
pelastusarmeijasta; mutta sen korvaukseksi on myöskin satatuhatta,
jotka joka päivä ovat kokouksissa. Näiden kokouksien vaikutuksen pitää
siis oleman tavattoman suuren joko se sitten on hyödyllinen tahi
vahingollinen. Seurauksen tästä pitää olla mahtavan suuren, kun niin
monta voimaa niin alttiiksi antautuvasti ja niin innokkaasti on
toimessa.
Todellisuudessa voi kenraali Booth osoittaa suuria voittoriemuja.
Tuhansittain ihmisiä, jotka ovat eläneet kaikissa paheissa, on alkaneet
elää täydellisesti "siveellistä" elämää. Joukoittain juoppoja on tullut
raittiiksi ja varkaita rehelliseksi; ryövärejä, nyrkkipukaria, irstaita
neitoja, entisiä pahantekijöitä kaikkein _pahinta lajia_ on ruvennut
elämään "moitteetonta elämää". Hävyttömimpiä teaattereita ja
tanssipaikkoja on muuttunut hartauspaikoiksi, joista ainoastaan hymnejä
ja rukouksia kuuluu. Kapakat tulevat useissa paikoin aina tyhjemmiksi,
samassa suhteessa tyhjenevät vankilatkin. Poliisilla ei ole paljon
työtä, missä pelastusarmeija edistyy, ja sen tähden se voittaakin hovin
ja virkakunnat puolelleen, ja vieläpä moni korkea-arvoinen pappikin
osoittaa sille ystävällisintä mieltä. Samasta syystä sillä myöskin on
äärettömät _rahavarat_. Melkein uskomatonta on, mitenkä rahoja jotka
muutoin kyllä tavallisesti pysyvät kiinni ihmisten taskuissa, virtanaan
vuotaa pelastusarmeijan tarkoituksiin. Kaikin paikoin on joukoittain
ihmisiä, jotka luopuvat vastustamasta tätä edistyvää liikettä ja jotka
toivovat sen saavan aikaan mitä suurimpia asioita.
No mitä siis koko tämä liike _tarkoittaa_? Ei mitään muuta kuin _koko
Englannin kansallisuuden hengen täydellistä uudestasyntymistä kaikilla
aloilla_. Eikä tässä kyllin. Samalla kuin tämä liike tarkoittaa
Englantia, tarkoittaa se myös _koko maailman kansallisuuksia_!
Pelastusarmeijan voitontunto on hyvin suurenmoinen. Sen liput liehuvat
jo Calcutta'n kaduilla ja Tukholman edustalla; niin Parisin ja Genèven
hilpeille asukkaille kuin Hyväntoivonniemen neekereille, niin
"rehellisille Sveitsiläisille" kuin Etelämeren saarten ruskea- ja
kelta-ihoisille asukkaillekin, kaikille päristetään häälytystä
pelastusarmeijan rummuilla. Ja useassa paikoin tekee poliisi näitä
kummallisia pyhimyksiä martyyreiksi puuttuen jäykkäperusteisesti
asioihin! Ainoastaan "tietoviisasta" Saksaa pelkää kenraali enään.
Mutta jopa alkaa meidän olla aika perinpohjin perehtyä tähän
liikkeesen; meidänkin hetkemme on lyövä niin totta, kuin me olemme osa
ihmiskunnasta. Silla ihmiskunnan voittaminen on pelastusarmeijan
tarkoituksena. Muutamassa kokouksessa luki upseeri, mitä enkeli Gabriel
sanoo Johannes Kastajasta, Kristuksen edeltäjästä. (Luk. 1) ja sovitti
sen seuraavasti nykyisiin oloihin: "Johannes Kastaja raivasi tietä
Kristuksen ensimmäistä tuloa varten, -- _me raivaamme tietä Kristuksen
palaamista varten_. Pian hänen pitää tulla, jos me vaan teemme
tehtävämme. Pankaa vyöllenne nahkavyö kuten Johannes; aivan
yhdentekevää on miltä se näyttää. Me masennamme pian perkeleen,
sentähden hän meitä vihaa enemmän kuin hän on koskaan ketään vihannut.
Tämä viha on pelastusarmeijan koristus ja voitonmerkki!" -- Lukijat
huomannevat, ett'ei pelastusarmeijalta puutu itsetuntoa ja varmuutta
voitosta. Tarkastakaammepa tokko se, mitä he tekevät, ja tokko se tapa
millä sitä tekevät, on hänen henkensä kanssa yhtäpitävä, jolle kaikki
voima on annettu taivaassa ja maan päällä.