Vaikka suuresti ihailemmekin sitä suurenmoista rakkauden pontevuutta,
mikä mainitussa liikkeessä pistää silmäämme, emme voi olla lausumatta
siitä arvostelua raamatun kannalla. Me tahdomme mitata tätä liikettä
Jumalan sanan mitalla ja ennen kaikkia kysyä, mitä vapahtaja siitä
sanoo. Katsokaammepa, tokko raamattu kieltää semmoisten juomain
käytännön, joidenka ylenmääräinen nauttiminen voi saattaa juojan
päihtyneesen tilaan (I). Me tahdomme vielä lausua muutamia sanoja
siitä, mitenkä raamatun mukaan kristittyjen ihmisten ylipäänsä pitää
käyttäytyä niitten lahjain ja nautintojen suhteen, joita maailmassa on
tarjona (II).
* * * * *
(I). Viini on ainoa päihdyttävä juoma, jota raamatussa mainitaan. Sitä
mainitaan jotenkin usein ja jo jotenkin aikaiseen. _Noa_ se
vedenpaisumuksen jälkeen istutti ensimmäiset viinitarhat; mutta hän ei
voinut vastustaa sitä vaaraa, mikä tässä Jumalan lahjassa on. Hän ei
siis ainoastaan syönyt rypäleitä, eikä juonut ainoastaan rypäleiden
vasta puserrettua mehua, vaan hän myöskin käytti viiniä ja nautti liian
paljon sillä tavoin saatua päihdyttävää juomaa. Suuri on niiden joukko,
jotka eivät ole voineet torjua samaa vaaraa, ja sen kautta on tullut
paljon pahennusta. Lot esim. teki päissänsä sukurutsauksen ja monessa
muussa raamatun paikassa puhutaan viinistä. Milloin sitä kiitetään
arvokkaaksi Jumalan lahjaksi, jota tulee antaa surullisille ja joka
ilahuttaa ihmisen mieltä (Sananl. 31, 6. Ps. 104, 15. Saarn. 10, 19),
milloin lukee: viina ja vaimot tekevät viisaat miehet hulluiksi, ja
jotka porttoin kanssa yhteyttä pitävät tulevat mielipuoliksi (Syrak.
19, 2 j.n.e.) Mutta yhtä vähän kuin naimatonta säätyä puolustetaan sen
tähden, että naiset usein viettelevät mukaan hulluuteen, yhtä vähän
vaaditaan viinin nauttimattomuutta sen pahan tähden, minkä muni saapi
aikaan. Ainoastaan nasiirien piti olla viiniä juomatta, mutta suuri
siitähän seuraa, että sen nauttiminen muulle kansalle oli sallittu.
Viinin nauttimattomuus oli erityinen tunnusmerkki siitä, että
nasiireilla oli oma omituinen suhteensa Herraan. Mutta merkki on yhtä
vähän kuin leikkaamaton kukkakaan mikään korkeampi aste hurskautta.
Mutta missä suhteessa on vapahtaja tähän? Mitä sanoo hän
ja mitä sanovat apostolit? Apostolit lähettävät kirjeensä
(kreikkalaisroomalaiseen) maailmaan, missä juopumuksen kaikki paheet
olivat jokapäiväisiä. Kuitenkin etsimme niistä turhaan kieltoa viinin
juomisesta. "Älkäät juopuko viinasta" varoittavat he kristityitä; mutta
viinin kohtuullisesta nautinnosta ei kielletä. Paavali vielä
kehoittaakin Timoteusta juomaan viiniä huonon vatsansa tähden.
Ja vapahtaja sitten? Hän ei ollut läheskään teetotaler'i! Tuhmaa olisi
ollut hänen vihollistensa panetteleminen, kun he kutsuivat häntä viinin
juojaksi, joll'ei hän ollenkaan olisi juonut viiniä. Tiedämmehän, että
kaivoveden muuttaminen hyväksi, jaloksi viiniksi oli hänen ensimmäinen
ihmeensä. Vieläpä enemmänkin. Kun hän asetti pyhän ehtoollisen, teki
hän viinin verensä esikuvaksi, ja tätä viiniä ei ole juhlaa viettävän
seurakunnan ainoastaan katseleminen, vaan myöskin juominen. Vieläpä
yksi hänen viimmeisiä lauseitansa sisältää, ett'ei hän enään juo
viinapuun hedelmästä, siihen päivään asti, kuin hän juo sen uuden
Isänsä valkokunnassa. (Matt. 26: 29). _Siis myöskään sieltä_: ilon
pöydästä Jumalan ijäisessä, muuttumattomassa valtakunnassa ei puutu
viinillä täytettyjä maljoja. Ei suinkaan, Kristus ei ollut mikään
teetotaler'i, sitävastoin Muhammet, Kristuksen irvikuva, kielsi
ehdottomasti kaikkia uskolaisiansa nauttimasta päihdyttäviä juomia.
Ainakin tämän pitäisi herättää totista miettimistä _niissä_
teetotaler'eissa, jotka kieltävät viinin nautinnon _itsessään_. Olipa
viinin väärinkäyttäminen Jesuksen aikaan kuinka suuri hyvänsä, -- ei
Herran päähän pistänyt koskaan kehoittaa täydelliseen viinin
nauttimattomuuteen. Mutta useat teetotaler'eista ovat niin
johdonmukaisia, että he ehtoollisessa viinin asemesta käyttävät
hedelmämehua tahi jotakin muuta nestettä. He eivät, kummallista kyllä,
näy huomaavan, että he sillä tavoin oikaisevat vapahtajaansa ja
kuningastansa.
Mutta kuinka suoriutuvat teetotaler'it edellä mainituista
tositapauksista ja esimerkeistä? Kyllä vastaus tähän olisi hyvin
lystikäs ja naurettava, joll'ei asia olisi niin totista laatua. Sillä
kun he hyvinä englantilaisina kristittyinä eivät kuitenkaan tahdo olla
raamattua viisaammat, täytyy heidän, joko sitten tahtovat tahi eivät,
sitä vääristellä ja sillä tavoin joutua joko tietäen tahi tietämättänsä
ulkokullatuiksi. Edessäni on "Katkismus lapsia varten" ("The Band of
Hope Catechism"), jossa on 52 kappaletta kysymyksiä ja vastauksia, ja
lisäksi vielä laulukirja. Tätä joukoittain levinnyttä kirjaa käyttävät
useat (ei kaikki) temperance-meetingjohtajat 52:na sunnuntaina lapsia
opettaessansa, niin että joka kerta on yksi luku aineena. Onpa
tosiaankin houkka aate 52 kertaa vuodessa kiihdyttää pienokaisia
päihdyttäviä juomia vastaan ja samalla mättää heihin kauheimpia
tuhmuuksia. Sillä mahdotonta on kertoa, minkälaisia tuhmuuksia tässä
katkismuksessa tarjotaan luettavaksi. Siinä selitetään esim.
1 Piet. 5: 8: "Olkaat raittiit ja valvokaat" -- _näin_: Kreikkalaisessa
testamentissa lukee: "Älkää juoko!" Joka kreikkaa ymmärtää, se tietää,
että tämä suoraan sanoen on valhetta. -- Kuunnelkaammepa kuitenkin
sanasta sanaan muutamia paikkoja! 50:nnen kappaleen päällekirjoitus on:
"Vapahtajan esimerkki". Kysymys: Mutta eikö siis monta hyvää ihmistä
ole juonut kohtuullisesti? Vastaus: On kyllä, samoin kuin monta hyvää
ihmistä on tottunut pitämään _orjia_, koska heillä ei ollut parempaa
tietoa (sic!). Kysymys: Mutta eikö Jesus Kristus itse ole tehnyt ja
juonut päihdyttävää viiniä? Vastaus: Ei suinkaan, sitä emme voi uskoa;
se olisi ollut hänen arvoansa alentavaa, eikä ole mitään todistusta
siitä, että hän olisi tehnyt tahi nauttinut käytettyä ja päihdyttävää
viiniä. Ainoan kerran, jolloin tiedämme hänelle viiniä tarjotun,
nimittäin kun hän ristiinnaulittiin, kieltäysi hän sitä nauttimasta --
j.n.e.
Eikös ole totta, että tämä olisi pilan alaista, joll'ei siinä olisi
niin kovin totista puolta. Tässä nähdään, kuinka kristitytkin miehet
voivat hairahtua totuuden tieltä ja antaa hyvän tarkoituksen pyhittää
huonoja välikappaleita. Minä luulisin loukkaavani lukijoitani, jos
tahtoisin heille todistaa, kuinka äärettömän paljon hulluutta edellä
mainituissa esimerkeissä on, ja kuinka suuri tuhmuus on, kun 51
sunnuntailuvussa väitetään, että evankeeliumeissa puhutaan
käymättömästä viinistä. Tätä oivallista ajatusta ei vielä kukaan
jumaluusopin tutkija koko kristillisessä kirkkohistoriassa ollut saanut
päähänsä, ennen kuin teetotaler'it tekivät tämän suuren huomion!
Rehellisempää olisi sitten sanoa: "Tässä kappaleessa on Jumalan sana
meille liian kevytmielistä, tahi ainakaan se ei sovi Englannin
oloihin." Kutsukootpa vaan teetotaler'it Muhammedia liittolaiseksensa,
ainakaan ei Jesus ole. Ja tämä tekee koko liikkeen meille
arveluttavaksi, siinä tapauksessa että sille tahdotaan antaa
uskonnollista vivahdusta.[14]
(II). Mutta koko tämän liikkeen henkikään ei millään tavoin sovellu
evankeeliumin henkeen; tahi paremmin sanoakseni: koko tässä liikkeessä
ei voi olla puhetta _hengestä raamatullisessa merkityksessä_.
Teetotaler'ilaisuus ei ole muuta kuin uusi laki; mutta evankeliumi on
la'in loppu. Raittiuspyrintö on uusi paikka vanhassa vaatteessa (Matt.
9: 16), tahi myöskin vanha lakipaikka evankeliumin uudessa vaatteessa.
Jos Englannin kristityt sanoisivat: "Meidän kansa ei vielä ole kypsi
evankeeliumia vastaan ottamaan; se on ensin saatettava la'in alle,"
niin voisi vastata siihen: "Se tulee teidän tietää, tunnettehan te itse
parhaiten kansanne." Mutta älkööt he koettako toteen näyttää, että tämä
heidän oma tekemä lakinsa on evankeeliumin kanssa yhtäpitävä. Tämä
yritys voi johtaa ainoastaan evankeeliumin vääristelemiseen, ja me
olemme nähneet, että se onkin siihen johtanut.
"Minä tiedän ja olen Herrassa Jesuksessa vakuutettu siitä, ett'ei
mikään asia itsessään ole saastainen; vaan sille, joka jotakin pitää
saastaisena, on se saastaista. Kaikki, mitä Jumala on luonut, on hyvää
eikä mikään hyljättävä ole, kun se vaan kiitoksella vastaan otetaan,"
kirjoittaa apostoli Paavali. Jokainen nautinto, josta me iloisella
mielellä voimme kiittää Jumalata, on sallittu. Meidän ei tule sallia
panna meille lakia, sillä "ei vanhurskaalle ole lakia pantu". "Kristus
on lain loppu"; "älkäät taas teitänne sekoittako orjuuden ikeesen;"
"kaikki on teidän, mutta te olette Kristuksen". Mikä ei ole uskosta, se
on syntiä; mutta mikä on uskosta, s.o. mitä me voimme tehdä
vakuutettuina siitä, _että se ei ehkäise eikä vahingoita sisällistä
suhdettamme Jesukseen_, se on luvallista.
Niin puhuu evankeeliumi. Tämä tosin on ainoastaan asian toinen puoli.
Toinen on se ett'ei kuitenkaan _kaikki meitä hyödytä_, vaikka meillä on
valta kaikkeen. Meidän ei pidä sekoittua _mihinkään_. "Te olette
Kristuksen", tämä on korkein laki, ja toisen: "Kaikki on teidän" --
täytyy alistua edellisen alle. Mikään luotujen esineiden nautinto ei
saa muuttua intohimoksi, tarpeeksi, josta emme voi luopua. Meidän
täytyy voida hallita kaikkea; meillä täytyy olla ja meidän täytyy
myöskin voida olla ilman. Muutamalle äidille sanottiin, että hänen
ystävänsä kaikki kolme lasta oli kuollut difteritis-tautiin. Silloin
hän vastasi: "Jos Jumala tällä tavoin ottaisi omat lapseni minulta, en
minä enään voisi uskoa hänen rakkauteensa". -- Mies, jolta lääkäri
kielsi tupakan polttamisen, vastasi: "Minä tahdon ja minun täytyykin
polttaa vaikka henkeni menisi." Tämä äiti ja tämä tupakanpolttaja eivät
enään olleet kristityitä, niin pian kuin he niin puhuvat. Ja moni, joka
ei suorastaan niin sano, vaan jonka sisällinen tila on samanlainen, ei
myöskään ole mikään kristitty. Heillä on Kristuksen ohessa myöskin
toinen herra, jota he palvelevat, olkoon se sitten vaimo tahi hevonen,
lapsi tahi mammona, ystävä tahi viini, musiikki tahi tupakka. "Te ette
voi palvella Jumalata ja mammonaa!" Tärkeä asia on joka kristitylle,
josko hän hallitsee luotuja esineitä, tahi josko ne hallitsevat häntä.
Moni tekee tässä suhteessa kauheita kokemuksia, kun Herra vaikealla
hetkellä murtaa rikki hänen epäjumalankuvansa.
Myöskin voi asian laita olla senlainen, että ne ilonaineet, jotka
_tavallisissa tapauksissa_ eivät meitä vahingoita, kuitenkin
_joinakuina aikoina_ ovat meiltä kielletyt. Tämä on ehdottomasti asian
laita, kun me huomaamme, että meillä on jokin este _rukouselämässämme_.
Vaikka esim. naapurillasi olisi lupa käydä hyvässä teaaterissa, vaikka
olisi ollutkin aika, jolloin se sinua ei olisi vahingoittanut, --
kuitenkin jos sinä nyt huomaat, ett'et sinä teaaterinäytännön jälkeen
voi puhua vapahtajasi kanssa tahi että sielullesi senkautta Jumalan
sana ei ole oikein maukasta: -- niin on se, mikä itsessään ei tarvitse
olla syntiä, kuitenkin sinulle syntiä. Tahi jos sinä huomaat, että
Herra kerran nyt tahtoo sinua viedä oikein hiljaisuuteen, että hänellä
on jotakin salaa sanottavaa sinulle; niin täytyy sinun joksikin ajaksi
poistua _seura-elämästäkin_, joka itsessään on viatonta ja joka ennen
sinulle oli luvallista, ja joka sittemmin jälleen tulee olemaan sinulle
luvallista. Kaikki täytyy alistua sen suuren aatteen alle, että me
olemme kutsutut olemaan Kristuksessa ja lisääntymään hänessä. Kaikki
täytyy sinun mielestäsi olla pahaa, kun se estää sinua tulemasta
lähemmäksi suurta päämaalia, sinun Kristuksen kuvaksi julistamistasi.
Mutta sinun pitää silloin karttaa, ett'et mittaa tahi tuomitse
kristityitä veljiäsi ja sisariasi sen mitan mukaan, mikä _sinulle
itsellesi_ on määrätty. Sinä teet syntiä syödessäsi marengeja, koska ne
pilaavat vatsasi; mutta miksipä sen, jonka vatsa sietää semmoista
makupalaa, tarvitsisi sitä halveksia?
Ja kuitenkin on _vielä toinen raja_. Jos me muutoin luvallisella
nautinnolla suututamme heikkoa veljeä, niin että hän sen kautta tulee
epäilemään meidän uskonelämäämme, niin voi niinkin tapahtua, että
meidän hänen tähtensä täytyy jättää semmoinen nautinto joksikin aikaa.
Meidän täytyy vaan karttaa, ett'emme kysymyksessä olevalle veljeile
myönnä, että tämä nautinto itsessään on syntiä. Ei se ole muuta kuin
ulkokultaisuutta, jos joku pastori saarnastuolistansa arvelematta
julistaa teaaterikäynnin syntisten huvien joukkoon ja kuitenkin
matkustuksillansa käy teaaterissa, kun ei luule tunnettavan eikä
huomattavan itseänsä. Semmoisella käytöksellä on paljon pahaa saatu
aikaan. Joko hän sitten pitää todellakin teaaterinkäynnin syntisenä;
silloin hän vapaatahtoisesti tekee syntiä; -- tahi hän ei sitä pidä
syntinä ja on silloin valhetellut peljäten vallalla olevaa mielipidettä
tahi jotakin osaa kuulijoistansa. Ei tiedä, kumpiko synti on huonompi,
edellisessä tapauksessa hän vastoin parempaa tietoansa teki syntiä
Jumalan käskyä vastaan, jälkimäisessä tapauksessa hän valhetteli
vastoin parempaa tietoansa. -- Mutta minä voin kyllä lakata teaaterissa
käymästä, jos tiedän olevani muussa tapauksessa loukkaukseksi ja
pahennukseksi todellisesti hurskaille, rehellisille kristityille, jotka
ovat ahdasmielisemmällä kannalla (eivätkä ehkä ollenkaan voi arvostella
asiaa), ja aivan samoin on muidenkin asiain laita.
Suuresti kiitollisena ajattelen minä vielä sitä esimerkkiä, jonka
rehtorimme Gütersloh'in lukiossa antoi meille. Hän oli kerrassaan
kieltänyt oppilaitansa _tupakkaa polttamasta_, sillä hän ei pitänyt
sitä terveellisenä eikä sen ikäisille nuorukaisille sopivanakaan. Mutta
itse hän poltti tupakkaa ja teki sitä mielellänsäkin. Silloin tuli
meidän koulun korkeimmalle luokalle oppilaita toisesta lukiosta, missä
oli sallittu korkeimman lähimmältä luokalta saakka polttaa tupakkata.
Nämät selittivät, ett'ei jo niin kauan poltettuansa voi siitä luopua,
lehtori vastasi: "Minä näytän teille, että voi kyllä tulematta
sentähden sairaaksi." Ja tämän hän toden totta tekikin. Tämä teki
meihin erinomaisen vaikutuksen eikä siitä hetkestä kukaan uskaltanut
puhua sillä tavoin, kuin edellä kuulimme. Mutta rehtorimme ei suinkaan
sanonut: Tupakanpoltto on itsessään pahasta; eikä hän myöskään sanonut:
Minä olen tehnyt väärin, että olen niin kauan polttanut tupakkaa. --
Jollen erehdy, rupesi hän uudelleen polttamaan tupakkaa tultuansa
toiseen asemaan elämässä, ja tämä olikin aivan johdonmukaisesti ja
oikein tehty.
"Niinpä kyllä," kuulen jonkun sanovan, "mutta etkö sinä todista juuri
tällä puheella, että rakkauden tähden tulee lakata nauttimasta
päihdyttäviä juomia. Selväähän on, että tuhansittain ihmisiä joutuu
pilalle oluesta ja viinistä, puhumattakaan paloviinasta; kieltämätöntä
on, että useimmat ihmiset ovat senlaisia luonteeltaan, että he
_intohimolla_ heittäytyvät sen nautinnon valtaan, joll'eivät siitä
täydellisesti luovu. Eikö rakkauden silloin pidä pakoittaman sinua
kiroomaan tätä nautintoa ja esimerkilläsi osoittamaan heikolle
veljellesi, että ilman semmoisiakin juomia voi olla terve sielunsa ja
ruumiinsa puolesta; samoin, että siitä voi lakata, vaikkapa siihen
nuoruudestansa on tottunutkin? Eiköpä tässä ole sama tapaus kuin
Rom. 14, 15-21?"
Tähän minä nyt en tahdo tässä vastata, että suurin osa lääkäreistä
arvelee kohtuullisen viinin ja oluen-nautinnon (toinen on paloviinan
laita) olevan raitista ja terveellistä, vieläpä useille ihmisille
suorastaan välttämätöntäkin. Raamattu kutsuu viinin hyväksi luojan
lahjaksi, joka ilahuttaa mieltä ja virkistää ruumista. Kukaan
järjellinen ihminen ei voi väittää, että viinin- ja oluen-nautinto
itsessään on syntiä. Se, joka sitä väittää, ei ole heikko veli, vaan
omapäinen ihminen, jolle yksinkertaisesti tulee osoittaa Kristuksen
esimerkkiä. -- Ei sovi kieltää, että näiden käyttäminen monelle
ihmiselle on suureksi _vaaraksi_; mutta mahdollinen väärinkäytös ei voi
lakkauttaa käyttämistä, ja sen tähden että joku asia voi aikaan saada
pahennusta, ei sitä tarvitse jättää pois, jos tämä pahennus on järjetön
ja selvästi sotii Kristuksen ajatusta vastaan. -- Muutoinhan täytyy
vihdoin luopua kaikesta, sillä ei ole mitään, mikä ei herättäisi
paheksumista, sillä mitään ei ole, jota ei käytettäisi väärin.
Vegetariaanit esim. sanovat lihansyömistä vahingolliseksi ja arvoa
alentavaksikin. Pitääkö meidän sen tähden lakata lihaa syömästä?
Sosialistit selittävät yksityisen omaisuuden omistamisen
itsekkäisyydeksi ja synniksi. Pitääkö meidän sen tähden ruveta
kiihkoilemaan kommunistisen valtion hyväksi? Onhan yksityisessäkin
omaisuudessa sangen suuri vaara tarjona, ja mammona tekee mielettömäksi
ja ahneus pitää orjuudessa miljoonia. Miljoonat ihmiset käyttävät
väärin valtaansa rahan yli, ja lukemattomia kristityitä löytyy, jotka
niitä eivät tahdo hoitaa Jesuksen johdolla, vaan pidättävät itsellensä
erityisiä etuoikeuksia tällä alalla. -- Kuitenkaan ei koskaan kukaan
valistunut kristitty ole vaatinut yksityisen omaisuuden poistamista.
Mutta Jumalan järjestys on se, että kaikki pitää oleman rakkauden
herruuden alaisena ja vapaasti hoidettava sen mukaan, kuin rakkaus
Jumalaa ja ihmisiä kohtaan vaatii.
Onhan rakkaus naista kohtaan miljoonissa ihmisissä muuttunut naisten
jumaloitsemiseksi jopa irstaudeksi ja kaikenmoisiksi paheiksikin. Mutta
tuomitsemmeko sen tähden avioliiton kelvottomaksi? Tuomitsemmeko
sentähden ylipäänsä rakkauden molempain sukupuolien välillä pahaksi?
Munkit, jotka tahtoivat korjata luonnon lakeja hylkäämällä sekä
omaisuuden että avioliiton ovat joutuneet alkuperäisen tarkoituksensa
vastakohtaan, -- vapaa-ehtoisesta köyhyydestä, naimattomuudesta ja
itsensä-hillitseväisyydestä ovat he langenneet kaikenmoiseen ahneuteen,
haureuteen ja juoppouteen. Luonto kostaa, jos sitä väärin käytetään.
"Mutta mainittujen juomien nautinto", sanotaan, "ei kuulu
_välttämättömyyden_, vaan _ylellisyyden_ alalle, ja sentähden pitäisi
ainakin, ottamalla huomioon väkiviinajuomien aikaan saattaman turmion,
halukkaasti rakkauden tähden luopua niitä käyttämästä." Me emme
suinkaan myönnä tätä, että muka olut ja viini olisivat ainoastaan
ylellisyystavaroita. Mutta vaikkapa me sen myöntäisimmekin, emme
kuitenkaan suostuisi mainittuihin johtopäätöksiin. Koko meidän elämämme
on ylellisyyttä täynnä, ja jos me tahdomme siitä päästä vapaiksi täytyy
meidän pian kääntyä jälleen luonnontilassa olevain kansain tilaan.
Kaikki, mitä me tunnemme taiteen ja kaunistuksen nimellä, täytyy siinä
tapauksessa murtua yhdellä iskulla; kaikki, minkä tarkoituksena on
kauneuden ja hienouden hankkiminen elämälle, täytyy silloin poistua, ja
vihdoin täytyy joutua vähimpään, mikä elämän jonkunlaiseen
ylläpitämiseen tarvitaan. Sillä tavoin saisi kaikki taide
kuoliniskunsa, mutta tieteellä voisi enään olla päämääränä tutkia,
kuinka tarpeellisia elantoaineita ja vaatteita voitaisiin saada.
Siitä on nyt kaksikymmentä vuotta, kun muutoin kyllä hurskas, mutta
pietistinen, ahdasmielinen nahkuri istui minua vastapäätä. Me puhelimme
"kristillisistä asioista". Muun muassa sanoi hän minulle: "Jos te,
herra pastori, tahdotte muiden silmissä olla täydellisesti kääntynyt
saarnaaja, niin täytyy teidän heittää pois nuot _kultaiset
kellonvitjanne_, jotka teillä on. Sellaista ylellisyyttä paheksuvat
veljet ja sisaret." -- Minä vastasin: "Silloin täytyy minun ottaa
kuparipiirrokset seinältä, täytyy polttaa tämä matto, repiä uutimet
ikkunoista j.n.e. Mutta miksi teillä itsellänne on noin kaunis
_karvalakki_ päässä; kun te kymmenennellä osalla sen hinnasta olisitte
voineet hankkia päähineen, joka aivonne olisi lämpiminä pitänyt? Miksi
juotte te lasin olutta, jota kuitenkaan moni muu, jonka myöskin pitää
elää, ei voi tehdä. Miksi te poltatte tupakkaa, ettekä sen sijaan
ilahuta köyhiä rahasummalla, jonka se maksaa? Ja vaikka te luopuisitte
vieläkin useammasta nautinnosta, niin olisihan kuitenkin aina miljoonia
ja vieläkin miljoonia ihmisiä, jotka sanovat: Kyllähän tuon on helppo
sanoa; onhan hänellä paljon helpompi olla kuin meillä!" -- Tämä on
kalteva pinta, jota myöten alinomaa luistaa alaspäin, kunnes vihdoin
joutuu mitä hulluimpaan ja vähäpätöisimpään lakijärjestelmään, joka
taas muuttuu raivoisimmaksi kiihkoilemiseksi. Esimerkiksi mainitsen
minä mennonitit, jotka vihdoin jakautuivat "Knopler'eihin" ja
"Hestler'eihin" s.o. kahteen puolueesen, jotka kauhealla vimmalla
kiistelevät, olisiko luvallista pitää nappia nutussa, vai pitäisikö
luopuen tästä ylellisyydestä tyytyä hakasiin.
Lukijat ymmärtävät, mitä minä tahdon sanoa. Itsensä hillitseminen
väkevien juomien nautinnosta on itsensä kieltämyksen esimerkkinä
epäilemättä moneen vaikuttava siunaavaisesti ja saattava aikaan hyvän
herätyksen. Mutta selvillä pitää olla, että "väkeväin juomain" nimellä
merkitään ainoastaan yhtä niistä monista sadoista aloista, joilla
itsensä hillitseminen voi tulla kysymykseen. Varmaankin on tämä ala
kuitenkin tärkein; mutta kullakin kristityllä täytyy olla vapaus
valita, mitä keinoja hän tahtoo käyttää juoppouden estämiseksi.
Estäköön Jumala meitä uudestaan kuormittamasta evankeeliumia Sinain
kivillä!
Me olemme jo Englannin sabbatista puhuttaissa ja muissakin paikoissa
huomanneet, että jokseenkin moni Englannin veljistä on taipuvainen
erääsen lakijärjestelmään. Salaa ja huomaamatta tehdään siinä suuria
raamatun aatteita naurettaviksi. Raamatun käsite "liha" tehdään
lihalliseksi; käsite maailma tehdään maalliseksi, s.o. lihaa, syntiä ja
maailmaa etsitään muutamista erityisistä tiloista, teoista ja
nautinnoista farisealaisella tavalla, vaikka oma _sydän_ se oikea
paikka on, missä maailma, liha ja synti asuvat.
Tähän mukavaan tarkastukseen emme kuitenkaan millään ehdolla tahdo
lopettaa ainettamme. Vaikk'ei juopumus meidän maassa olisikaan
sellainen turmio kuin Englannissa, niin ei kukaan, joka vähänkin tuntee
meidän kansaamme voi sitä väittää valheeksi, että lukemattomat perheet
joutuvat perikatoon etenkin paloviinan vaikutuksesta; että lukemattomat
vaimot ja lapset tulevat onnettomiksi ruumiin ja sielun puolesta
semmoisten miesten ja isien tähden, jotka ensin ovat tehneet itsensä
onnettomiksi ruumiin ja sielun puolesta. Kauhean murhanenkelin tavoin
vaeltaa viinanperkele _meidänkin_ rakkaan isänmaamme seutujen lävitse
etsien, ketä hän saisi niellä. Ja hän löytää joukoittain sellaisia,
jotka mieluummin heittäytyvät hänen nieltävikseen, kuin kilvoittelevat
hyvän kilvoituksen. Kauhean pitkät ja vuosittain suhteettomasti
suurenevat rikosten ja törkeyksien luettelot, jotka tilastotiede tuo
esiin, samaten myöskin hullunhuoneiden luettelot, -- ne tulisivat pian
paljon lyhemmiksi, jos meidän kansamme vapautuisi paloviinan rutosta.
Kuinka ja mistä on löydettävä apu tämän haltijan valtaa vastaan? Sillä
siitä on etupäässä kysymys, koska se ennen kaikkia muita juomia
kiihoittaa kohtuuttomuuteen ja ennen kaikkia muita turmelee terveyden
ja siveellisen luonteen. Mitä olueen ja viiniin tulee, niin on laki
niiden käytännön suhteen sama kuin _kalkkein_ muidenkin nautintojen
suhteen, nimittäin että meidän tulee niitä käyttää ymmärtäväisesti ja
kohtuullisesti. Varmaankin on tämä kehoitus kohtuullisuuteen
välttämättömämpi tämän, kuin maidon- ja teen-juonnin suhteen. Mutta me
emme tuomitse viiniä ja olutta hyljättäviksi; me pidämme niitä Jumalan
lahjoina, joista meidän on lupa iloita. Vieläpä me olisimme onnellisia,
jos hyvää, halpaa, puhdasta olutta olisi saatavana joka ravintolassa
isänmaassamme; sillä meidän mielestämme olisi se mitä tehokkaimpia
ihmisellisiä keinoja paloviinaa vastustamaan ja raivaamaan tieltänsä.
Tätä me siis etupäässä ajattelemme, kun me koetamme hankkia keinoa
juopumusta vastaan. Me emme voi emmekä tahdo matkia teetotaler'eja,
tämä on meidän hyvillä perustuksilla tuettu epäämyksemme. Mutta mikä
siis on meidän asemamme?