Punainen Mack sulki silmänsä ja muisteli sitten seuraavia tuttuja
sanoja: »Mutta sankariimme ei osunut Teeku-Aleksin surmaa syytävästä
revolverista lähtenyt kuula. Eipä vainkaan! Hän huojui satulassansa,
mutta siten hän vain koetti saada häntä takaa ajavat roistot uskomaan,
että heidän ensimmäinen laukauksensa oli osunut maaliin, ja taukoamaan
ampumasta. Kaatuessansa hän tarttui toisella kädellään satulannuppiin;
seuraavalla hetkellä hänen uljas ratsunsa kääntyi nurkkauksesta, ja
lainsuojattomilta pääsi vimmainen pettymyksen kiljunta —»
Punainen Mack huoahti. Vielä kerran hän käänteli sivuja toiveikkaasti,
etsien edes yhtä tarinaa, jonka jokainen sana ei olisi lähtemättömästi
syöpynyt hänen muistiinsa.