Basra.
Shat-el-Arab on leveä joki, mutta virrannopeus on vähäinen. Rannoilla
kasvaa kokonaisia palmumetsiä, siellä täällä on vihertäviä niittyjä
laitumella käyvine karjalaumoineen sekä pieniä kyliä mataline
mökkineen. Usein näkee kuljeksivia arapialaisia, valkeissa, keveissä
puvuissa, päässä keltaisia, sinisiä tahi punaisia huiveja suojaksi
aurinkoa vastaan, sekä näitten yli ruskea turpaani. Laiva seuraa
oikeanpuolista rantaa, jossa joki on syvempi, vasemmanpuolista rantaa
tukkii hiekkasärkät. Me kohtasimme lukemattomia purjeveneitä,
jokaisella suuri purje. Näin sivutettiin oikealla rannalla sijaitseva
Fao niminen kylä, jossa tullimiehet astuivat laivaan, sekä vasemmalla
rannalla Mohammera, persialaisella alueella. Tällä paikalla on muutama
yksinkerroksinen kivitalo ja eräs ulkomuodosta päättäen vähemmän
vaarallinen linnoitus. Mohammeran asema on erinomainen, se kun on juuri
Arapian ja Persian rajalla, jossa kaksi purjehtimiseen kelpaavaa jokea
yhtyy lähellä Persian lahden rantaa. Viisas hallitus saattaisikin tehdä
jotain Mohammerasta, ja englantilaiset ovatkin muutaman kerran
koettaneet valloittaa sitä, varsinkin ennenmainitussa onnistumattomassa
sodassa v. 1857, kun he sekä Mohammerasta että Bushirista saivat
tyhjin toimin palata takaisin. Ohikulkiessamme laukasi "Assyria"
tykinlaukauksen, johon linnoituksesta vastattiin.
Shat-el-Arabin oikean, ja vasemman rannan erinkaltaisuus on
silmäänpistävä. Kun vasen, persialainen ranta näyttää tyhjältä ja
autiolta, ja siinä ainoastaan siellä täällä kasvaa harva palmuviidakko,
astuu oikea eli Arapian puoleinen ranta yhtenäisenä taatelipalmumetsänä
esiin. Siellä täällä vilahtaa yksinäisiä olkikattoisia majoja puitten
välistä, ja rannalla makaa pieniä puhvelilaumoja niin syvässä liejussa,
että eläinten turvat ja sarvet tuskin näkyvät vedenpinnan yläpuolella.
Matkan päässä jokea ylöspäin huomaa pian koko laivaston suurempia ja
pienempiä laivoja, kanootteja, ja purjeveneitä, ja niistä vasemmalle,
oikealla rannalla on muutamia suurempia taloja sekä joku englantilainen
tahi turkkilainen lippu, tämä on Basran satama. Kun saavuimme tänne
kello puoli 3, hiljensi "Assyria" vauhtinsa ja laski ankkurinsa; se oli
nyt määräpaikallansa, ja rupesi purkamaan lastiansa, palatakseen parin
päivän perästä Bombayhin uudessa lastissa. Satamassa oli jo ennen tätä
kolme suurempaa höyrylaivaa, joista kaksi kulki Lontoon ja Basran
välillä, sekä moniaita pienempiä, joitten joukossa muutamia
turkkilaisia jokialuksia, ja eräs turkkilainen sotalaiva, hullunkurinen
katsella, mutta sen tehtävä oli suojella kaupunkia ryöväreiltä.
Tuskin oli ankkuri laskettu, kun jo rannalta tuli noin 30 kanoottia
(belems) viemään matkustajia ja tavaroita maihin. Kanootit ovat pitkiä,
soukkia, mutta samalla järeätekoisia veneitä, joita syvemmällä vedellä
soudetaan airoilla, airojen ympyriäiset lappeet ovat kirkuvilla
väreillä maalatut. Rantoja pitkin, missä vesi on matalampaa, sauvotaan
veneet pitkillä, nuppipäisillä bambusauvoilla. Kanootin partaat ovat
kyllin leveät venemiesten käydä yksi kummallakin puolella, jolloin he
ruumiinsa koko painolla nojaavat joenpohjaan sysätyn bambusauvan nuppia
vastaan ja siten lykkäävät kanootin eteenpäin. Käytyään pitkin koko
kanootin parrasta, tempaavat he bambusauvan irti, ja palaavat taas
kanootin etukeulaan, uudistaakseen saman tempun. Kun tämä on muutaman
kerran toistettu, joutuu kanootti hyvään vauhtiin. Vaahto solisee
etukeulassa ja alus kiitää hyvää vauhtia eteenpäin ihan rantaa pitkin
sekä pysyy kauvan vauhdissa kerran liikkeesen päästyään, sillä se on,
niinkuin sanottu, soukka, pitkä ja raskas; viimemainittu ominaisuus on
sille suureksi hyödyksi puristuksissa ja ahdingossa laivojen välissä,
jolloin heikompi pian menisi murskaksi. Muutamat kanootit ovat
koverretut yhdestä ainoasta puurungosta. Kun pitempiä matkoja
kuljetetaan puita, hedelmiä, viljaa, siirtomaantavaroita y.m.s.
käytetään suurempia purjeveneitä, jotka ovat sangen lystikkään
näköisiä. Etukeula päättyy nim. kapeaan ylöspäiseen huippuun, ja samoin
korkea peräpuoli kannattaa leveätä peräsintä, jota pitää paikoillaan
ristiin rastiin asetetut seipäät, näitten yläpäähän on pitkä ruoritanko
kiinnitetty. Mastossa on vaan yksi purje, mutta kun tämä on jotenkin
iso, kulkee vene sopivalla tuulella hyvää vauhtia.
Minä astuin erääseen ensinmainittuun alukseen, jota kaksi vahvaa
arapialaista erinomaisen taitavasti souti ja sauvoi laivajoukon läpi.
Me tarvitsimme puolen tuntia päästäksemme maihin, mutta saimmekin
soutaa vastavirtaa hyvän matkaa jokea ylös. Maihin laskiessamme olivat
arapialaiset kyllin hävyttömät pyytämään kaksi kraania kumpikin
soudosta. Selitin heille yhden kraanin olevan jo liikaa, mutta he
kielsivät viemästä kapineeni maihin, jopa uhkasivatkin minua, josta
syystä minä, ajatellen heidän ylivoimaansa, katsoin viisaammaksi
myöntyä heidän vaatimuksiinsa.
Kenraali Shindleriltä oli minulla suosituskirje eräälle saksalaiselle,
Ashé nimiselle kauppiaalle, mutta kun en tietänyt hänen asuntoansa,
menin lähimpään taloon, jossa jouduin suurelle, koko taloa kiertävälle
ulkoparvekkeelle. Täällä istui eräs herra nojatuolissa, sanomalehteä
lukien. Menin hänen luokseen ja kysyin herra Ashéta, jolloin sain
tietää hänen asuvan tässä talossa, mutta nyt olevan kaupungilla, josta
hän illalla palaa. Herra Ellis -- niin oli tämän miehen nimi -- kysyi
suurimmalla kohteliaisuudella enkö tahtoisi asua hänen luonaan sen ajan
kun olin Basrassa. Kiitollisuudella otin tämän tarjouksen vastaan.
Herra Ellis on englantilainen noin 30 vuotias kauppias, joka vaimonsa
ja kahden pikku poikansa kanssa on muutaman vuoden asunut Basrassa.
Kotiuduin ystävällisessä perheessä ja illalla saapui herra Ashé.
Illallisen jälkeen istuimme jutellen herra Elliksen ulkoparvekkeella,
josta oli viehättävä näköala yli Basran sataman, palmuistutuksien,
laivojen ja veneitten sekä ylpeän "Arapian joen" yli, joka kymmenkunnan
peninkulman päässä kaupungin alapuolella laskee noin 6,700 kuutiometriä
vettä sekunnissa Persianlahteen.
Herra Elliksen talon ympärillä on kuusi samallaista, eurooppalaisten
asumaa taloa. Niissä on makasiineja, kauppakonttooreja ja
konsulivirastoja. Näitten ympärille on viime vuosina rakennettu monta
muuta taloa ja luultava on, että siellä aikaa myöden kasvaa erityinen
kaupunki. Varsinainen Basra on nim. kolmen kilometrin päässä joesta ja
on tämän yhteydessä kolmen "kreeksin" kautta, jotka laskevat satamaan
ja yhtyvät kaupungin toisella puolella. Nämät n.s. kreeksit ovat
kaivettuja kanavia, joista kaikille suunnille, ristiin rastiin
lähtee muita pienempiä, muodostaen koko kanavaverkon. Suurimmat
ovat osaksi kulkuväylinä, osaksi vesihautoina rappeutuneitten muurien
alla, ja pienemmät, jotka haarautuvat yhä hienompiin suoniin,
kostuttavat palmuistutuksia. Basran ympärillä kanavat saavat vetensä
Shat-el-Arabista, ja niillä kulkemaan pääseminen riippuu luonnollisesti
veden korkeudesta joessa, joka seikka taas vaihtelee vuodenaikojen
mukaan. Sateen- ja lumensulamisaikana, s.o. syystalvella ja keväällä,
joen ollessa vesirikkaimpana, tapahtuu joskus, että palmutarhat ovat
ihan veden alla. Kesän kuumuudesta kuivuvat sitävastoin muutamat
sisemmistä kanavista usein melkein kokonaan, ja näin on laita
varsinkin luodeaikana. Luode ja vuoksi tuntuu nim. täälläkin, koska
Shat-el-Arabin pinta on melkein yhtä korkealla kuin Persianlahden.
Sunnuntaina, 30 p. toukok. aamulla astuimme, herra Ashé ja minä
erääseen kanoottiin, jonka peräpuolelle asetuimme patjoille ja
tyynyille punaraitaisen telttakaton alle, jossa oli alasriippuvia
ripsuja. Matkan päämääränä oli Basra. Kanava, jota kuljemme, lepää
tyyneenä ja kirkkaana korkeitten, mehevien ihanasti kasvavien
taatelipalmujen välissä, näitä on rannalla niin taajassa, että
ohikulkiessa saattaa tuntea jonkun viileyden aavistusta. On tapana
sanoa taatelipalmusta, ja syystäkin, ettei se luo mitään varjoa, mutta
tähän se puheenparsi ei sopinut. Matkamme oli sangen soma ja yhtä
mittaa kohtasimme muita kanootteja, joissa oli hedelmiä ja
kauppatavaroita. Soudettuamme kolmeneljännestuntia, pilkisti vasemmalla
palmujen välistä Basran ensimmäiset talot ja me astuimme maihin.
Sille, joka on lukenut "Tuhat ja yksi yötä", on Basra eli Bassorah
tuttu nimi, sillä monet tässä mainiossa satukokoelmassa kerrotut
seikkailut tapahtuvat juuri tässä kaupungissa. Se on rakennettu
suistamo-alueelle, joka ei ole niinkään vanha. Sen perusti Omar pian
Muhametin kuoleman jälkeen, v. 636. Kaliifien loistoaikana
Basra kukoisti, ollen yksi maailman suurimpia ja vilkkaampia
kauppakaupunkeja; mitä olikaan muuta odotettavissa ihanan ja rikkaan
Bagdadin satamakaupungista? Mutta kaliifien valta hävisi, Bagdad
rappeutui ja Bagdadin kanssa sen satamakin. Penikulman pituinen kanava,
joka johti sinne Shat-el-Arabista meni umpeen ja kaupunki oli sitten
monta vuosisataa melkein unhoitettuna. Tästä vanhasta Basrasta löytyy
nyt jälellä ainoastaan ränstyneitä muureja ja soraläjiä Sobeir
linnoituksen lähellä. Nykyisen kaupungin valloittivat turkkilaiset v.
1668, persialaiset v. 1777 Sadik Khaliinin johdolla, kunnes
turkkilaiset vuoden päästä sen taas valloittivat takaisin. Sitten
karkasivat Montefikarapialaiset Basraan, mutta olivat vaan lyhyen ajan
sen herroina, sillä kun turkkilaiset kolmannen kerran olivat kaupungin
valloittaneet, jäi se heidän käsiinsä. Nyt on Basrassa korkeintaan
15,000 asukasta.
Herra Ashé ja minä teimme pitkän kävelyretken Basrassa. Kävimme
hyvinvarustetussa ja vilkkaassa basaarissa, jonka pääosaa peittää
tiilikatto, siellä täällä maalauksilla ja fajanseilla koristettuna on
basaari muuten avoin tahi palmulehti-matoilla suojattu. Täällä
samoin kuin Persian kaupungeissa oli kahviloita, jossa istui
kaliaanin polttajia laveilla puusohvilla kyyristyneenä ja jossa
arapialaisia kauppiaita teelasin tahi kahvikupin ääressä suoritteli
kauppa-asioitaan. Muita yleisiä rakennuksia ei ole kuin turkkilaisen
kuvernöörin palatsi ja 40 moskeeta, joista yksi oli suuri ja kaunis.
Kadut ovat ahtaat ja äärettömän likaiset. Laihoja ja surkeita koiria
kuljeksii tuhansittain ympäri ja öisin tulee läheisistä erämaista
joukottain shakaaleja ja hyeenoja hakemaan ahtailta kujilta ruokaansa.
Ne auttavat suuressa määrin poistamaan kaupungista kuumetta tuottavia
aineksia.
Basra muistuttaa Bushirista siihen nähden, että talot täälläkin ovat
kaksi jopa kolmekin kerroksiset, mutta onpa suuria eroavaisuuksiakin,
varsinkin mitä akkunoihin koskee. Maakerroksessa ei ole akkunoita
ensinkään, mutta ylempiin kerroksiin on asetettu pieniä, häkinmuotoisia
kaappeja, nämät ovat varustetut vehreillä tai ruskeilla ristikoilla,
jotka on tehty ohuista poikittain asetetuista riu'uista. Näillä
pienoisparvekkeilla istuu arapialaisia tai turkkilaisia naisia
työskennellen, tupakkaa poltellen tahi virvokkeita nauttien ja sillä
välin katsellen elämää kaduilla. Itse ovat he ristikon suojassa
näkymättöminä maailman silmiltä. Mutta varsinaisesti eroavat nämät
molemmat kaupungit kuitenkin taatelipalmujen kautta, joita täällä on
niin runsaasti, että Basra on ikäänkuin palmumetsän peitossa. Muutamat
talot ovat ihan palmujen varjossa ja vaikeata on saada yleiskatsauksen
kaupungista. Ilma on täynnä hyvänhajuista taatelintuoksua, joka
kuitenkin nousu- ja matalaveden aikana muuttuu ihan toisellaiseksi,
sillä silloin nousee kuivatuista kanavista ja ympäriolevilta suomailta
myrkyllisiä, saastaisia ja tukehduttavia höyryjä. Ilmasto onkin paljon
epäterveellisempää kuin Bushirissa ja kuume on vieras, joka aina
kesäisin vaatii runsaasti ihmishenkiä. Kun Armeenian ja Kurdistanin
vuorilla lumi sulaa, saapi Tigris ja Eufrat paljon vettä, ja tästä
Shat-el-Arab tulvii äyräittensä yli, mutta kun kanavat Basran luona
ovat ränstyneet ja hoitoa vailla löytää vesi helposti tien läheisiin
vainioihin. Kaupunki on täten kaikilta suunnilta veden ympäröimänä,
joka tosin kesällä suureksi osaksi haihtuu, mutta kuitenkin lioittaa
maan ja muuttaa sen suoksi. Tästä tulee ilma täyteen kosteutta ja
illoin sekä öisin lankee niin vahva kaste että tuolit ja pöydät ulkona
ovat kuin kuurassa. Ihminen pökertyy ja käy nuopeaksi, heittäytyy
sänkyyn voimatta nukkua. Yö vietetään kuitenkin ulkona katolla,
tahi ulkoparvekkeella, sillä huoneissa tukehtuisi. Ei ole
ihmettelemistäkään, että kuume viihtyy tällaisessa ilmastossa. Ei
kukaan, olkoon sitten kaupunkilainen tai siellä oleskeleva muukalainen
pääse siltä rauhaan. Jos ei kuumetta muusta saa, niin saapi olla varma,
että se tulee hiipien, jos on liiaksi juonut vaarallista ja
epäterveellistä juomavettä, tahi jos on syönyt liiaksi hedelmiä tahi on
kylmettynyt. Kaikkea tätä seuraa ensin kova ripuli, joka pian kääntyy
kuumeeksi. Kuumeen tuntomerkit ovat: ensin jääkylmä puistutus, sitten
tulinen kuumuus, unettomuus, vastenmielisyys ruualle, kalpeus,
laihtuminen ja erinomainen raukeus. Tauti kestää, helpompana ollen,
ainoastaan päivän tahi pari, muuten viikkokausia. Seikka joka vielä
tekee ilmaston vaarallisemmaksi, on tuo kuuma ja epäterveellinen
länsituuli, viimeinen jäännös murhaavasta Saamum tuulesta. Mutta juuri
tämä viimeinen viima on mitä runsaimmin täynnä tomua. Eräs
eurooppalainen Bushirissa kertoi kerran pohjois-Arapian erämaassa
nähneensä muukalaisen -- en muista mistä kansakunnasta, joka tuulen
tullessa ei huomannut peittää kasvojansa, vaan tukehtui, kävi mustaksi
kasvoiltaan, lankesi maahan ja kuoli paikalla.
Basran väestö on sangen kirjavaa. Siinä on enimmäkseen arapialaisia,
turkkilaisia ja persialaisia, mutta paljon on myös armeenialaisia,
hindulaisia ja neekereitä. Siitä seuraa että uskontojakin on monta.
Täällä löytyy sunniitteja, shiittejä, babiittejä, vahabiittejä,
armeenialais- ja kaldealaiskristittyjä, juutalaisia, jetsiidejä y.m.
Suvaitsevaisuus näitten eri uskon tunnustajien välillä on kuitenkin
suuri ja uskonnollisia eripuraisuuksia on harvoin.
Basraan tuleva muukalainen saa heti sen käsityksen, että tämä lienee
sangen vilkas ja väkirikas kauppakaupunki. Laivat ja veneitten
moninaisuus satamassa, suuret varastopaikat ja makasiinit, jotka
alinomaa täyttyvät uusilla laivanlasteilla, jokihöyryt, jotka monasti
viikossa käyvät Bagdadissa täynnä tavaroita -- kaikki on omiansa
antamaan tukea tälle luulolle. Mutta tuo näkyjänsä niin vilkas kauppa
onkin vaan suuremmaksi osaksi kauttakulkutavaraa, paikalliskauppa ei
ole erittäin suuri-arvoinen. Seuraavia tavaroita tuodaan Basraan ja
Basran kautta: silkkiä, muslimia, pellavakangasta ja verkaa, kultaa ja
hopeata, santelipuuta ja indigoa Hindustanista; hedelmiä Bahreinista,
kahvia Mokasta; huppuliinoja ja hedelmiä Persiasta; maustimia Jaavasta.
Ylellisyystavaroita, jotka suurimmaksi osaksi valmistetaan Bombayssä,
viedään Basran kautta Bagdadin ja Mesopotamian sisäosiin. Basrasta
viedään pääasiallisesti jaloja metalleja, kuparia, hedelmiä,
raakasilkkiä, hevosia ja taateleita. Tärkeimpiä näistä tavaroista ovat
taatelit, joita suunnattomat määrät viedään osaksi Persiaan, Syyriaan
ja Nedshdiin, osaksi ja varsinkin laivoilla Indiaan ja Eurooppaan.
Suetsin kanavan valmistuttua on Basran taatelien arvo noussut
erinomaisesti, koska ne nyt helposti voidaan suurissa määrin viedä
Eurooppaan, ja syystä saattaa sanoa, että kaupungin olemassa olo
suureksi osaksi riippuu tästä arvokkaasta hedelmästä. Arapialaiset
kerskailevat siitä, että ainoastaan Basrassa on 70 eri taatelilajia ja
eräs persialainen runoilija kertoo, että tätä kasvia saattaa käyttää
363 eri tarkoitukseen. Toinen persialainen runoilija sanoo tämän
siunatun puun kasvavan ainoastaan niissä maissa, joissa Islamin uskoa
tunnustetaan. Kansa käyttääkin sitä ruokaan ja juomaan, talojen,
siltojen ja veneitten rakennusaineeksi, siitä valmistetaan mattoja,
köysiä, vasuja ja tuhansia muita kapineita. On sangen huvittavaa nähdä,
kuinka tottuneesti ja taitavasti arapialaiset latoovat taatelit. Ne
sotketaan kuution muotoisiksi möhkäleiksi, joita kääritään
niinimattoihin ja palmun lehtiin. Muutamat ristiin rastiin asetetut,
itse taatelipuusta otetut säleet tukevat ja pitävät koossa tätä
tavarapakkaa, ja tämmöisenä on se valmis ulosvietäväksi.
Basra on viime aikoina tullut huomatuksi siitä syystä, että on aijottu
rakentaa rautatie Välimeren ja Persianlahden välille. Tällä linjalla
tulisi tietysti Basra, Bagdad ja Aleppo olemaan tärkeimpiä paikkoja,
sillä rautatie alkaisi Iskanderunlahdesta, tahi Antiokiasta Oronteen
suulla (pohjois Syyriassa) ja seuraisi joko Tigristä tahi Eufrat virran
laaksoa Persianlahdelle asti. Maaperä on erittäin kiitollinen ja matka
1,400 km. Matka Brindisistä tahi jostakin muusta Välimeren satamasta
Bombayhin lyhenisi täten 10:llä päivällä. Tämä rautatierakennus on
laskettu maksavan noin 250 miljoonaa markkaa, tämän hinnan tuottaisi
ennemmin paikallisliike kuin kauttakulkukauppa, jolla Suetsin kanavassa
on niin vaarallinen kilpailija. Maan alkuasukkaat tulisivat varmaan
ahkerasti käyttämään kolmannen luokan vaunuja. Jos tämä tuuma
toteutetaan, olisi se kuoleman isku Syyrian ja Mesopotamian välisille
suurille karavaanikauppiaille.[36]
Turkkilainen hallitus Basrassa on kurjimpia mitä ajatella voi. Sen
sijaan että se huolehtisi alamaistensa menestyksestä, on se päin
vastoin niille kiusaksi -- ja samoin on laita monessa muussa
kaupungissa, jossa on turkkilainen hallitus. Asukkaat puolestansa
halveksivat turkkilaista esivaltaa sydämensä pohjasta ja koettavat
pysyä siitä niin riippumattomina kuin mahdollista. Turvallisuus
kaupungissa on huonolla kannalla. Beduiini- ja ryövärijoukkoja
tunkeutuu kaupunkiin "muurien" yli rosvoamaan, kohtaamatta mitään
mainittavaa vastarintaa. Annetaan kanavien ja muurien ränstyä, eikä
käytetä maan luonnollisia rikkauksia hyväksensä. Ja kuitenkin on
maanlaatu Basran tienoilla niin hedelmällistä, että voitaisiin
järjestetyllä viljelys- ja kanavoimistavalla kehittää maanviljelystä
erinomaisen korkealle kannalle. Nykyänsä, vaikka hoito on huonoa,
tuottavat vainiot vuosittain rikkaita satoja riisiä, vehnää, ohraa,
aprikooseja, omenia, kranaattiomenia, viinirypäleitä, oliiveja, kaalia,
sallaattia, sipulia, herneitä, papuja y.m.; jos näillä seuduilla olisi
viisas hallitus, voisi se suuresti edistää hedelmien sekä laatua että
tuotantoa.
31 p toukok. kello puoli 5 i.p. lähdin kanootilla jokihöyrylaivaan
nimellä Mejidieh jonka piti lähteä Bagdadiin. Herrat Ellis ja Ashé
saattoivat minut sinne, mutta palasivat rantaan samalla kanootilla,
kuin Mejidiehin siipirattaat kello 5 alkoivat työskennellä
Shat-el-Arabin sekaisessa vedessä. Matka suunnattiin jokea ylös, ja
pian katosivat Basran satamarakennukset palmujen joukkoon.