_(Menee kamariin)_
JUNNUS
Ka saapihan tässä. _(Seuraa)_
PENTTI
_(Yksinään)_
Eipä tämä sentään niinkään huonosti tainnut onnistua... Minä luulin sen
pahempaakin sanovan ... ainakin ensi aluksi... Ka... Kaisu!
KAISU
_(Saapuu ujona)_
Eikös se mestari ole kotona?
PENTTI
Ei... Mitäs Kaisulle kuuluu?
KAISU
_(Isahtaa penkille)_
Ei mitään.
PENTTI
Eikö mitään. _(Hiivittäytyy likemmä, penkkiä myöten luistaen)_
KAISU
Ei... Missäs se mestari on?
PENTTI
Mestariko?... Se meni vähän asialle. _(Lähestyy taas)_ Mutta tottapahan
se tulee, kun joutuu. _(Lähestyy)_
KAISU
Tuleekohan se kohta?
PENTTI
Niinkö mestari? _(Lähestyy)_ Eikö tuo tulle ... kun nyt saa asiansa
toimitetuksi. _(Hiihtäytyy ihan rinnalle)_ Se läksikin tästä ihan
äsken... Minne hän lienee mennyt... _(Tarttuu Kaisun esiliinaan)_ Uusi
esiliinako tämä on?
KAISU
_(Vetää hiljaa esiliinansa pois)_
Ei saa!
PENTTI
_(Leikillä)_
Minkätähden ei saa? Saahan? _(Vetävät hiljakseen esiliinaa)_
KAISU
Eikä saa... Kun minä menen jo naimisiin...
PENTTI
Kenenkä kanssa?
KAISU
Kahilaisen Jukan.
PENTTI
Vai Jukan!... Olisinhan minäkin sinut ottanut, kun olisin tiennyt, jotta
sinulla on niin kiire. _(Vetää esiliinaa)_
KAISU
No ... ei saa!... toisen omaa!
PENTTI
No saapi... Menenhän minäkin naimisiin ... enkä kuitenkaan rupea jo näin
aikaiseen jurottamaan. _(Yrittää syleillä)_ On sitä sittenkin vielä
aikaa!
KAISU
Ei saa! _(Hyppää irti. Esiliina pääsee irti ja jää Pentille käteen)_ Kun
ei anna rauhaa. _(Pakenee pois tuvasta)_
LUUKAS
_(Palaa Junnuksen kanssa. Katselee)_
Missäs se nyt se Pentti on?
PENTTI
_(Työntää esiliinan taskuunsa)_
Ka tässä!... Joko se nyt sitten on asia päätetty ... niin jotta se
pitää?
LUUKAS
Sano sinä seppä Pekka Malakias Junnus asian päätös.
JUNNUS
Ka se tämä mestari päätti, jotta tottapahan sitten nähdään ... jos
sinusta ei nimittäin enää tämän perästä mitään kylällä kuulu.
PENTTI
No siitä nyt saa olla mestari varma...
JUNNUS
No sittenpä tämä asia selvisikin vähällä vaivalla. _(Hilkka saapuu)_
PENTTI
Ka tässäpä tämä itse Hilkkakin tulee ... niin jotta saa kuulla.
LUUKAS
_(Varottaa sormi pystyssä)_
Pentti... Kuule sinä Pentti... Mestari Luukas tietää itse aikansa!
PENTTI
_(Kaivaa ajatuksissaan sormellaan nenäänsä)_
Ka sepä tulisi sitä myöten jo valmiiksi!... jos sanoisi Hilkalle
itselleenkin.
LUUKAS
Mestari Koikaleen talossa ei pidetä kiirettä tulipalossakaan, sillä
mestari itse on tirppanut ja odottanut omaa vaimoansa kahdeksan vuotta,
kolme kuukautta ja neljätoista vuorokautta... Hilkka, kohenna tulta
vellikattilan alle ja pane suolaa vahvasti velliin! _(Hilkka tottelee)_
JUNNUS
_(Pentille)_
Ka mikäpäs tässä on sitte... Kyllähän tämän mestarin sana pitää ... niin
jotta voithan sinä jonkun aikaa tirppaa.
PENTTI
Ka voihan tuota.
JUNNUS
Voi... _(Tekee lähtöä)_ Niin että jos sitten lähdetäänkin. _(Ottaa
hiilen piippuunsa)_
PENTTI
Ka mitäpäs tässä enää istumassa tekee. _(Lähtevät)_ No ... mestari...
Hyvästi sitte vaan!
LUUKAS
Herran halttuun. _(Kaivaa luudasta otetulla varvulla korvaansa)_ Ja nyt
Hilkka... Hilk-ka!
HILKKA
_(Nyreänä)_
Mitä?
LUUKAS
_(Viisaasti)_
Kun viisaalla neitsyellä on kaksi, tai monta rikasta ylkää, niin hän
täyttää lamppunsa niiden öljyllä ... itse-kunkin öljyllä, ja valitsee
... valitsee vain siksi kuin öljyä ylkien astioissa riittää, ja pitää
huoneensa oven visusti lukossa. Ja silloin ei häntä voida tyhmäksi
neitsyeeksi sanoa.
HILKKA
No enkä valitse Myrkkyä, en yhtään päivää ... vaikka siinä miten
houkutelkaa!
LUUKAS
_(Koveten)_
Hilkka!
HILKKA
_(Suuttuu)_
No enkä huoli Myrkystä!
LUUKAS
_(Ankarana)_
Hilk-ka! _(Hilkka tottelee ja jää kuuliaisena, nyreänä lieden luo
seisomaan. Lempeämmin)_ Minä sanon sinulle, Hilkka, että sinä et
tarvitsekaan vielä kestään huolia... Sinä vain valitset ja odotat, mitä
sinun vanha ja viisas isäsi sinulle sanoo. _(Hilkka lähtee, kuin
suuttua tupsahtaen, pois tuvasta)_ Hilk... Hi _(Muuttuen)_ Tytöstä on
tullut äitiinsä juonikas ... juonikas ja ankara valitsemaan... Mutta
Pentillähän on mylly ja Luukas Filemonille ei herra ole suonut liikoja
talkkunajauhoja... Ainoastaan vatsan ja suun ja su-uuren syömähalun on
Herra palvelijallensa Koikaleelle antanut! _(Käy kattilasta lusikalla
suolaa koettamassa)_ Onkohan siinä vellissä oikea suola. _(Maistaa)_
On... Kohtuus vallitsee kaikessa sinun talossasi, mestari Luukas Filemon
Koikale.
HIRMUN LIISA
_(Tulee kuohuksissaan)_
No tämähän nyt vasta peliä on, kun ei enää saa rauhassa tätä myllytietä
ihmiset kulkea, kun se Soikkelin Heikin pässi pahennus siinä pukittaa ja
päkittää, jotta silmät pitäisi olla edessä ja takana!
LUUKAS
_(Arvokkaasti)_
Soo... Päkkääkö Heikki Soikkelin pässi tätä Hirmun Liisaakin?
HIRMUN LIISA
No minuahan se ruoja pakkaakin ... ja hyökkää vielä niin kavalasti takaa
päin kuin paha henki vanhurskaan kimppuun ... en paremmin ajattele... Ja
kun minä Soikkelille itselleen huusin siitä pellolle, niin mitä luulet
sen tehneen: Haukkumaan hyväkäs rupesi. Mutta silloin minä julmistuin ja
uhkasin tulla sinulle, Luukas, sanomaan... Ja nyt sinä pidä sille Heikki
Soikkelin ruojalle siitä pässistä semmoinen rippisaarna, jotta sen
korvat soivat, niin korjaa pässinsä pois tahi opettaa sen ihmisiksi
olemaan... Ripitäthän, mestari, sen Soikkelin?
LUUKAS
Siis ... mestarin siis on pidettävä nyt parannussaarna pässille että...
HIRMUN LIISA
_(Keskeyttäen)_
No kukas muu juutas täällä saarnaisi ja pitäisi kylän asioita reilassa,
jos et sinä!
LUUKAS
No-oo ... no ... no! _(Aikoo sanoa)_
HIRMUN LIISA
No sitten ei mitään. _(Kiirehtii pois)_ Hyvästi nyt vain ja nyt anna
Soikkelille rippi, joka tuntuu. _(Poistuu)_
LUUKAS
_(Viisaasti)_
Hän ... hän saarnauttaisi mestari Luukkaalla ilman voita ja vehnästä ...
sitä varten hän pakoon livahti... Mutta maltahan!... Maltahan sinä
Hirmun akka! Pässin pitää saada rauhassa sinulle opettaa, jotta pappi ei
pytyssä leivättä paukuta!
SOHVI
_(Saapuu iso korvo selässä. Hymyilee)_
Tässä on ukko Sallisen peruja... Ei sanonut leski muuta joutavan.
_(Pyyhkäsee nenäänsä huivin kulmalla)_
LUUKAS
Korvo... Vanha korvoko jäi vain Sallis-ukolta. _(Pyörittelee korvoa
tarkastellen)_ vanha ... vanha maitokorvoko vain ukolta jäi... Vannekin
on tuosta jo aukeamassa ... ja uurteessa on rako... Mutta laudat ovat
lujat... No mitäpäs siinä. Vie korvo eteiseen ja pane veteen turpoamaan.
_(Menee kamariin. Sohvi alkaa pyörittää korvoa ovea kohti)_
MYRKKY
_(Saapuu, tulee vastaan)_
Kah... Korvoako sinä pyörität?
SOHVI
Ko-orvoa. _(Pysäyttää)_ Luukkaalle toin korvon.
MYRKKY
_(Kaputtaa korvoa)_
Lujalautainen korvo... Mutta heitä nyt se ja mene asialle. Sano Jaskalle
ja muille kylän pojille, jotta Myrkky laittaa vehnäskahvit ja tanssit,
jos vain saavat sen tyttömyllärin ratashuoneen kootuksi sen viettelemiä
tyttöjä ihan täyteen ja sitten laittavat kylälle sanan... Mutta sano
jotta sinä sovittuna päivänä, kun minä Hirmun kanssa tulen sinne
kauppoja päättämään. Sittenpähän Luukas itsekin näkee... No ... mene
nyt.
SOHVI
Onkos se lehmä sitte jo ihan varma?
MYRKKY
No niin kuin sanottu, niin jos onnistuu, niin lehmä ja paras on sinun...
Mutta nyt vaan ei hellitä Myrkky!
SOHVI
_(Hyvillään)_
Hyvä isä kuitenkin ... sitäkin Myrkkyä!
MYRKKY
Ka ... no niin!... Luota vain Myrkyn sanaan... Vaikka rahan voimalla
panee tää poika Luukkaan sinut naimaan.
LUUKAS
_(Tulee säkki kädessä)_
Meneppäs Sohvi... _(Käy karistamassa kurkkunsa pankon luona)_ Meneppäs,
Sohvi, sitten kun olet muut työt tehnyt ja käy hakemassa tällä säkillä
Pentti mylläriltä talkkunajauhoja... _(Antaa säkin)_ Sano vain, jotta
mestari Koikale käski... No mitäs nyt kuuluu, Myrkky?
MYRKKY
Eipä sitä hyvää ... erikoista... Tässä vain arvelen ostaa sen tään
Pentin myllypaikan... Niin vaikka hänen sitten rakennuttaa oman myllyn,
kun on ensin sen entisen pois revittänyt.
LUUKAS
Sooo! _(Sohvi puhdistelee korvoa)_
MYRKKY
Niin tulin tässä arvelleeksi... Ja mitäpä hän köyhä mies myllyllä
tekeekään. _(Koputtaa porot piipustaan pankolle)_ Velkoja jo on
ennestäänkin suusta ihan sieramiin asti ... niin jotta joutaapa hän
aikanaan hävitä mylly.
LUUKAS
Soo-o!... Vai on miehen mylly jo niin menossa!... Sitä se syntinen elämä
tekee!
MYRKKY
Sitä...
LUUKAS
Sitä ... sitä se tekee syntinen elämä... Sodoma ja Gomorra hukkuu ja
myllyt miehiltä menevät!
MYRKKY
Mennyt ... mennyt on kohta mieheltä mylly... Pääsevätkin sitten tämänkin
kylän tytöt rauhaan. _(Sohville)_ Mitenkäs, Sohvi... Kukas se sanoi,
jotta eikö se jo sitä Sallisenkin leskeä kitkuta ... tää Pentti?
SOHVI
Eipä sitä ilkeä semmoista kertoa... _(Alkaa lakasta lattiaa)_
MYRKKY
Niin jotta ei sille kunnon isä ja hyvä kristitty tyttöään antaisi...
Tälle Pentille.
LUUKAS
_(Kuin itsekseen)_
Ei... Ei antaisi isä lastansa hänelle.
MYRKKY
No ei...
LUUKAS
_(Jyrkästi)_
Ei.
MYRKKY
Ei... Pentti Akkimukseksihan ne nyt sen jo ristivätkin ... sen entisen
sukunimen sijasta!
LUUKAS
_(Laskee silmälasit nenälleen kuin oudoksuen)_
Akkimukseksi?
MYRKKY
Akki... Pentti Akkimukseksi haukkuvat ... ja mestari Luukkaan antama
nimipähän tuo onkin!
LUUKAS
Soo!... Siis soo!... Vai Pentti Akkimus siis!
MYRKKY
_(Lähtöä tehden)_
Ka niin... Ja sittempä tässä ei taas enää sen kummempia ole kuin että
lähtee sinne kotia kohti latmistamaan ja vahvistaa myllyn
kauppakirjat... Tottapahan on sitten sinullekin aina joku liikenevä
jauhopussi, kun milloin oma mylly jauhaa. _(Jäähyväisiksi)_ No ...
tottapahan sitten taivaassa tavataan! _(Poistuu)_
LUUKAS
Tavataan! _(Itsekseen, vellikattilaa liedeltä pöydälle hakien)_ Tavataan
sitä taivaassa kerran... Luukaskin siellä vain veisaa enkelien parissa
... ja enkelit kuuntelevat silloin ja kyselevät toisiltaan, jotta
onkohan tuo se hurskas ja jumalaa pelkääväinen Luukas Filemon Koikale,
joka noin korkialla äänellä veisaa, niin jotta muiden ääntä ei
kuulukaan. _(Ottaa lusikan seinän raosta ja ryhtyy kattilasta syömään)_
Onkin nyt oikea jouluvelli, kun vaan olisi ... ja onkinhan sitä
sitäkin... Sohvi!... Tuopas sieltä kaapista se puulasku! _(Sohvi
riennättää laskun. Luukas nuuhkasee ja ryyppää)_ Äh-häh! _(Syö)_
SOHVI
_(Työntää vehnäsen likemmä)_
Arvaatko sinä keneltä se on...
LUUKAS
No-oo?
SOHVI
_(Ujosti)_
Ka Sohvilta!
LUUKAS
Ka keneltäkäs se muulta. _(Haukkaa vehnästä)_
SOHVI
_(Kainosti)_
Ei keneltäkään... _(Hymyilee)_ Mutta Sohvi se toki muistaa
vehnäselläkin... _(Luukas ryyppää)_ ... Luukastaan. _(Niiskuttelee
maireasti)_
LUUKAS
Mutta nyt tulee Luukkaan olemuksessa yksi suuri sekasorto... Sillä nämä
vellit ja viinat ja vehnäset eivät sovi yhteen, ne eivät ennusta hyvää
säätä.
SOHVI
_(Mairitellen)_
Tuohan se Sohvi aina Luukkaalle... Onko se kystä vehnästä? _(Istahtaa
rinnalle)_
LUUKAS
Vehnänen on aina vehnästä ... mutta... _(Ryyppää)_
SOHVI
_(Kaikerrellen)_
Niin... Sohvin vehnänen se on vehnästä.
LUUKAS
_(Muikistaa suutaan, jatkaa)_
Mutta Luukkaan valmistusaika on nytkin kahdeksan vuotta ja kolme
kuukautta ja neljätoista päivää. Sohvi... Pidä sinä muistissa, ja sano
koska se aika on täytetty, niin silloin vie Luukas sinut rovastin eteen
ja ottaa sinulta valan, että sinä olet kuuliainen niinkuin herralle ja
niinkuin Saara. _(Ryyppää. Juopuu. Hilkka menee nopeasti, ynseänä tuvan
läpi kamariin)_
SOHVI
_(Lähestyy aivan kiini)_
No olenhan minä niin kuin Saara Abrahaamilleni.
LUUKAS
_(Nousee)_
Ei... Nyt näkee Luukas jo enkelien kuorot ja oman vaimovainaajansa
taivaan astinlaudalla istumassa _(Menee keskelle tupaa)_ ... istumassa
ja sormellaan Luukkaalle linkuttamassa ja hoputtamassa enkeleille, jotta
nyt ottakaa harppunne ja pankaa puhdas paita päällenne, sillä mestari
Koikale tulee ... tietä pitkin juuri juhlallisesti astellen ja veisata
hojottaen saapuu mest... mestari...
SOHVI
_(Taputtelee poskelle)_
Luukas... Sohvin oma Luukas...
LUUKAS
_(Pyörittää sormeaan otsansa edessä, juopuneena)_
Nyt se pyörii jo kuin mylly ... niin kuin mylly.
SOHVI
Mikä se pyörii?
LUUKAS
Luukkaan päässä pyörii äly ... korkea äly ja viisaus pyörii ... niin
kuin Pentti Akkimuksen mylly. _(Lankeaa maahan ja nukkuu)_ Nyt
mestari!... mes... mes...
SOHVI
_(Tukee kaatuessa)_
Sohvin oma kulta...
LUUKAS
_(Jatkaa)_
Mestari nukkuu Aab... Aabrahaamin helmaan... Se pyörii ... pyörii... Äly
pyörii... _(Kuorsaa)_ Krohoo!... Kro-hoo!... Kro-hoo!
SOHVI
_(Tuo peitteen ja peittää sillä. Tyynyä pään alle pannen)_
Niin... Nuku pois, Sohvin Luukas.
LUUKAS
_(Unissa)_
Aabrahaamin helmaan. _(Kuorsaa)_
SOHVI
_(Riisuu nukkuvan jaloista kengät, asettaa ne pankolle kuivamaan, tulee
ja taputtelee Luukasta poskelle)_
Niin... Sohvin ... Sohvin oma Luukas. _(Hyräilee Kalevalan sävelellä)_
Nuku, nuku nurmilintu,
väsy, väsy västäräkki --
_(Pyörittää korvoa ulos ovesta, jatkaen)_
Väsyppä, väsyppä västäräkki,
väsy, väsy västäräkki!
_(Pentti kurkistaa ovesta, menee nopeasti tuvan läpi, kurkistaa
kiireellä kamarin ovesta ja pistäytyy sitte Hilkan luo kamariin)_
Kolmas näytös.
Myllyn yläkerta. Perällä notkuva lauta penkkinä. Viulu seinällä. Pentti
istuu laarin juurella säkin päällä ja soittelee huuliharppua. Ovi
oikealla. Vasemmalta vievät raput alas myllyn ratashuoneesen. Myllyn
peräosa korkeampi, ja sinne vievät portaat.
JUNNUS
_(Tulee, säkkiä selässään kantaen)_
Siinä olisi sitä jauhattamistakin. _(Pyyhkii hihallaan otsastaan hikeä)_
Saakelin jykeitä ovatkin nää tämän vuotiset elot... Tuossa puolen
tynnörin säkissä jo on kantamista. _(Istahtaa säkin päälle)_ Kovastiko
sitä vain jauhattamista riittää?
PENTTI
Onpa sitä ihan riittämään asti... Kun nyt vain se muu asia selviäisi
hyvästi, niin johan tässä eläisi akallisenakin ollessaan.
JUNNUS
_(Kaivelee piipun periä)_
No eikös se jo sen siitään rupea selkenemään ... vai yhäkö se vain
ennallaan olla jötköttää?
PENTTI
No johan se nyt on kumminkin paremmalle puolelle kallistumassa... Ukko
Luukas kun makasi humalassa keskellä tuvan lattiaa, niin Hilkka sai olla
rauhassa ja silloin satuin minä poikkeamaan tupaan ja sain toki siinä
ukon nukkuessa rauhassa puhutella.
JUNNUS
_(Panee porot suuhunsa)_
Mhyy... Ja eikö ukko herännyt?
PENTTI
_(Mättää salvosta jauhoja säkkiin)_
Ei... Mutta ei siitä vielä sen pitemmälle päässyt, kun Hilkka
kainosteli... Mutta sanoi se toki jo jotta: ei hän tiedä... Niin jotta
ei se ollut järkiään kielto.
JUNNUS
Ka niinhän ne kaikki tytöt sen myöntymisensä alottavat... Sillä
tavallahan se tääkin minun nykyinen akka sanoi sen suostumisensa.
PENTTI
Niinhän ne minullekin muutkin tytöt aina ensin sanoivat ... jotta eivät
tiedä... _(Puistelee säkkiä)_ Ja nyt minä pyysinkin Sohvin tulemaan ja
yritän sen kautta suostuttaa ukkoa.
JUNNUS
Ka ainahan se akkakin tarvitaan näin naima-asiassa.
PENTTI
Ta-arvitaan... Mutta tuleppas niin otat sieltä ne myllyraudat pajassa
korjataksesi... Vasarakin on jo niin tylsä, jotta ei ole enää millä
kiveä teräväksi hakata. _(Poistuvat)_
JASKA
_(Saapuu Akun kanssa, molemmilla jyväpussit kannettavina)_
Missäs se Pentti Akkimus nyt itse on, kun ei näy.
AKU
Jos lie alakerrassa. _(Maistaa salvosta jauhoja)_
JASKA
Ei se siellä ole... Siellä on sillä tyttöjä nyt vähä tulisesti!
AKU
Jokos te pöngititte oven?
JASKA
Jo... Salvan takana istuvat tään kylän tytöt. Nyt sen kun kylälle sana,
niin silloin on Myrkyltä kahvi- ja muutkin kekkerit pojille ja rapsut
Akkimuksen niskaan. _(Riuskauttaa jalkaansa korkealle)_ Tiedätkö sinä
Aku, kun me toissayönä tappelimme Leppälahden poikien kanssa Jäppisen
Katrista, niin siinä vuoti vain yksi veri.
AKU
_(Kenkänsä korkoa tarkastaen)_
Kukas voitti?
JASKA
_(Kerskuen)_
Ei oikeastaan vielä kukaan... Kaikki saivat selkäänsä niin jotta seipäät
ryskivät. Ja ensi pyhänä annetaan tälle Pentti Akkimukselle, jos vain
tavataan missä yöjalassa.
AKU
Eipä se hyväkäs tule semmoiseen paikkaan. _(Hoilaa rehennellen,
huonosti)_
Tai, tai, tai, tai Taipalen ämmä!
Katkasi vasikalta vaivaisen hännän.
JASKA
_(Kädet housun taskuissa teikaroiden ja hieman kellistellen)_
Mutta on sille tehty toinenkin jutku: Esa löysi sen tytöiltä saamat
tupakkakukkarot ratashuoneen komerosta ja peräseinään riviin naulasi
vehkeet Esa. Ja ei Akkimus tiedä mitään asiasta.
AKU
Se tulee... Mennään pois. _(Poistuvat kaulatusten, hoilaa)_
Martin Vappu hyvä tyttö...
JASKA
_(Jatkaa hoilausta ovessa mennessään)_
vaan en häntä huoli ma...
PENTTI
_(Palaa)_
Siihen on taas tuotu jauhatusta. _(Ryhtyy seulomaan)_ Malisen Pekka kun
toi tuulettamatta ja selvittämättä nuo ryyniotrat... Vaikka heistä
seulomalla erottaa nuo enimmät vihneet pois. _(Seuloo laulaen)_
Kaunihisti se mylly pyörii,
itse mylläri seuloo,
mutta kotona kammarissa
oma kultani neuloo.
_(Hilkka on tullut takaapäin, pysähtyy, ujostelee)_
Voi kun koskee mun sydämeeni,
kun on kaukana kulta,
Sammuttaa ei ole voimaa
mulla lempeni tulta.
_(Hilkka pistää takaapäin tupakkakukkaron seulaan)_
Hi... Hilkka!... Myllyäkö sinä tulet katsomaan?
HILKKA
_(Ujona)_
Myllyä... Ota siitä seulasta se!
PENTTI
_(Tarkastelee kukkaroa, on iloinen)_
Kylläpä tämä on korea... Tässähän on ... yksi ... kaksi ... kuusi...
yhdeksän ... kaksitoista eriväristä tilkkua... Ei noin kaunisväristä
kukkaroa ole vielä saanut kukaan poika... Tule nyt, istutaan vaikka
tähän ison jyväsäkin päälle ja katsotaan tätä myllyä... No istuhan
tähän.
HILKKA
No. _(Istahtaa Pentin rinnalle)_
PENTTI
Niin... Katsohan nyt tätä myllyä... Eikö tää ole hyvä mylly?
HILKKA
On.
PENTTI
O-on tämä... Tuolla alaalla on vielä ratashuone, mutta tämä yläpuoli se
on myllyssä tärkeämpi, sillä tämä se jauhaa... Vai mitä sinä arvelet,
Hilkka?
HILKKA
En mitään. _(Nyppii esiliinaansa)_
PENTTI
En minäkään... Entäs joko sinä nyt tiedät sen asian ... josta silloin
sanoit jotta et tiedä?
HILKKA
_(Ujostellen)_
Niin minkä?
PENTTI
Ka tään meidän naimisiin menon... Niin jotta joko se nyt päätetään
kauppa?
HILKKA
_(Kuiskaa, nostaen esiliinan suunsa eteen)_
En minä tiedä.
PENTTI
No... Sittenhän se onkin selvä... _(Lähenee)_ Kun sinulla ei kerran ole
mitään sitä vastaan _(Kietaisee kätensä vyötäisille)_... Ota nyt pois
tämä esiliina tästä tään suun edestä, jotta... _(Vetää esiliinan suun
edestä pois. Suutelee. Hilkka pyyhkii esiliinalla suunsa)_ Vaikka
malttaisin minä toki olla sinua suutelemattakin vaikka miten pitkään...
Niin kovasti minä sinua rakastan.
HILKKA
_(Varovasti)_
Mutta jospa sinä rakastat muitakin.
PENTTI
_(Topakkana)_
O-hoh!... Kuka sitä nyt monta rakastaisi yhtä aikaa!... tahi yleensä
ketään, kun on kerran oma hellu niin kuin nyt sinä minulla... Eikö
suudella vielä?
HILKKA
Väittääpä se jo...
PENTTI
Ka onpa tätä tavaraa... Mitä tästä säästää. _(Suutelee)_
HILKKA
_(Vastustellen)_
Jos kuka vielä sattuu tulemaan!
PENTTI
No nytpä tää elämä alkaakin sitten jo vakiintua, kun nyt on tämä pääasia
selvä...
JUNNUS
_(Ovelta)_
Sanoi se Sohvi joutuvansa nyt... Se on jo tulossa. _(Poistuu)_
HILKKA
_(Hätäytyen)_
Sohviko... Nyt jos se näkee... Mistä minä menen!
PENTTI
Ka mene!... _(Jouduttaa)_ Käänny siitä sen halkopinon taitse ja sitten
siitä aitoviertä myöten, niin se ei satu. _(Yksin)_ No nythän tämä elämä
jo alkaa luistaa kuin tuo puhtaan viljan seulominen... Kun vain ukon
lupa saadaan, niin kaikki on voita ja vehnäistä... Ka!... Sohviko se
on?... Mitä sitä kuuluu? _(Sohvi nyppii nenäänsä epäluuloisena ja
rykii)_ Niin jotta kuuluuko sitä Sohville oikein mitä parempaakin?
SOHVI
Ka mitäpäs sitä kuuluisi... Luukas käski kysyä, jos hän saisi tähän
säkkiin huttujauhoja.
PENTTI
No tokihan niitä saa!... Kun sitä muuta olisikin niin paljon antaa kuin
huttujauhoja, niin ei sitä köyhyyttä maailmassa enää olisikaan... Tästä
saat valmiin pussillisen ihan parasta ruishuttujauhoa... Tulehan nosta
tätä säkkiä peräpuolesta apuna tuonne ylös. _(Kantavat säkkiä)_ Ja
saisithan sitä sinäkin tästä muutaman tynnörin näitä liikoja eloja, jos
vain olisit viisas ja pitäisit vähän minunkin puolta sen ukko Luukkaan
edessä ... etkä yksin omaan sitä Myrkkyä avittaisi... No olkoon siinä
säkki... Vai mitä sinä arvelet Sohvi?
SOHVI
_(Istahtaa säkille. Yskii)_
Tuo yskäkin kun vaivaa!... vaikka on keskikesä.
PENTTI
_(Istahtaa viereen)_
Eikö niin, Sohvi?
SOHVI
Mitä?
PENTTI
Jotta rupeat avittamaan minua siinä Hilkan asiassa, niin saat palkaksi
ruista.
SOHVI
Enpä minä häntä vielä tiedä ... enkä osaa sanoa.
PENTTI
_(Tarttuu varovasti esiliinaan)_
No minkätähden sitä nyt ei tiedä, Sohvi. _(Vetää hiljaa esiliinasta)_
Tietäähän? _(Leikkiä puhuen)_ Sohvista saisikin niin mukavan emännän,
kun kellä olisi talo.
SOHVI
Elä revi esiliinaa! _(Vetää takaisin)_
PENTTI
No mitä se nyt Sohvi leikittelee joutavia _(Vetävät leikillä)_ Rupea
vain pois minua auttelemaan, niin minä annan ruista minkä vain ilkeät
ottaa... No, Sohvi.
SOHVI
No ... esiliina repeytyy...
PENTTI
_(Leikillä)_
Eikä repeenny... Eihän?
SOHVI
_(Nousee)_
No... Jos otria annat kanssa tynnörin, niin...
PENTTI
_(Ihastuen)_
No vaikka kaurojakin toki saat... En minä turhilla tingi... Kunhan vain
saat ukon suostumapäälle.
SOHVI
No... Kunhan minä nyt ajattelen ... niin vaikka tuota nyt auttaisikin...
Missä se on se huttujauhosäkki?
PENTTI
Tässä... Minä nostan valmiiksi selkään... No... Mene siitä pihan kautta,
niin ei ole aita noustavana. _(Sohvi poistuu säkki selässä. Pentti
yksinään)_ Saa nähdä minkä käänteen asiaa nyt saa, kun on akka asialla.
_(Hankaa oikealla jalallaan vasenta säärtään)_ Säärtäkin kutkuttaa...
Merkinneeköhän mitä hyvää. _(Junnus tulee)_ No mitäs sinulle nyt?
JUNNUS
Eipä tässä entistä enempää... Soikkelin pässi vaivattu kun
äkkiarvaamatta päkätä muksautti, niin ihanpa oli ottaa noihin
istumalihaksiin. _(Maistaa jauhoja)_ Hyviä jauhoja... No mitäs se Sohvi?
PENTTI
Ka mitäs se!... Paljasta hyvää. Sanoi miettivänsä asiaa.
JUNNUS
No sittenpä se olisikin alulla, kun ei olisi ruvennut pelaamaan tää
myllypaikan omistaja ... Simpson Hirmu.
PENTTI
Hirmuko?
JUNNUS
Niin... Vaikka eikö tuossa oikeastaan lie itse Myrkky takana
vänkäämässä.
PENTTI
Niin jotta mitä?
JUNNUS
_(Ottaa mällin poskestaan)_
Ka sitä vain, jotta se aikoo myödä tämän jokirannan Myrkylle ja Myrkky
on uhannut revityttää tään myllyn. _(Viskaa mällin ulos)_ Ne kyläläiset
tässä juuri tiesivät jututa.
PENTTI
Elä nyt, paholainen!... Vaikka johan minä siitä kuulin ja arvasin.
_(Raapii niskaansa)_
JUNNUS
Se olisi sinulle koko rapsu, se myllyn repiminen.
PENTTI
No mutta onpa minulla siinä toki jo puntti varustettuna, jotta jos
tiukka tulee, niin antaa vain huhkia!
JUNNUS
_(Istahtaa ja ojentautuu, että saisi piipun taskustaan)_
Mhyy... Vai on sinulla toki sitä vastaan puntti.
PENTTI
On... Ensiksi se Hirmu, jonka tämä ranta on, on onneksi toki akkansa
hame-vallan alla, niin jotta minä voin sen eukon kanssa puhua. _(Lakasee
myllyä)_ Ja siksi toisekseen on sillä Pekka Sallisen leskellä rahoja sen
verran, jotta voi siltä viime tingassa pyytää lainaksi... Se leski
tuleekin tänne kohta jauhatustaan tuomaan, niin sitten ottaa asian
puheeksi.
JUNNUS
Mhyy!... Vai on sillä entisen Sallisen akalla rahoja. _(Ottaa
tulitikun)_
PENTTI
O-on... Ja vaikka nyt menisit varalta sanomaan sille Hirmun eukolle,
jotta kävisi täällä myllyssä... Sano jotta täällä on asiaa.
JUNNUS
_(Sytyttää piippunsa)_
Ka pistääntyy häntä akan puheilla käväsemässä. _(Lähtee)_
PENTTI
_(Yksin)_
Pahan hengen Myrkystä minkä riesan heitti ... vanhasta puolivaivaisesta
ukosta!... _(Kohentaa housujaan kauluksesta nostaen)_ Mutta tulipa
vaikka mikä, niin Hilkasta minä en luovu, kun olen kerran rakastunut...
Menkööt vaikka kaikki myllyt ja jokirannat, niin kyllä minä sittenkin
akkani elätän. _(Laila saapuu takaa, lyö huivilla)_ Ka... Laila!
LAILA
Onko se jo valmis ... se meidän otraryynipussi.
PENTTI
Oo-on... Sitäkö sinä tulit hakemaan?
LAILA