jauhoja.
PENTTI
_(Menee viereen oikealle puolen seisomaan. Alkaa vehkeilynsä)_
Oo-on ne hyviä jauhoja... Maistappas miten ovat makeitakin suoraan kiven
välistä tulleina. _(Tarjoo kädestä jauhoja. Laila lipasee niitä
kielellään ja pureksii)_ Eikö ole hyviä?
LAILA
O-on... Kenenkä ne ovat?
PENTTI
Ka Samulisen Pekan. _(Hiivittää kättään vyötäisille. Puhuu yhä
leikkisämmin, vehkeillen)_ Hyviä ja valkeita jauhojahan ne ovat... Vai
mitä, Laila?
LAILA
_(Uhkaa leikillä jauholapiolla)_
No!... Tuosta minä annan!
PENTTI
_(Likistää lujemmin)_
Ka sepä on jauhoäyskäri. _(Leikillä)_ Onko teillä, Laila,
jauhoäyskäri?... Laila! _(Laila hankailee kuin ajatuksissaan lapiolla
salvon kulmaa)_ Kuulehan, Laila ... kun minä sanon.
LAILA
Etpä sinä rakasta kuitenkaan...
PENTTI
Minäkö!... No kukas se sitten rakastaa, jos en minä!...
LAILA
_(Hyräilee kuin itsekseen, ajatuksissaan)_
Enkä minä rakasta uskotonta,
jolla on helluja monta.
_(Pentti yhtyy)_
En toki voi olla lempimättä.
Voi mua onnetonta.
ÄÄNI ULKONA
Prtuu!... Mihinkä sinä ajat?
TOINEN ÄÄNI
Ka tähän myllyyn!
LAILA
_(Hätäillen)_
Voi... Kuka se on. _(Katselee pakotietä)_ Jos se näkee kun tulee!
PENTTI
Myllyyn piru tulee. _(Kiirehtien)_ Mene vaikka tästä alas ratashuoneesen
ja sieltä alaoven kautta ulos... Tästä... Siitä portaita myöten... Ja
sitten avonaisesta ovesta ulos. _(Sulkee luukun)_
MIES
Joko ne kauran survonnaiset ovat hienot?
PENTTI
Jo... Ne ovat siellä survinhuoneessa... Mennään sieltä ottamaan.
_(Menevät)_
MYRKKY
_(Saapuu Hirmun kanssa)_
No niin kuin sanon, niin tuhat markkaa lyön pöytään paikalla tästä
koskirannasta ja hyvät viinaharjakkaiset juotan kaupan päälle... Se on
iso raha kuule, Hirmu.
HIRMU
_(Kehuskelevan eleillä)_
Mutta iso on koskikin... Siinä koskessa sitä tuota vettä menee vähä
toinenkin tippa vuoden pitkään. Kevättulvillakin kun menee paholaisen
hyväkästä, niin se vain silmissä vilisee; niin jotta on yksi veden
vilinä.
MYRKKY
No kymmenen markkaa lisää ... oli menneeksi, kun sinä niin tingit!... Ja
nyt lyö kättä. _(Äänettömyys. Ärsyttääkseen)_ Vai pelkäätkö sinä tässä
yhdessä kosken kaupassa akkaasi?... Kun et uskalla päättää.
HIRMU
Akkaako?... Hirmun talossa ei pelätä akkaa, sillä siinä talossa
_(innostuu)_ siinä talossa, kuule Myrkky, on tällä miehellä semmoinen
valta jotta siinä eivät akan sormen kynnetkään uskalla kasvaa miehen
luvatta ... eikä akka uskalla vanhetakaan, ennen kun pyytää mieheltään
luvan.
MYRKKY
No mitäpäs siinä sitten muuta kun että lyödään nyt akkavalta nurin.
_(Tarttuu käteen)_ Lyödään kättä noin jotta rojahtaa!... _(Lyö kättä)_
No joko tuo nyt ottaa ja pitää.
HIRMU
No jos vain hinnoilla sovitaan, niin akka ei ole esteenä tään pojan
tiellä... _(Rehennellen)_ Niin Myrkky... Jos sitä vain hinnalla
sovitaan, niin lähdetään vain sen miestä väkevämmän kanssa puoliamme
pitämään ja siinäpähän sitten kauppojakin hieroo.
MYRKKY
_(Lähtee)_
No ... täss' on poika vaikka mihin peliin!
PENTTI
No nyt on nekin jauhot annettu... _(Tarkastaa laaria)_ Vieläköhän siellä
on miten paljon jälellä. _(Asettelee laskinta)_ Joutaapa heitä valua
vähä huntturimmalta, niin loppuvat välemmin ja pääsevät toisten elot
vuoroonsa. _(Sirkka tulee pussi selässä)_ No siinähän se Sirkkakin
on!... Myllytystäkö sinä tuot?
SIRKKA
_(Heittää pussin maahan)_
Mylly... _(Iloisesti, vehkeillen)_ Mutta ne pitää joutua vielä niin
jotta minä saan samalla tiellä viedä ne kotiin.
PENTTI
_(Puuttuu leikkiin)_
Niinkö ne nyt pitää sukkelaan... _(Puistelee housun lohetta)_ Onko se
nyt hutturyynistä niin kiire!
SIRKKA
_(Ilakoiden)_
No on se... Ja ne pitääkin tulla hyviä ne ryynit, niin jotta niitä voi
syödä. _(Ottaa erään nuoran)_
PENTTI
_(Alkaen yhä leikkisämmin puhua)_
No pitääkö ne nyt tulla niin hyviä, jotta ei niistä keitetty huttukaan
pohjaan pala? _(Lähestyy)_
SIRKKA
No pitää kyllä!...
PENTTI
_(Jatkaa leikkiä)_
Pitää kyllä!... Mikäs se se on?... Se joka on Sirkan kädessä.
SIRKKA
Nuora... _(Mutkistaa leikillä)_ Ikään kuin ei nyt näkisi!
PENTTI
Nuoraa. _(Tarttuu nuoraan)_ Onko tää nyt mikä nuora... Paljas köysihän
tämä on. _(Vetää hiljaa)_
SIRKKA
Eipäs... Nuorapas on. _(Vetää peräytyen)_
PENTTI
_(Seuraa mukana)_
Köysipäs on. _(Vetää)_
SIRKKA
Ei saa vetää.
PENTTI
Tätäkö nuoraa? _(Vetää)_
SIRKKA
Tätä kyllä... _(Vetävät kovasti)_ Ei saa vetää nuoraa ... ei saa ... ei
saa ... ei saa. _(Nauraa)_
PENTTI
_(Matkien)_
Ei saa ... ei saa ... ei saa. _(Kietasee äkkiä hellittäen nuoran Sirkan
ympäri)_ Vai ei saa. _(Kietoo itsensä yhteen köyteen)_ Vai ei sitä
saa!... Vai!...
SIRKKA
_(Näön vuoksi)_
No ei... tahi minä huudan... Minä huudan. _(Nauraa)_
PENTTI
_(Matkii)_
Hi-hi-hi-hi-hi-hi!
JUNNUS
_(Tulee piippu hampaissa)_
Nuoraako te leikitte?
SIRKKA
_(Säikähtää)_
Voi!... Junnus! _(Koettaa selviytyä nuorasta)_ Päästä pois!... Päästä
sukkelaan ... tahi ... voi.
PENTTI
_(Selvitellen)_
No... Ka... _(Junnukselle)_ Nuoraa... _(Sirkalle)_ Ka... Eipä tässä
mitä... Junnuspa tämä vain oli. _(Selviytyvät)_ No nyt.
SIRKKA
_(Uhkaa ikään kuin suuttuneena lyödä)_
Mokomakin!... Kun nuorittaa!
PENTTI
Ka! _(Raapasee ohimoaan)_
SIRKKA
_(Suuttuvinaan ollen)_
Hyi!...
JUNNUS
Se Hirmun eukko tulee... _(Ottaa lapion)_ Tulin tuota lapiota hakemaan.
_(Poistuu)_
SIRKKA
_(Etsii hätäillen piilopaikkaa)_
Minne minä menen... _(Hätäytyy)_ Mitäs sinä nuoritit!
PENTTI
Sirkka... Sirkk...
SIRKKA
_(Lyö huivilla, jatkaa)_
Ja etkä aikanaan päästänyt.
PENTTI
Sirk...
SIRKKA
Suutun kyllä.
PENTTI
_(Kiireellä touhuten)_
Mene ... mene ... tästä tänne ratashuoneeseen ... ja sieltä sitten
ala-oven kautta pihalle ja sitten tulet takaisin kuin ei mitään olisi.
_(Yksin)_ No kaikenlaista kiirettä sitä pitää tässä myllytyössä sattua.
HIRMUN LIISA
_(Saapuu, pyyhkii kengänpohjiaan lattiaan)_
Tämäkö se nyt on se sinun myllysi?
PENTTI
Ka tämähän se.
HIRMUN LIISA
No en minä pahempaa vielä ole nähnyt! Kun seipään kanssa näet sai hosua,
jotta sai sen Soikkelin pässijurikan pois takapuoltaan vahtimasta... Ei
tiennyt milloin se olisi muksauttanut... _(Silmäilee)_ Onhan tämä hyvä
mylly!
PENTTI
Onhan tämä... Kyllä tämä rannanomistajallekin rantavuokrat maksaa... Ja
olisihan täällä peremmällä tätä lautaakin niinkuin penkkinä painaa.
HIRMUN LIISA
_(Menee istumaan)_
No onhan sitä tästä myllystä kylällä sitä puhetta jauhettu. Sitä nyt on
jauhettu jauhamasta päästyäkin ja ei siinä vaan jauhaminen ole
sittenkään kesken loppunut. _(Istuissaan lautaa notkutellen)_ Onpa tässä
retkuva penkki.
PENTTI
_(Istahtaa viereen)_
Onhan tämä ... jotta saa näin vaikka kiikkuakin ... jos niiksi sattuu.
_(Kiikuttaa)_
HIRMUN LIISA
_(Kiikunnan tahdissa lekkuessaan, kädet ikäänkuin koholla)_
Sepä ... sepä ... sepä!
PENTTI
Kiikuttaahan tämä... Ja varmemmassa tallessahan ne olisivat teidänkin
isännän rahat, jos olisivat tässä maassa kiini, kuin jos möisi maan
Myrkylle... Irtonaiset rahat tahtovat aina olla kärkkäämmät menemään.
HIRMUN LIISA
_(Oudostuu)_
Myöpikö?... Täänkö maan?
PENTTI
Ka niin... Eikö se ole vielä lupaakaan emännältään kysynyt?
HIRMUN LIISA
_(Lyö reiteensä)_
Tuo ukon paholainen, kun rupeaa omin neninsä seläntakana jo
juonittelemaan!... Vaikka minä olen hänelle sanonut, jotta: sinä Hirmu
et saa ilman minun lupaani yrittää tulla autuaaksikaan!...
PENTTI
Semmoisiahan ne naimisissa olevat miehet ovat ... vehnäsiä!... Niin kuin
nyt tämäkin Simpson!
HIRMUN LIISA
_(Nousee)_
Mutta siitä pitää tulla tenä. Siitä kaupasta ei tule mitään ennen kun
kirjat ja rotokollit ovat käyneet minun käsieni läpi ja joka paikassa on
minun puumerkkini. _(Puistaltaa hamettaan)_ Hamekin kun jauhottuu
tuommoisessa jauhontomussa!
PENTTI
_(Kumartuu hametta puistelemaan)_
Ka joudanpa minä tässä puistelemaan. _(Puistelee edestä)_ Niin jotta
paras se olisikin, jos emäntä nostaisi siinä asiassa tenän, kun on
kerran emännälle valta uskottu, niin olisivathan nekin rahat kuin
pankissa. _(Puistelee takaa)_ Ja jos niikseen tulisi, niin voisihan
tästä ajan kanssa maksaa isännälle täänkin vesioikeusvuokran, kun tässä
tulot lisääntyvät ja pääsee oikein jaloilleen... Onkohan se alushamekin
jauhossa!
HIRMUN LIISA
_(Silmät suurina)_
Mitä? _(Tukistaa leikillä)_
PENTTI
Ka ... muutenhan minä vain kysyin. _(Vetelee hametta helmasta alas,
oikoen sitä muka)_ Tää mylly kun on niin tuhoton pöllyyttämään, jotta
se tupruttaa kaikki alushameetkin täyteen!
HIRMUN LIISA
_(Syyhyttää kupeitaan, jatkaen omaa puhettansa)_ Jos vielä Hirmu saisi
tietää semmoiset puheet... Joka on akastaan niin äkäinen kuin mörkö.
PENTTI
No senpä vuoksi sitä emännän sopisi vuorostaan pitää häntä tiukalla nyt
tässä kosken myöntiasiassa, eikä antaa joutua Myrkyn petkutettavaksi. Ja
kyllähän minä sitten aina emäntää muistaisin näissäkin myllytysasioissa,
jos estäisi sen Myrkyn metkut.
HIRMUN LIISA
Paljonkos se Myrkky antaisi?
PENTTI
Ka ei kun tuhat markkaa...
HIRMUN LIISA
_(Hinnan suuruudesta oudostuen)_
Antaisiko se tuhat markkaa? Tästäkö paljaasta rannasta?
PENTTI
Mutta voinhan minäkin ottaa lisämaksua niskaani, niin jotta lyö yhteen
... ja vielä hyvässä lykyssä menee Myrkystä ylikin.
HIRMUN LIISA
_(Itsekseen)_
Ihan tässä on koko pää ihan sekaisin. _(Pentille)_ Minäpä juosta
pinkasen sen ukon etsimässä kynsiini ja otan sitä niskakarvoista kiini,
koko mokomaa Simpsonia, ja sitten laitan sitä myöten sanan miten on asia
reilattu. _(Ovessa)_ Jauhattaa sipaise nyt sillä aikaa ne ryynin
paholaiset. _(Menee nopeasti. Junnus tulee ovessa vastaan, tuoden lapion
takaisin)_
JUNNUS
No?... Mitens se veteli?
PENTTI
Ka ei mitään... Se jäi vielä vähä avonaiseksi, mutta en minä nyt vielä
tähän ensi hätään kuole. Onhan se vielä toki Sallisen leski jälellä.
JUNNUS
Ka onhan se. _(Poistuu. Hilkka tulee ovessa vastaan)_ Ka tässähän tää on
Hilkkakin.
PENTTI
Hi-ilkka _(Katsoo pitkään, seisoo vastatusten hymyillen, Hilkka
ujostelee, Pentti raapii korvallistaan)_ Saakin tässä yksinään istua
töröttää pitkät päivät. No on tää toki ilo, jotta tulit. _(Hilkka nostaa
kainostellessa röijynhelmaa, ikään kuin suutaan pyyhkiäkseen)_ Istutaan
vaikka tähän rappusille.
HILKKA
Ka istutaan. _(Istuvat)_
PENTTI
Rakastatko sinä Hilkka minua?
HILKKA
Ka rakastan.
PENTTI
No niin se pitääkin ... niin on toki joku, joka minua rakastaa ja
muistissaan pitää... Vai mitä, Hilkka?
HILKKA
Ka ei mitään.
PENTTI
No otappas täältä nutun taskusta sitten... No ota, ota... Sinua
vartenhan ne ovat kuitenkin.
HILKKA
_(Ottaa taskusta rinkeliä)_
Suur kiitosta! _(Haukkaa rinkeliä)_
PENTTI
_(Ottaa toisesta taskustaan)_
No syödäänpäs nyt sitten tässä yhdessä tätä rinkeliä. _(Purasee)_
HILKKA
No syödään. _(Syövät)_
PENTTI
Eikö tämä ole hyvää rinkeliä?
HILKKA
On.
PENTTI
Onhan tämä... Ota vain kaikki mitä siellä taskussa on... No... Ota ota!
HILKKA
_(Ottaa)_
No!
PENTTI
No... Ota vain kaikki
HILKKA
Jopa tää välttäisi.
PENTTI
Ota, ota vain... No!
HILKKA
No. _(Vetää taskusta esiliinan)_ Esiliina!
PENTTI
_(Hämmästyy)_
Katsoppas todellakin ... kun löysit. _(Itsekseen)_ No nyt tuli perhana.
HILKKA
Onko tämä Kaisun?
PENTTI
_(Topakasti)_
Kaisunko? O-hoh... Sinua vasten ostin ... niin annoin itsesi ottaa...
Mitä minä nyt Kaisun esiliinoista pitäisin... Eikö tämä ole hyvä
esiliina?... vaikka siitä on tuo nauha katkennut ... uusihan se silti
on. _(Syleilee vyötäisiltä)_ No, Hilkka!
HILKKA
_(Ujosti)_
Mutta jospa sinä rakastat muita!
PENTTI
No ... hyvänen aika! Ketä muita minä nyt voisinkaan rakastaa!... Eihän
nyt toki niin tuhmaa tyttöä olisikaan, joka minusta huolisi. Uskotko
nyt?
HILKKA
Niin ... jos et rakasta muita, niin sitten uskon.
PENTTI
No en rakasta. Se on varma.
LUUKAS
_(Ulkona myllyn takana)_
Vai tässä se sitte on se mylly.
HILKKA
_(Juoksee pois)_
Voi... Isä... Jos kysyy niin elä sano, jotta minä olin täällä.
PENTTI
En ... en... Kuule ... kuule... Tuo esiliina. _(Työntää esiliinamytyn
Hilkalle)_ Ja tule sitten! _(Yksinään puuhaillen työssään)_ No nyt se
tulee itse pää-ukko, ja Kaisun esiliinan pahennus kun oli sotkea jo koko
asian ja älyn!... Mikä hänet uneuttikin taskuun! _(Vetää jyväsäkkiä
takaperin kulkien)_ Mutta eipähän niistä tytön hylyistä näy vaan
malttavan pitää kynsiään erossa ... nyt jo kun ei ole vielä häitäkään
pidetty. _(Luukas saapuu, pysähtyy ovensuuhun juhlallisesti nuuskaamaan)
_ Ka... Mestarihan se toki tuli!
LUUKAS
_(Silmäilee myllyä)_
On tämä iso ja korkia mylly ... iso ja korkia mylly.
PENTTI
Onhan tämä... Ja hyvää ryyniäkin jauhaa... Tässäkin kun on pussissa tätä
ryyniä, niin se on kuin olisi joka ryyni erikseen sorvattu.
LUUKAS
_(Työntää ryyniä täysin kourin taskuihinsa)_
Hyvää ... hyvää ryyniä jauhaa mylly... Mylly jauhaa ja me ihmiset
syömme, mutta viljan kasvu tulee korkeudesta.
PENTTI
Ka sieltä ... ei suinkaan se muualta.
LUUKAS
_(Lyö olalle merkitsevästi)_
Noo ... ja... Onkos sinulla muuta?
PENTTI
On toki ... mestarin varalta. _(Hakee viinalaskun)_ Ihan on erityisesti
mestaria varten keitetty ruunun omassa viinarännissä. _(Antaa laskun)_
Ja moneen kertaan puhdistettua on.
LUUKAS
_(Nuuhkasee ja ryyppää sekä pyyhkii suunsa nutun hihalla)_
Ja sitten?
PENTTI
No sittenpä siinä ei ole muuta, kun jotta mestari vaan pysyy siinä
entisessä sanassaan, niin pitää räväytetään ne häät.
LUUKAS
_(Nuuskaa näppiään)_
Mestari Luukas on kyllä sanassa pysyvä ja sanaan kiintynyt mies, mutta
sinun myllysi horjuu...
PENTTI
_(Topakasti)_
O-hoh!
LUUKAS
_(Juhlallisemmin)_
Mylly horjuu, sillä kun Myrkky hieroo kauppaa Hirmun kanssa, niin
silloin horjuu mylly.
PENTTI
_(Topakasti)_
Mutta entäs Hirmun emäntä! Ja siksi toisekseen jos tiukka tulee, on se
minullakin vielä lujempikin puntti... Niin jotta myllyn pitää pysyä!
LUUKAS
_(Päättävästi)_
No... No... Niinkuin sanottu, on Luukas Koikale sanan mies: Jos siis
mylly horjuu, niin on _(nuuskaa)_ silloin on miehen aviollisuus lykätty
herran käteen, eikä hän saa enää kurottaa katsettaankaan mestari
Koikaleen ainoaan tyttäreen... Ja mikä on puhuttu, se pitää. _(Lähtee
nopeaan nuuskaillen)_
PENTTI
_(Yksin)_
No jokohan tuosta Myrkystä lykkäsi semmoisen vastuksen, että ei enää
selviä. _(Kaivaa sormellaan korvaansa)_ Ja mikä lempo siinä on, jotta
noita toisia tyttöjä saadessa ei ole ollut mitään vastuksia, mutta tästä
Hilkasta, jota rakastan, on... _(Pyyhkii sormensa housuihinsa)_ Mutta
tottapa se silloin onkin se oikea ... kun se jo ottaessa niin tiukalla
pitää. _(Katsoo oveen)_ Ka sieltäpä se toki Sallisen leski jo tulee
säkkineen. _(Järjestelee myllyä)_ Mutta vähättelen minä kaikesta muusta,
jos en vaan Hilkkaa saa.
SALLISEN MAIJA
_(Tulee iso säkki hartioilla. Viskaa säkin maahan ja ähkii)_
Ihan oli näet tuo ... tuo ... tuo selkä katketa tuon säkin alla...
PENTTI
Selkäkö katketa?... Mutta kylläpä onkin iso säkki... Tynnörin säkki
ihan!... Olisihan täällä perempänä puutakin, jotta istua.
MAIJA
_(Lähtee kohoamaan huohottaen)_
On ... on sitä kantamista, kun ei ole miestä ... miestä talossa... Ihan
näet tuohon sydänalaan otti! _(Istahtaa painellen sydänalaansa)_
Meneeköhän tuo enää ohikaan ... tää rinnan ahdistus.
PENTTI
_(Istahtaa viuluinensa viereen)_
Meneehän se toki näin nuorella leskellä kuin Maija, yksi rinnan
ahdistus... _(Soittelee)_ Vaikka kyllähän siinä semmoisessa talossa
menisi sekin isäntä, jos olisi ... kun kerran emäntäkin on. _(Lähenee
soittaen hiljaa)_
MAIJA
_(Ujostuu)_
Ja tuotakin polvea näet syyhyttää!
PENTTI
_(Toistaen)_
Menisi siinä isäntä emännän lisänä; niin sitten olisi kokonainen pere.
MAIJA
Mhyh!... _(Hartaasti)_ Kukapas se enää tästä vanhasta huolisi!... Kun
niitä on nuoriakin.
PENTTI
Onhan sitä aina huolijaa... Ja eikös siltä Sallis-vainaajalta jäänyt
puhtaita rahojakin! _(Soittaa hiljaa)_
MAIJA
_(Hurskaammin, tunteellisena)_
Jäihän niitä Pekka vainaalta... Kunpa vain olisi hänen sielulleen sitten
armollinen.
PENTTI
Ka minkäs tähden se ei ole... Ja olisihan tässä minullakin jo tuo varma
elämisen alku, kun sattuisi semmoinen rakastava leski, joka vaikka
lainaisi sen verran, jotta saisi ostaa tämänkin rannan ja vesivoiman
ominaisekseen... Mikä hätä tässä silloin olisi eläessä.
MAIJA
_(Hartaasti, nyökyttäen)_
Ka ainahan se herra lähettää ystävän joka tuo avun.
PENTTI
_(Panee pois viulunsa)_
Ka lähettäähän tuo muille... Miten hän sitten ruvennee minusta
huolehtimaan. _(Siirtyy likemmä)_ Tää on hyvä lauta kiikkumaan.
_(Kiikuttaa)_
MAIJA
_(Ujona)_
Mitäpä tästä vanhasta enää kiikuttelee ... ei se siitä enää nuorru.
PENTTI
_(Pujottaa käsivartensa vyötäisille)_
Eihän se... Mutta joutaapa tässä joutessaan.
MAIJA
_(Kumartuu syrjälleen Pentin syliin)_
Niin... Mitä hänestä nyt enää ... vanhasta raadosta.
PENTTI
_(Kiikuttaa, Maijan pää polvella)_
Niin jotta kun nyt on sinullakin niitä liikeneviä rahoja, niin
lunastetaan tämä ranta pois, ja tottapahan sitten mylly aikanaan
rantansa maksaa. _(Silittelee päätä)_ Sillä rehellinen mieshän minä olen
maksamaan näissä raha-asioissa... Vai mitä?
MAIJA
_(Kohottautuu, pyyhkii esiliinallaan silmiään)_
Kuka sitä nyt osasi kotoa lähteissään arvata, jotta tästä tämmöinen
tulee... Kun on vielä lesken sängynkin makuu kahta viikkoa vailla.
_(Itkee)_
PENTTI
_(Lohduttaa)_
No mitäs tuosta nyt suree!... Onhan sitä vielä aikaa maata loppuun, kun
saa tämän myllyn ensin veloista vapaaksi.
MAIJA
Ka onhan niitä siellä muutama tuhat... Luoja häntä Pekka rukkaa vaan
armahtakoon, kun osasi puuhata ja säästää!
HUUTO MYLLYN TAKAA
Prtuu!... Myllyynkö sinä menet!
TOINEN
Myllyyn...
MAIJA
_(Säikähtäneenä)_
Herra isä siunatkoon... Ihmisiä tulee... _(hätäilee)_ ja minulla kun on
vielä lesken sänky kesken makuun!
PENTTI
_(Touhuten)_
Mene ... mene ... mene tästä portaita alas ... ja sieltä ratashuoneen
ovesta... No... No! _(Maija laskeutuu. Yksin)_ No nyt se asia jo menee
kuin voi kuumilla kivillä... Juoksen avaamassa vesiluukun enemmän auki.
_(Poistuu juosten)_
MIES
_(Kirves olalla)_
Eipä sitä Pentti Akkimusta näykään täällä... Kaikki kylän akat ovat tänä
päivänä kateessa, kun pojat ovat salvanneet ne tuonne ratashuoneeseen ja
nyt Myrkky juoksuttaa miehillä sanaa talosta taloon, jotta tietävät
miehet tulla selkään antamaan... _(Niistää nenänsä)_ Arvelin varottaa
Penttiä, jotta päästäisi akat pois ennenkun purkuilma tulee.
TOINEN MIES
_(Myös kirves olalla)_
Vai siellä ne ovat kylän akat.
ENSIMÄINEN
Siellä... Mutta tottapahan päästää itse...
TOINEN
Tottapahan. _(Lähtevät)_
ENSIMÄINEN
_(Mennessään)_
Totta ... tottapahan päästää akat, kun tiukka tulee.
PENTTI
_(Palaa, puistelee housujaan)_
Olisi tässä jo vähän tätä itseäänkin putsattava ainakin näistä enimmistä
pölyistä, kun nyt jo asia alkaa reilautua.
SOHVI
_(Tulee lyhkäistä penkkiä kantaen)_
Toin tuon jakun, jotta saa istua ja huoahtaa. _(Pyyhkii helmallaan
penkin)_ Nuo enimmät liat vain pyyhin siitä pois. _(Istahtaa)_ Kun
tulikin vari. _(Pyyhkii kämmensyrjällä suunsa)_ Eivät nuo ilmatkaan jo
kylmene.
PENTTI
_(Istahtaa rinnalle)_
No?
SOHVI
No se on ennallaan asia... Myrkky juonittelee, mutta sinun puolellasihan
minä yhä olen.
PENTTI
Eipä siinä sitten Myrkky enää pitkältä potki... _(Tarttuu esiliinaan)_
Ja ole sinä vain minun puolellani, niin kyllä minä aina muistan.
_(Nykäsee esiliinasta)_ Sohvi... _(Sohvi pyyhkäsee suunsa toisella
kädellään)_ Sohvi hoi... Vai mitä? _(Tarttuu sormikoukkua vetämään)_
SOHVI
_(Ikäänkuin hyvillään)_
Ei saa vetää ... tahi minä sanon Luukkaalle...
PENTTI
Saa sitä nyt toki tätä sormikoukkua. _(Vetää)_
LUUKAS
_(Huutaa myllyn takana)_
Kuka jumalaton se pitää irti vihaista pässiä, joka tämmöisellä
salakavaluudella hyökkää.
SOHVI
Herra siunaa... Jos Luukas nyt näkee. _(Hätäytyy)_
PENTTI
_(Jouduttaa)_
No... Tästä ratashuoneen kautta... _(Sohvi laskeutuu)_ Ja sitten
aitoviertä myöten. _(Menee keskelle myllyä)_ Yhä tämä vain paranee.
NELJÄ VALLATONTA TYTTÖÄ
_(Tulevat juosten, kukkia käsissä, huivit toisissa)_
Pentti... Pentti! _(Hälisevät)_ Nyt, Pentti...
PENTTI
_(Hokien, tapaillen sanoja)_
No ... no ... no... Tämäpä nyt vasta... Tämäpä nyt.
ENSIMÄINEN TYTTÖ
Nyt Pentti! _(Panee kukan napin läpeen)_
PENTTI
_(Yrittelee)_
No!.. Mitä ihm...
TOINEN TYTTÖ
Ja minä! _(Kukittavat)_
KOLMAS
Ja minä!
NELJÄS
Ja minä kanssa!
PENTTI
_(Tapaillen)_
No ... eihän tässä nyt... _(Raapasee päätään)_ Kun kukittavat koko nutun
... ja kaikki ryntäät.
ENSIMÄINEN
Nyt tanssitaan!
TOINEN
Tanssitetaan Penttiä.
KAIKKI
Tanssitetaan ... tanssitetaan!
PENTTI
_(Hökerrellen)_
Enpä minä ... kun minä jo...
ENSIMÄINEN
No mitä siinä... _(Matkien)_ Kun minä jo...
PENTTI
No kun minun ei enää kävisi laatuun niinkuin ennen ... nimittäin
rakastaa...
KAIKKI
_(Lyövät huivillaan)_
Voi, voi! _(Nauravat)_
PENTTI
Ihan totta.
KAIKKI
_(Lyövät taas)_
Vai ei kävisi! _(Ilvehtivät)_
PENTTI
_(Yrittää)_
No ... kun!
ENSIMÄINEN
No... Suu kiini jo. _(Tarttuu käteen)_ Tanssimaan... Nyt... Tanssitaan.
_(Tanssivat laulaen)_
Mylly seiskoon, kun ma armasta
hetken tanssitan. Heippa rallaa!
Nautin onnesta, aina varmasta,
jalka tanssissa kun nyt tallaa.
_(2 säettä kerrataan. Pentti nostelee tyttöjä)_
Kun sa hoitelet lemmen tultani,
ei oo talvea, eikä hallaa,
vaan kun saan minä oman kultani
toist' en lemmi ma. Heippa rallaa!
_(Kertaavat. Aisakello soi)_
TYTÖT
_(Säikähtävät)_
Voi... Posti!
ENSIMÄINEN
Jos se tulee tänne!
NELJÄS
_(Huudahtaen)_
Ratashuoneen kautta.
TOISET
Ai todellakin! _(Syöksyvät alas ratashuoneeseen)_
PENTTI
_(Raapii päätään)_
No... Eiköhän tämä ollut se viimeinen elikkä maailman lopun tanssi!
_(Riemastuu. Hilkan nähden)_ No... Hii-iilka!... Oma kulta. Mennään
perälle istumaan.
HILKKA
Mennään. _(Menevät. Istahtavat)_
PENTTI
No mitenkäs sinä pääsit?... Niin jotta eikö se vihainen pässi päkännyt?
HILKKA
Ei... Minä pääsin postin kärrissä.
PENTTI
No se oli hyvä... Se on niin julma päkkäämään se pässi. _(Riisuu toista
kenkäänsä)_ Ruistakohan lie mennyt kenkään, kun se painaa jalkaa...
Karistan heidät sieltä pois. _(Karistelee)_ Rukiin jyviäpähän on!
_(Panee uudelleen jalkaansa)_ No puhutaan nyt Hilkka siitä
rakkaudesta... Minä vain vetäsen tämän kengän jalkaan... No.
HILKKA
_(Kierrellen)_
Ka ei mitään...
PENTTI
_(Leikkisänä)_
Eikö mitään?... Minkä tähden ei mitään?
HILKKA
Ka jospa sinä hyvinkin rakastat muita!
PENTTI
_(Kuin hämmästyen)_
No ... hyvänen aika... Miten sinä nyt semmoista, kun minä kerran sinua
tässä näin totuudessa kosin! Ja näethän sinä itsekin, että eihän täällä
ole koko myllyssä ketään muuta kuin minä ja sitten sinä.
HILKKA
Niin ... mutta kun ne puhuvat.
PENTTI
Niin mitä?
HILKKA
Jotta ratashuoneessakin on...
PENTTI
_(Varmana)_
No se nyt on hiton vale... Ratashuoneessa ei ole muuta kuin paljaat
rattaat ja ovet on auki. Enkä ole nytkään koko ratashuoneen oveakaan
avannut, en koko pitkään päivään. _(Leikiksi pannen, kiikuttaa)_ Annahan
kun minä kiikutan... Kiikun ... kiikun ... kiikun ... kiikun!
HILKKA
Voi ... isä!
_(Luukas saapuu, panee silmälasit päähän, rykii)_
PENTTI
_(Riennättää Luukkaalle viinalaskun)_
No nytpä se tää mylly ei enää horju... Se tää Sallisen leski lupaa uskoa
sen verran rahoja lainaksi, jotta voi ostaa omaksi koko kosken... Ka
tässä olisi niinkuin tätä...
LUUKAS
_(Ottaa laskun)_
Vai lupaa Sallisen leski ... vai lupaa se!
PENTTI
Lupaa.
LUUKAS
Mutta nyt ilmestyvät Luukkaan otsalle entistä ankarammat rypyt, sillä
_(nuuhkasee laskun suusta)_ sillä kylä kertoo että sinulla on ratashuone
täynnä niitä, joiden kanssa olet sanaa ylenkatsonnut ja pahuudessa
vaeltanut... Onko se totta?
PENTTI
_(Topakasti)_
Sekö?... Se on hiton vale!
LUUKAS
_(Varottavasti)_
Pent-ti.
PENTTI
No vaikka mentäisiin katsomaan, niin en ole nenääni pistänyt koko
alakertaan!
LUUKAS
_(Jyrkästi)_