Produced by Matti Järvinen and PG Distributed Proofreaders.
NUORI MYLLÄRI
4-NÄYTÖKSINEN HUVINÄYTELMÄ
Kirjottanut
Maiju Lassila
Ensimmäisen kerran julkaissut
Suomalainen kustannus-o.-y. Kansa
HENKILÖT:
_Pentti Akkimus_, nuori mylläri.
_Hilkka_, Pentin morsian.
_Luukas Filemon Koikale_, Hilkan isä, kyläkoulumestari, räätäli y. m.
_Mooses Jeremias Myrkky_, vanhahko leskimies.
_Pekka Malakias Junnus_, keski-ikäinen seppä.
_Lihava Sohvi_.
Raita, Kaisu, Kerttu, Anna, Sirkka, Laila y. m. tyttöjä.
_Siltavouti_.
_Lautamies_.
_Jaska_ } y. m. nuoria miehiä.
_Aku_ }
_Sallisen Maija_.
_Iisakki Simpson Hirmu_.
_Hirmun Liisa_.
Joukko kylän miehiä.
_Tämän näytelmän esittämisoikeus seuranäytelmänä annetaan 5 mk:lla,
joka määrä on lähetettävä kustantajalle näyttelemislupaa pyydettäessä._
Ensimäinen näytös.
Metsikkö, kylän kisapaikka. Koivun juurella penkki. Pieni kiikkulaudan
alushepo syrjään nostettuna, kiikkulauta maassa.
JUNNUS
_(Käärii, kivellä istuen, hattaraa jalkaansa)_
Vai jo sinulla Pentti on semmoiset vehkeet... Jotta akka pitäisi saada!
PENTTI
_(Raapii kainaloansa)_
Ka jopa tää nyt on ikäkin! Neljäs vuosi jo on rippikoulusta lähtien...
Vanhemmalle ijälle jos jää, niin ei sitä ole sitte enää niin helppo
saadakaan!
JUNNUS
Ka onpa se niinkin! _(Vetää kengän jalkaansa)_
PENTTI
Niin jos sinä sitte milloin joutaisit puhemieheksi, niin käytäisi häntä
kysäsemässä!
JUNNUS
_(Jatkaa omaansa)_
Aikanaan, aikanaan se on akka otettava!
PENTTI
_(Omaansa jatkaen)_
Vai mitä sinä, Junnus, arvelet?
JUNNUS
_(Puhaltaa ensin puppuunsa)_
Niin siitä sinun akan otostako?
PENTTI
Niin... Sattuisiko sinulta sitä aikaa liikenemään?
JUNNUS
No kennes tyttöä sinä sitte arveleisit?
PENTTI
_(Tapaillen)_
No enpä häntä tiedä ... kuka heistä olisi luonnolle mukavin...
JUNNUS
_(Täyttää piippuaan)_
Ota vaikka tämä Pekurisen nuorin tyttö... Etkös sinä jo ole sitä
kährännytkin?
PENTTI
Olenhan minä, vaan... _(Pysähtyy)_
JUNNUS
Tahi se Soikkelin Pekan tyttö... Etkös sinä jo sitäkin tahkonnut?
PENTTI
Tahkosin... _(Puolustautuen)_ Mutta olenhan minä niin monta muutakin
tyttöä jo ... mutta eivätpä ne ole olleet naimalupauksella kukaan ...
mutta vain semmoisena ... kuin nyt nuorella miehellä yleensä pitää olla!
JUNNUS
Mhyy... No ota sitte se Pekka Soikkelin tyttö... Kun isä kuolee, niin se
saa talon!
PENTTI
Ka hyvähän se on sekin ... mutta kunpa minä jo ennätin vähän ajatella
tätä mestari Koikaleen tyttöä ... sitä Hilkkaa... Niin sittenpähän kun
kysyy, ja jos ei suostu, niin tietää kääntyä jonkun muun tytön puoleen.
JUNNUS
Vai sitä sinä _(Sytyttää piippunsa)_ Hilkkaa!
PENTTI
Sitä... Jo lapsesta pitäin olen sitä arvellut... Ja mikäs minun on
häntäkin ajatellessa nyt, kun onnistuin ostamaan tämän myllyn ihan
omaksi... Muutama osa hinnasta vain on velkana, mutta senkin maksaa
sitten kun saa tässä eukon taloon... Sillä tottapa se nyt eukkokin
jotain siinä apuna tienaa.
JUNNUS
_(Puhaltaa savua sieramistaan)_
Mhyy!... Vai sitä Koikaleen tyttöä sinä.
PENTTI
Niin ... jos se sinulle sopii... Vai sopisiko se Soikkelin tyttö sinulle
paremmin?
JUNNUS
Ka mitäpäs väliä sillä puhemiehelle on!... _(Miettii)_ Entäs joko sinä
itse olet sitä asiaa alottanut ... Hilkan kanssa nimittäin?
PENTTI
No olenhan minä nyt sen verran, jotta olen kiikuttanut ja syöttänyt
rinkeliä ... mutta en kumminkaan ole mennyt niin pitkälle kuin muiden
tyttöjen kanssa... _(Syyhyttää reittään)_ En tiedä mikä hitto siinä lie,
kun minua sen Hilkan kanssa ujostuttaa ... enemmän kuin toisten
tyttöjen... Tottapa se silloin on kai se oikea... Tänä iltana nyt olisi
taas aikomus kiikuttaa, jos sattuisi yksinään tänne kiikulle tulemaan.
JUNNUS
_(Lähtien)_
No... Mitäpä, mitäpä siinä sitte on... Käydään Hilkalta kysäsemässä.
PENTTI
_(Lähtee mukaan)_
Ka tottapahan sitten ajatuksensa sanoo. _(Käki alkaa kukkua)_
JASKA
_(Tulee hattu kallellaan Akua vastaan)_
Hei... Terve! _(Lyö kättä)_ Minne sinä menet?
AKU
Minäkö?... Arvelin tulla tänne, kun täällä kuuluu olevan tänä iltana
tanssit.
JASKA
Heitä hitolle tään kylän tytöt! _(Tekee riuskan liikkeen)_ Anna
mylly-Pentin pitää ne kaikki yksinään ja tule tappelemaan Ruisselän
tytöistä sen kylän poikia vastaan! _(Viheltelee jotain säveltä)_ Kuule
Aku! Tiedätkö sinä, minkä kurin me päätimme tehdä tyttö-myllärille?
AKU
No?
JASKA
Se kun pujottaa tytöt aina ratashuoneen kautta pois, jos kuka sattuu
myllyyn tulemaan, niin me päätimme yhtenä oikein kiirennä päivänä salaa
pistää ratashuoneen oven pönkä päälle, että koko ratashuone on iltasilla
tyttöjä täynnä, ja sitten mennään koko joukolla hurraamaan! _(Nauravat)_
AKU
Entäs tiedätkö minkä kurin me jo Jusun kanssa sille teimme?
JASKA
No anna tulla!
AKU
Ärsytimme Pekka Soikkelin ison pässin äkäiseksi, ja vuotimme veräjän
luona, kun Pentti meni ohi, ja sitten veräjä auki _(Innostuu)_ ja
silloin kun Soikkelin pässi antoi Pentille paukun takapuoleen, niin
meidänkin silmät olivat tulta iskeä. _(Nauravat)_
JASKA
Ilmankos se pässin pakana yritti minuakin jo päkätä!
AKU
Kyllä se nyt antaa... Entäs tiedätkö, jotta se mylly-Pentti kuuluu nyt
jo aikovan ruveta Hilkkaa jauhamaan?
JASKA
_(Keskeyttää ylenkatseellisesti)_
Ottakoon kaikki koko tään kylän tytöt ... mokomat kanat, kun senkin
Hilkan... Tule sinä vain pois Ruisselän tyttöjä tanssittamaan. _(Vie
käsipuolesta pitäen)_ Hih!
JASKA
_(Hoilaa mennessään)_
Tään kylän tytöt ne kehuvat ... jotta...
RAITA
_(Tulee, pieni ompelus kädessä)_
Hilkka... Hilkka hoi!
HILKKA
_(Tulee)_
Hoi, hoi!... Kuulitko sinä Raita, kun käki kukkui?
RAITA
Kuulin. _(Istahtaa penkille, ja alkaa ommella)_
HILKKA
Mitä sinä ompelet?
RAITA
_(Kainostellen)_
Ompelempahan vain...
HILKKA
_(Istahtaa viereen)_
Minäpä arvaan... Tupakkakukkaroa! _(Raita kainostuu. Äänettömyys)_
Kellekä sinä ompelet?
RAITA
_(Salaperäisesti)_
Yhdelle pojalle vain!
HILKKA
Onko se Esalle? _(Äänettömyys)_ Entäs Aapolle? _(Raita nostaa kirjavan
kukkaronsa näyttääksensä sitä)_ Ai miten se on kaunis!... Nyt minä jo
tiedän: se on Pentille... Onko se?
RAITA
_(Ommellen)_
En minä sano. _(Nyrpistyen)_ Ja eikä Pentti huolikaan kenestäkään ...
vaikka toiset pojat vain sanovat. _(Hilkka kuorii ajatuksissa
hampaillaan koivun varpua ja vilkaisee Raitaan. Äänettömyys)_
Pekurisenkin Iidaa vain turhaa puhuvat, mutta se ei ole Pentistä
totta...
HILKKA
_(Vastaan tenäten)_
Vai ei!... Mitäs vasten se Iida sitten on neulonut Pentille sukat?
RAITA
Niin ... no... Mistäs minä tiedän ... ja minkäs se Pentti sille osaa,
jos kuka väkisin neuloo.
HILKKA
_(Hyräilee, puoli-laulaen, lyöden ajatuksissaan varvulla hameeseen
ikäänkuin tahtia)_
Suotta ma ompelen kullalleni,
voi mua onnetonta,
kun minun kultani, kun oma armaani
lempivä tyttöä monta. _(Huokaa)_
RAITA
Hilkka! Menetkös sinä sille Mooses Myrkylle?... Äiti sanoi!
HILKKA
Enkä toki... Saan minä nyt nuorempiakin kuin tuon lapsiniekan lesken...
RAITA
Silläpä on iso karja ja talo.
HILKKA
Vähättelen minä hänen lehmistään ja muusta talostaan ... mokomankin
Mooseksen! _(Kuorii hampain varpua. Äänettömyys)_ Voi... Isä tulee...
Ole kuin ei olisi puhuttu mistään!
LUUKAS
_(Saapuu iso kirja kainalossa. Pysähtyy, katsoo juhlallisesti)_
Kah... Sieltäpä se Myrkkykin näkyy tulevan! _(Myrkky saapuu)_ Terve
sinulle, Mooses Jeremias Myrkky. _(Antaa kättä)_ Terve ja etsikäämme
puuta painaaksemme. _(Hilkalle)_ Hilkka! Vieppäs tämä kirja kotiin ja
ole siellä kuten isäsi käskee ja hänen opettajasäätynsä vaatii. _(Tytöt
lähtevät. Istuutuu penkille)_ No istukaamme tähän... Kävin veisaamassa
Hakkaraisen emännän maan poveen ja... Mitä sinulle kuuluu, Myrkky?
MYRKKY
_(Jalkaansa hieroksien)_
Ka eipä sitä mitään... Tuota jalkaa vain kolottaa... Kuppuutus olisi
taas poikaa.
LUUKAS
No ja... Mitä muuta kuuluu?
MYRKKY
Ka onpa sitä jo siinäkin kerrakseen... Siitä tästä Hilkan asiasta vain
olisi sovittava lopullisesti. _(Äänettömyys)_
LUUKAS
_(Nuuskailee tyhjiä näppiään)_
Niin jotta siitäkö tästä Hilkasta.
MYRKKY
Ka mitäpäs se pitkittämisellä paranee... Kun saa ennen kiirettä työaikaa
selväksi senkin asian, niin vähempihän on sitten enää heinäaikana
riesana... _(Hieroo säärtään)_ As tuota jalan paholaista... Vai mitä
sinä siitä arvelet.
LUUKAS
_(Panee silmälasit päähänsä. Juhlallisesti)_
Niinkö mitä minä arvelen. _(Miettii)_
MYRKKY
Ka, niin kun tiedät, on siinä minulla vankka talo: Viisitoista
täyspoikivaa, ja yksi maho, mutta sekin lypsää vielä.
LUUKAS
_(Raapii korvallistaan)_
Viisitoista lypsävää ja yksi maho...
MYRKKY
Ka niin... Ja kun tää asia jo viime pyhänä jo kolmanteen kertaan
sovittiin, niin mitäpäs siinä enää muuta onkaan kuin sanot vain Hilkalle
itselleen... Sano, jotta hän saa minusta rikkaan ja hyväluontoisen
miehen!
LUUKAS
_(Raapii polveaan)_
Rikkaan, rikkaan miehen saa... Entäs, Myrkky... _(Nykäisee
merkitsevästi)_ Asiassa on aina niksi... suuri ja tarpeellinen niksi.
MYRKKY
_(Arvaten)_
Ka onhan sitä vielä pullon pohjassa ... sitä markkinoilta tuotua
kahdesti puhdistettua.
LUUKAS
No... Mikäs siinä on sitten... Lähdetään puhumaan asiasta.
MYRKKY
Ka mikäs siinä on... Kun se vain ei tämä Pentti mylläri heittäytyisi
siihen väliin sotkemaan...
LUUKAS
Penttikö... Sekö tyttö-mylläri se tahtoisi ruveta jauhamaan minun
tyttöäni, häntä jota minä olen kasvattanut seurakunnallisessa hengessä
ja kurituksessa!... Ei, Myrkky. Kun Luukas vetää tään otsansa vain
kureeseen näin _(vetää otsansa kureeseen)_, niin koko minun huoneeni
tietää siitä, että minä olen perheen pää ... ankara ja kiivas perheen
pää, jonka ryppyinen otsakin jo julistaa perheen lakia ja oikeutta. Ja
kaikkea muuta voi vielä Luukas Filemon Koikale sietää, vaan ei
eukkohuijaria... _(Nousee)_ Ei... Tule pois, Myrkky! _(Lähtee)_
MYRKKY
_(Poistuessaan)_
Ka ... no... Sitähän sitä minäkin jo arvelin.
HIRMUN LIISA
_(Tulee juosten, sieppaa takkavihdan)_
Pahan hengen Soikkelin pässi ... kun ei anna ihmisten rauhassa kulkea...
Mutta kunhan nyt tulisit, niin näkisit kun tuosta takkavitsasta saisit.
_(Sallisen Maija tulee)_ Ka, siinähän se Sallisen Maijakin on... Ajoiko
sinua se Soikkelin pässi?
MAIJA
Ei... Päkkäsikös se sinua, Liisa?
HIRMUN LIISA
Yritti, paha henki ... mutta sain toki ajoissa tään patukan ja annoin
lähdön häjylle... Entäs mitäs sinä täältä haet?
MAIJA
Sitä vain meidän tyttöä ... Sirkkaa... Arvelin, jotta jos olisi tänne
lentänyt, niin ajaisin hänet lapsirukan kotiin kirjan ääreen.
_(Hartaammin)_ Pois täältä pahuuden ja synnin kiikkumäeltä.
HIRMUN LIISA
No siinä nyt teetkin oikein, jotta et anna tyttösi juosta enää irti, kun
on kylässä kerran semmoinen viettelijä kuin tää Pentti mylläri. Ei näet
pahaltahengeltä kuulu enää säilyvän lukon takanakaan. _(Pöyhöttelee
hamettaan)_ Nytkin kun jo kuuluu saaneen sen Lehikoisen tytön, sen
Lailan verkkoonsa, jotta tyttö kuuluu ihan hulluna jo sen jälestä
lentävän... Ptyhui ... mokomaa elämää.
MAIJA
_(Hartaasti)_
Tottapa se kerran rangaistus tulee hänellekin, sillä ei se anna itseään
pilkata se asia... Itku siitä lopultakin on tuleva, itku ja ikuinen
häpeä.
HIRMUN LIISA
_(Kuin itsekseen)_
Pahanhengen tyttöjunkkari ... koko mokoma mylläri!
MAIJA
Hyvä toki, että Sirkka ei ole tänne lentänyt... Pelkäsinkin jo sen
paulaan joutuvan kokemattoman lapsirukan!
HIRMUN LIISA
No olikinpa tuo sitten hyvä, jotta tulit, niin päästään yhdessä sen
pässi ruojan ohi... Tule, niin mennään yhtä matkaa, niin saapi, jos
yrittää muksujaan antaa. _(Lähtevät)_
HILKKA
_(Saapuu, katselee ympärilleen)_
Menivät toki siitä! _(Huomaa Raidalta jääneen tilkun, katselee sitä)_ Se
on se kukkaro ihan varmaan Pentille... Hyi! _(Viskaa mustasukkaisena
tilkun pois)_ Mokomaakin! _(Potkaisee tilkkua)_ Ja sitte vielä sanoo,
jotta ei hän Penttiä... Ikäänkuin sitä ei näkisi.
PENTTI
_(Saapuu viulu kainalossa)_
Ka!
HILKKA
_(Nykii röijynsä helmaa)_
PENTTI
_(Jatkaa)_
Täälläkö sinä olet, Hilkka?
HILKKA
_(Ujona)_
Mitäs sitte?
PENTTI
Ei mitään sen enempää... Olin vain kotiin menossa, niin arvelin tänne
poiketa... Oletko sinä jo lehmiin menossa?
HILKKA
En.
PENTTI
No eikö ruveta sitten kiikkumaan, kun tässä on kerran tää hepo ja
kiikkulauta. _(Nostaa hevon paikoilleen ja laudan sen päälle)._ Minä
vain nostan tämän lankun paikoilleen... Näin... Nyt se jo on... Tule nyt
kiikkumaan ... tuonne laudan toiseen päähän... Tule, tule!
HILKKA
_(Istahtaa kiikkumaan)_
No.
PENTTI
_(Kiikkuvat verkkaan)_
Tää onkin hyvä kiikkulauta.
HILKKA
Onhan tämä.
PENTTI
On tää... Ja nyt se on minullakin jo se oma mylly... Josta on niin
paljon touhua ollut tähän asti.
HILKKA
_(Katsahtaa häneen)_
Mhyy!
PENTTI
Kyllä siinä nyt jauhoa tulee, kun vain on viljaa mitä jauhattaa...
Paitsi jauhokiviä on vielä ryynikivi ja kaurasurvin... Onko tässä hyvä
kiikkua?
HILKKA
On.
PENTTI
Ja vaikkapa siitä nyt meneekin vähän sitä myllyveroa, niin jää siitä
toki niin paljon, jotta sillä hyvästi leivässä ja särpimessä pysyy... Ja
mitäpä sitä muuta tarvitsee ... kun on kerta oma tupa ja siihen vielä
potaattimaa ja lehmä, niin ei tarvitse enää muuta kuin ulkohuoneet ja
saunan, niin sitten on jo koko eläminen valmis, kun liikekin käy
myllyssä niin jotta se vain hurisee... Oletkos sinä Hilkka jo nähnyt sen
myllyn?
HILKKA
Olen.
PENTTI
Vai olet toki. No eikö se ole hyvä mylly?
HILKKA
Onhan tuo.
PENTTI
On se tuottava mylly... Tule nyt toisenkin kerran katsomaan, silloin kun
ei ole jauhattajia, niin minä näytän sinulle, miten se käy ja miten se
vesiratas panee kaikki rattaat pyörimään ... niin jotta se hyrrää kuin
hyvä rukki. Tuletko sinä?
HILKKA
Tulen... Jos isä päästää!
PENTTI
Tule isältä salaa... Tule niin, jotta se ei näe koko ukko, niin eihän se
sitte mistä tiedä... En minä mene sitä hänelle sanomaan ... elä sitä
yhtään pelkää.
HILKKA
En minä pelkääkään. _(Myrkky näkyy puiden välistä, vakoilemassa)_
PENTTI
Niin... Mitäs siinä onkaan pelkäämistä. Eihän se mylly ketään syö.
_(Leikillä)_ Vai pelkäätkö sinä sitä, että mylly syö?
HILKKA
En.
PENTTI
_(Leikillä)_
Etkö mitään pelkää?
HILKKA
En.
PENTTI
No sitten minä kiikutan näin ylös istumaan. _(Painaa oman puolensa
maahan asti, niin että Hilkka jääpi korkealle laudan päähän istumaan)_
Tuolla tavalla.
HILKKA
_(Tekeytyy hyvillään)_
Voi ... voi... Et saa ... et saa ... tahi minä putoan.
PENTTI
_(Leikittelee) _
Etpäs putoa!... Ethän Hilkka putoa? _(Myrkky tuo Luukasta)_
HILKKA
_(Ilakoiten)_
Putoan ... putoan ... putoan... Uhallakin putoan... Hi-hii ... kun minä
putoan!
LUUKAS
_(Ankarana)_
Hilk-ka! _(Hilkka hyppää alas)_
PENTTI
_(Hämillään)_
Se tuo kiikkulauta kun reistaileksi! _(Raapii niskaansa)_
LUUKAS
_(Panee silmälasit päähän. Katsoo juhlallisesti)_
Hilkka!... Katsoppas minun silmiini! _(Ottaa kädestä ja taluttaa
katsomaan)_ Katsoppas nyt isäsi Luukas Koikaleen silmiin.
_(Äänettömyys)_ No mitäs näet?... Mitäs näet minun tyttäreni?
HILKKA
_(Hämillään, puolustautuen)_
Niin, no ... en suinkaan minä miten päässyt pois, kun olin niin
ylläällä!
LUUKAS
_(Juhlallisesti)_
Mutta kuinkas sinä ensin pääsit niin korkealle?
PENTTI
_(Puolustaa, sotkeutuen)_
Ka kun se tuo lauta solahti kiikkuessa enemmän tänne, minun puolelle,
niin täytyihän hänen nousta ... kun jäi lyhempään vipuun.
LUUKAS
_(Panee kätensä Hilkan olalle, otsa juhlallisesti kureessa)_
Nyt sinä menet kotiin, otat virsikirjan ja veisaat virsistä: Haureutta
ja hekumaa vastaan, virren 384 toisen kolmannen ja viimeisen värsyn!
_(Hilkka lähtee)_
PENTTI
_(Asiaa sotkien)_
Mitäs sitä muuta mestarille kuuluu?
LUUKAS
_(Nuuskaa näppejään)_
Syntiä ja pahuutta kuuluu... Haureutta ja hekkumaa etsii nykyaika.
PENTTI
Ka niinpä ne sanovat... Kun tulisi mestari näistä asioista milloin
puhumaan, niin siellä olisi vähä niin kuin sitä pulloon vangittuakin...
LUUKAS
_(Ilostuu)_
Onko sinulla... _(Keskeytyy merkistevästi)_
PENTTI
Ka pitäähän sitä nyt mestaria varten pitää... Ja ainahan sitä niistä
myllyn tienesteistä toki sen verran liikenee, jotta näin vanhaa miestä
varten.
LUUKAS
_(Päättävästi)_
No hyvä. _(Keikistäytyy)_ Mestari tulee, sillä sinä olet ymmärtäväinen
ja toimelias mylläri. _(Poistuen)_ Minä tulen ... minä tulen sitten.
PENTTI
_(Yksin)_
Pahan hengen ukko ... kun sen nyt siihen viskasi ihan kesken kaikista
parasta kohtaa. _(Poistuu)_
SOHVI
_(Saapuu Myrkyn kanssa)_
No ... joko nyt uskot? _(Puristaa nenäänsä)_
MYRKKY
_(Korvallistaan raapien)_
No katso tuota pakanaa ... tuota pahennuksen hyväkästä... Ja tämäkin
jumalisen Koikaleen tyttö vielä heittäytyy hylyn kelkkaan!... Tämän
köyhän myllärin rekeen.
SOHVI
Taas sinä et älyä ... taas sinä Myrkky et asiaa älyä. _(Käy sylkäsemässä
koivun juureen)_ Hyi kun sylettää. _(Pyyhkii huivin kulmalla suunsa)_
MYRKKY
Mitä et älyä?
SOHVI
Jotta eihän se kana valitse yöpuuta eikä naiset miestä... Jokainen ottaa
ensimäisen. _(Vetää huiviaan tiukempaan solmuun)_
MYRKKY
Mutta siitä ei tule mitään, jos kerran tämä Myrkky on Myrkky. Mylly on
Hirmun maalla ja Myrkyllä on rahaa enemmän kuin paholaisen taivaassa
lämmintä. _(Kopistaa ja panee piipun perät suuhun)_ Kuule Sohvi: Mene
nyt kohta sano Hirmulle, jotta olkoon kotosalla, niin Myrkky tulee
ostamaan häneltä koko sen rannan... Ja kun kerran mylly on hajallaan,
niin menköönpäs sitten vielä kurottamaan Koikaleen tyttöön ...
kerjäläismies!... Menetkö sinä?
SOHVI
Menen ... käyn vain vähä tuota selkääni raapasemassa mennessä ... sille
Sallisen leskelle kun on asiaa.
MYRKKY
Ja sitten niin kuin puhuttu: kun Hilkan kanssa on kauppa valmis, niin
lehmä sinulle vaivoista. _(Sohvi vetää nenäänsä)_ Ja kun on kerran
sinullakin lehmä, niin paremmin tääkin Luukas itse taipuu sinuun... Ja
hyvän anoppimuorinhan minä sinusta sitten saankin.
SOHVI
Ka enhän minä pahaluontoinen ole aviopuolisoksikaan. _(Syyhyttää hieman
kuvettaan)_
MYRKKY
Et ... et ole... Ja eikös se Luukas jo rupeakin taipumaan?
SOHVI
Ei siitä vielä saa selvää, kun se on niin jumalinen mies... _(Huokaa)_
Vaikka johan minä olen hänelle neljättä vuotta toimittanut kylältä
räätälin työtä ja toisinaan on tullut muutakin tuoduksi hänelle...
MYRKKY
No kyllä se nai sinut sitten kun saat lehmän ... ja tiedätkö sinä
Luukkaalle kielitellä kaikki sen tyttö-myllärin viettelemät?
SOHVI
_(Luettelee)_
Tiedän: Nyt viime joulustakin lähtien on: Haverisen Kaisu tammikuussa
... sitte laskiaisen aikana jo Pirisen tyttö ... kynttelin korvissa jo
Anni ... Marian pyhinä Reposen tyttö ... pääsiäisenä Kaikkosen ...
helluntaina Havukan Liisa ... ja...
MYRKKY
_(Kiirehtien)_
No ... luettele ne aina ukko Luukkaalle ... ja jos ketä uusia kuulet ...
ja käy nyt raapasemassa sitä selkääsi ja sitten mene Hirmulle
sanomaan!... _(Lähtevät)_ Kyllä minäkin sitten hieron sinua itselleen
ukko Luukkaalle.
PENTTI
_(Palaa)_
Jäi tuo viulu, niin piti tulla hakemaan... Mitähän se Myrkky sen Sohvin
kansaa puuhailee, kun se näkyi täältä lähtevän.
JUNNUS
_(Saapuu hiilivasu selässä. Viskaa vasun maahan)_
Kävin vasun hiiliä valmiiksi. Huomenna on kallittava Pekurisen
viikatteet... No joko sinä aloit?
PENTTI
Jo... Mutta eihän siitä mitä tullut, kun se ukko hyväkäs tuli siihen
ihan keskellä parasta paikkaa... Tuskin ennätin vielä myllystäkään
puhua, kun jo viskasi ukon.
JUNNUS
Vai sattui se ukko!
PENTTI
Sattui... Ja on vielä äkäinen.
JUNNUS
Sinun pitää sitä ukkoa juottaa. Ei siitä muuten kauppoja tule.
PENTTI
No sitä minä jo olen arvellut. Ja jos hänelle lupaisi vaikka muutaman
tynnörin ruistakin.
JUNNUS
Ka eipä se pahaa tekisi... Onko sinulla antaa tupakkaa?
PENTTI
_(Kaivaa taskuistaan tyhjiä tupakkakukkaroita)_
Ei taida olla ... jäiköhän se kukkaro kotiin.
JUNNUS
Onhan siinä kukkaro...
PENTTI
Nää ovat tyhjiä... Täysinäistä ei taida olla.
JUNNUS
_(Ottaa erään kukkaron)_
Näytäppäs. _(Katselee)_ Kenenkä tytön antamia nämä ovat?
PENTTI
Nämä ovat jokainen eri tytön... Pidän taskussa, jotta eivät ihmiset näe
ja leviä väärät puheet. _(Kaivaa lisää)_ Mutta mitäs minä näistä sinulta
enää salaan, kun olet puhemies...
JUNNUS
Onpa niitä... Moneltako tytöltä on?
PENTTI
Onhan näitä kaksitoista kukkaroa ja yhdet hyvät sukat... Mutta niin kuin
sanoin, niin elä vain puhu ... jotta ei leviä juoru.
JUNNUS
_(Panee mällin suuhunsa)_
On siinä!... Sitähän ne ihmettelevät, jotta mikä paholainen sinussa
viehättää, vai ovatko ne tytöt hulluja, kun ne kaikki ovat niin sinun
perään.
PENTTI
Sitäpä minä itsekin joskus mietin... Mutta kun ne rakastuvat ja itse
tulevat, niin eihän sitä malta näin nuori mies olla vastaan
rakastamatta... Toisinaan, minä olenkin ajatellut, jotta onkohan se tuo
viulu, joka niitä tyttöjä niin minuun vetää ... tahi sitten mylly.
JUNNUS
Jokuhan siinä on... Et suinkaan se sinä itse vedä.
PENTTI
Ei... Mutta kyllä minä sen liian rakastelun heitänkin pois nyt, kun vaan
saa vähänkään varmuutta tästä Hilkasta.
JUNNUS
Paras se onkin, jotta heität ne ajoissa.
PENTTI
Paras... Ei niistä ole muuta kuin ajan kulukkia ... koko liioista
tytöistä... Ja sitten nää kylän pojat vielä kun kadehtivat, niin tekevät
yhtenään koiruutta.
JUNNUS
_(Toistelee)_
Oon ... on siinä tyttöä ... niin jotta ei tätä Hilkkaa enää paljon
tarvitseisikaan.
PENTTI
Ka olisi... Mutta yksipä se pitää toki olla ... se lopullisesti ainoa
... jota sitten ijäisesti rakastaa.
JUNNUS
_(Nostaa hiilivasun selkäänsä)_
No... Sittepähän vaikka arkena mennään itsensä Luukkaan puheille.
_(Lähtevät)_
SIRKKA
_(Saapuu)_
Ei ole vielä toki ketään... Annahan kun minä harjottelen tanssia, jotta
sitten iltasilla osaa Pentin kanssa. _(Harjottelee, rallattaen samalla)_
Ensin tätä tanssia... _(Muuttaa)_ No nyt vaikka tippaa. _(Harjoittelee
tippaa)_ Tippa-tap-pa ... tip-pa-ta-pa ... tippa ... tip-pa ... tip-pa!
j. n. e.
MAIJA
_(Saapuu. Hartaasti)_
No voi hyvä lapsi!... _(Sirkka hämmästyy ja lakkaa)_ Tuolla tavallako
sinä tottelet äitisi neuvoja!... Enkö minä sinulle sanonut, jotta et saa
mennä tänne kiikkumäelle... Tule nyt paikalla pois Sirkka rukka...
_(Odottaa)_ No, tule nyt Sirkka!
SIRKKA
_(Nyreissään)_
Enkä.
MAIJA
No joko sinä nyt rupeat!... Eihän täällä ole mitään tekemistä... Tule
pois kotiin!
SIRKKA
_(Nenäkkäästi)_
Enkä tule... Muutkin saavat tanssia, niin minun sitä pitäisi vain istua
kököttää kotona ... eikä saisi liikahtaa enää!
MAIJA
No eipä sitä tällä tanssimisellakaan taivaasen pääse.
SIRKKA
_(Nenäkkäänä)_
No olkoon sitten pääsemättä.
MAIJA
_(Koveten)_
Mutta sinun pitää tulla, kun äiti käskee ... täältä kaikkien Penttien
pelistä.
SIRKKA
Enkä tule!
MAIJA
_(Tarttuu Sirkan vasempaan käteen ja alkaa väkisin vetää)_
Vai et tule... Tule sukkelaan pois täältä!
SIRKKA
_(Haraa vastaan ja lyödä läpyttää oikealla kädellään äitiänsä käteen)_
Voi voi ... äiti ... heittäkää... Heittäkää äiti... No! _(Häviävät)_
PENTTI
_(Palaa)_
Vieläkin minua harmittaa se ukon juukeli... Kun tuli ja sotki koko
asian. _(Ottaa viulunsa ja virittelee)_ Kun olisi tuntiakaan myöhemmin
tullut, niin se olisi jo ollut valmis... _(Raita tulee)_ Kah... Raitako
se on?
RAITA
Niin ... yksinäsikö sinä olet?
PENTTI
Yksin... Seppä Junnus vain oli tässä äsken... Kiikkumaanko sinä tulit?
RAITA
En... Minä menen lehmiin.
PENTTI
No kiiku nyt kumminkin tuossa mennessäsi... Kun kerran paikalle osuit.
_(Laittaa kiikun kuntoon)_ No... Istuhan nyt siihen toiseen päähän!
RAITA
No... Hyvä on. _(Istuvat syrjätysten, kasvot näyttämölle päin.
Kiikkuvat. Pentti soittelee viuluaan)_
PENTTI
Minä en olekaan muita tyttöjä kiikuttanut kuin nyt tässä sinua.
RAITA
Etkö Hilkkaakaan?
PENTTI
Hilkkaako... Sen isäkin jo olisi siitä vihainen... _(Muuttaa puhetta)_
Nyt onkin tänä iltana hyvä ilma. _(Kiikkuvat)_
RAITA
No. _(Varustautuu viskaamaan tupakkakukkaroa)_
PENTTI
Mitä?
RAITA
_(Viskaa)_
No ota kiinni!
PENTTI
Suurkiitosta... Onpa tämä hyvä kukkaro. Itsekö sinä tämän ompelit?
RAITA
Itse.
PENTTI
No nyt on toki minullakin jo missä tupakkaa pitää... _(Soluttautuu
lautaa myöten likemmä)_ Hiihdähän likemmä, jotta minä en nouse pystyyn.
RAITA
_(Muutaikse likemmä)_
No ... nyt!
PENTTI
Kun nyt vain muuten saisi elämisen niin reilaan, jotta uskaltaisi jo
naimisiin mennä, niin sitte ei olisi enää estettä... Mutta nyt ei vielä
uskalla. _(Soluttautuvat taas lähemmä toisiaan)_
RAITA
Minkätähden?
PENTTI
Ka eipä ole vielä sekään myllyn velka kaikki maksettu... Ja sitte kuka
sitä tietää minkälaiset nää lähivuodet tulevat: tokko maamiehellä on
mitään jauhattamistakaan... Soluttauduhan likemmä pukkia, jotta ei
keikkoa. _(Soluttautuvat)_
RAITA
No ... näin!
PENTTI
Mutta toivossahan sitä kumminkin eletään... Eikähän meillä nyt vielä
niin kiirettä ole senkään puolesta, kun sinäkin olet vielä nuori... Vai
mitä, Raita?
RAITA
Ei mitään. _(Soluttautuvat aivan rinnatusten, hevon kohdalle)_
PENTTI
Oli siinä hyvä kiikkua... Vai mitä, Raita.
RAITA
Oli.
PENTTI
Oli se. _(Kiertää kätensä vyötäiselle)_
RAITA
_(Näön vuoksi)_
Ei saa...
PENTTI
No. _(Ei hellitä)_
RAITA
Jos kuka näkee!
PENTTI
Ei täällä näe kukaan... Ja mitä sitten jos nyt näkeekin istumassa.
_(Äänettömyys)_ Kuule Raita.
RAITA
_(Kainosti)_
Mitä?
PENTTI
Rakastatko sinä minua ihan toden perästä?
RAITA
_(Tunteellisena)_
Ka tiedäthän sinä sen... Johan minä sen olen sanonut.
PENTTI
Ka minäpä tämmöisessä vakavassa tapauksessa aina pelkään, jotta ei
niiden tyttöjen sanaan ole luottamista... Ne ovat aina enemmän
taipuvaisia kuin miehet.
RAITA
Kuka on, kuka ei...
PENTTI
Etkös sinä ole?
RAITA
En.
PENTTI
Se onkin oikein... Semmoisesta minäkin juuri pidän, sillä mitä se maksaa
olla koko kylän helluna.
JUNNUS
_(Tulee takaa)_
No ... johan sinä löy... _(Raita säikähtää ja hyppää toisaanne)_ Kah,
Raitapa tämä onkin...
PENTTI
_(Raitaa rauhottaen)_
Ei tästä seppä Junnuksesta tarvitse välittää... Tämä jo tietää
kuitenkin, mutta ei tämä puhu.
JUNNUS
_(Kuin itsekseen)_
Minä luulin takaapäin, jotta se on sen Luukas Koikaleen tyttö.
PENTTI
_(Puhdistautuen)_
O-hoh!... Ei toki!... _(Sotkien)_ Joko sinä veit hiilet pajaan?
_(Raidalle, joka poistuu)_ No... Poisko sinä lähdet, Raita?... Elä nyt
vielä, hitolla.
RAITA
_(Häpeillen)_
Kumpa on päästettävä lehmät veräjästä kotiin.
PENTTI
No tule sitte uudestaan... Tulethan?
RAITA
Ka saapihan tuota tulla. _(Menee)_
PENTTI
_(Junnukselle)_
Minä vain ilman kuriillessani sen kanssa... Mutta elä sinä siitä kylällä
turhia puhu!
JUNNUS
Ka mikäpäs tuolla on vikana silläkään tytöllä... Punakka tyttö.
_(Lähtee)_ Pistäännyn vain hevosen päästämään nuorasta, niin sitte
tulen.
PENTTI
Sekö juutas nyt taas tuon sepän... Ennen on aina saanut olla rauhassa.
_(Sirkka tulee takaa ja lyö huivilla)_ No... Sirkka! _(Lähtee kiini
ottamaan)_ Vai huivilla sinä tässä ropsit!
SIRKKA
_(Paeten)_
Et saa ... et saa ... et saa ... kuule. _(Kiinni saatuna)_ Et saa-aaa!
PENTTI
Vai et saa... _(Ottaa molemmista käsistä kiinni)_ Saapas! _(Kulkevat
jäletysten, Sirkka takaperin, käsikädessä vehkeillen)_ Minkätähden sitä
ei saisi...
SIRKKA
Muuten vain ... kun ei saa, niin ei saa!
PENTTI
_(Leikillä matkien)_
Kun ei saa!
SIRKKA
_(Vallattomana heittäytyen takakenoon rennokseen)_
Pyöritäänpäs villikissana... No!
PENTTI
No ... tahi myllyn rattaana. _(Pyörivät)_
SIRKKA
Oikein kovasti ... oikein ... oikein ... oikein ... oi-iii-kein _(Junnus
palaa, katselee ja raapii päätään)_ Junnus ... voi... Et saa... Heitä!
_(Pääsee irti, lyö huivilla)_ Kun tuolla tavalla rupeaa ... jotta ei
kysy lupaakaan!
PENTTI
_(Tapaillen sanoja)_
No Sirkka! Eihän tässä mitä...
HILKKA
_(Saapuu)_
Tytöt tulevat tänne tanssimaan... Kuulehan Sirkka, kun minä supatan.
_(Supattaa)_
PENTTI
_(Leikillä)_
Mitä se supattaa?
SIRKKA
No... Ei sitä sinulle sanota... _(Eri suunnilta saapuu iso joukko
tyttöjä)_
PENTTI
Onpa nyt tyttöjä!... Ja toista vain tulee... Mitäs sitä Raidalle kuuluu.
RAITA
Ei mitään.
SIRKKA
_(Väliin pistäen)_
Mitä vaan itsellesi?
PENTTI
Eipä minulle kuulu milloinkaan mitään... Kun en käy erityisesti
seuroissakaan.
ANNI
Missäs pojat ovat ... kun ei ole ketään?
JUNNUS
Ka ne menivät tässä Ruisselän tanssijaisiin tappelemaan!
TYTÖT
Hyi!
JUNNUS
Siitä Simo Eerolaisen tytöstä on tullut kina jo viime pyhänä.
HILKKA
Hyi niitä poikia!
PENTTI
Niinpä todellakin!... Kun kehtaavat nyt tapella eto tavarasta ... kuin
yhdestä tytöstä!
KERTTU
_(Nyreissään)_
Nyt ei tule tanssistakaan mitään!... Voi, voi..
PENTTI
No... Minkätähden... Tanssivat tytöt keskenään... Ja olenhan minä tässä
yhtenä poikana ... miehen asemasta.
ANNI
_(Terhakkana, kuin närkästyen)_
Tytöt! Tanssitaan ilman poikia... No ... piiriin!
TOISET
No...
SIRKKA
Tule, Raita, minun kanssa!
PENTTI
Ja minä sitte vaikka Hilkan kanssa... Eihän tässä mitä pahaa ole...
Viattomassa tanssissa!
KERTTU
Nyt pyörimään!... Mitä tanssitaan?
TOISET
Mylläriä... Mylläriä!... Mylläriä!
PENTTI
No vaikka sitä! _(Tanssivat piirissä)_
LAULU
Jauhaa, pyörii,
mylly kauniisti pyörii,
mutta myllyn pyöriessä
kulta kotona hyörii.
Pyörii, jauhaa,
oma myllyni jauhaa,
mutta mulla ilman sua
ei oo koskaan rauhaa.
Toinen näytös.
Tupa. Luukas Koikale pitää kiertokoulua ja räätälöi samalla housuja,
istuen pöydällä, silmälasit otsalla. Seinällä riippuvat vanhat
paikka-housut naulassa. Siellä täällä lapsia kirjat käsissä, ja nurkassa
häpeämässä eräs iso poika, peitellen väliin osan kasvojaan kirjalla.
LUUKAS
_(Ommellessaan)_
Nyt me alamme alusta. Mistä alkaa kaikki viisaus?... Kuka tietää, mistä
alkaa viisaus?... Eikö kukaan tiedä, mistä viisaus alkaa? _(Katselee.
Jotkut viittaavat)_
TYTTÖ
_(Viittaa)_
Minä tiedän!
LUUKAS
Noo... Sano sinä Pekurisen tyttö, mistä viisaus alkaa!
TYTTÖ
Pokstaavista.
LUUKAS
Se on oikein... Kaikki viisaus alkaa bokstaavista. _(Ompelee)_ Kuka
tietää nyt sanoa, mikä on bokstaavi?...
VIITTAAJIEN ÄÄNIÄ
Minä... Mestari... Minä tiedän. Mestari.
LUUKAS
_(Katselee)_
Noo... Paljonpa niitä on, jotka tietävät... Sano sinä Kasurisen poika,
mikä on bokstaavi!
POIKA
Se on kirjan puustain!
LUUKAS
_(Toistaa jankaten)_
Se on kirjan puustain. _(Juhlallisesti)_ Bokstaavi on kirjan puustain,
niin kuin teidän mestarinne Luukas Koikale on Luukas Filemon Koikale.
POIKA
_(Älähtäen)_
Elä näpistä!
LUUKAS
Kuka älähti? Tuleppas tänne sinä älähtäjä ... ja sinä näpistäjä. _(Kaksi
poikaa tulee, Luukas laskee lasit otsaltaan silmillensä ja kurpistaa
otsansa)_ Lueppas nyt sinä, montako ryppyä on mestarin otsassa.
POIKA
Kaksitoista!
LUUKAS
Se merkitsee sinulle nurkkaa. Ala mennä. _(Poika menee nurkkaan)_ Ja
lueppas nyt sinä toinen poika, montako on ryppyä.
POIKA
Kymmenen!
LUUKAS
Pane siis tämä tuohitötterö päähäsi ja seiso keskellä lattiaa. _(Poika
tottelee)_ Niin kuin näette, lapset, on mestari Koikaleen otsaan
kirjoitettu aina oikea tuomio. Luukkaan otsa ei erehdy eikä väärin
tuomitse, ja jos ette vasta ole siivolla, niin mestari mittaa tällä
kyynärällä nutun selkää. Sillä muistakaa, että teidän mestarinne Luukas
Filemon Koikale on ankara bokstaavin mies ... kova ja ankara bokstaavin
seuraaja... Ja nyt kaikki kirjoinensa kampsuinensa kotiin, mars!
_(Lapset syöksyvät yhdessä rysyssä ulos. Itsekseen)_ No nyt on taas
päästy viisauden alkuun: puustaimesta on otettu viisautta kiini...
_(Katselee ompelustaan. Veisaa samalla)_
Siis lepää rauhassa:
Täällä murheen laaksossa
ma aina suren sua.
Et voi siis unehtua.
_(Sallisen Maija saapuu)_
Ka... Entisen Pekka Sallisen leski... Mitä kuuluu Maijalle?
MAIJA
_(Nöyrästi)_
Rauha vain... Mitä vain mestarille?
LUUKAS
_(Toistellen)_
Rauha ... rauha vain ja hyvä tahto kuuluu... No millä asioilla sinä
Pekka Sallisen leski nyt kulet?
MAIJA
Ka olisihan sitä asiaakin sen verran, jotta... _(Ujommin)_ Ilenneekö
hänet sanoa. _(Rykii)_
LUUKAS
Sano ... sano pois!... Millä asioilla sinä Maija vaellat?
MAIJA
Ka kun se tää mylly-Pentti villitsee kohta kaikkien päät, niin arvelin
pyytää, jos mestari pitäisi pyhänä saarnan sitä syntiä ja pahuutta
vastaan... Tässä ei muuten enää osaa kohta mennä omastakaan lapsestaan
takuuseen. _(Rykii ujosti)_
LUUKAS
_(Merkitsevästi)_
Että siis... Niinkö?
MAIJA
Ka mitäpäs hänestä peittelee... Lehikoisenkin Laila-rukka kuuluu olevan
hulluna sen perään.
LUUKAS
Soo... Vai jo Lehikoisenkin tyttö... Vai jo juoksee Lehikoisenkin Laila!
_(Ruopii kurkkuaan)_ Ja mestarinko siis pitäisi saarnata pyhänä Pentti
mylläriä vastaan niin kuin profeetta Joonas saarnasi siinä suuressa
Niiniven kaupungissa?
MAIJA
Ka, jos se hyvinkin auttaisi.
LUUKAS
Noo ... hyvä... Mestari Luukas saarnaa ensi pyhänä, jotta koko kylä on
pukeutuva säkkiin ja istuva tuhassa. _(Äkkiä)_ Ja entäs sitte?
MAIJA
_(Ei ole ymmärtävinään)_
Ka sitte ... jos tuo auttaisi...
LUUKAS
Mutta entäs se, jotta: joka evankeliumia opettaa, hänen pitää
evankeliumista elatuksensa saaman?... Mitenkä se se kohta sanasta on?
MAIJA
_(Hurskaasti)_
Ka onhan siinä meilläkin vielä vaikka voita ... laittaa häntä vaikka
sitä mestarille.
LUUKAS
No herran rauhaan sitte ensi pyhään asti.
MAIJA
_(Niiaa)_
Samaten vain mestarikin. _(Lähtee)_
LUUKAS
_(Yksin)_
Mestari se vain saarnaa parannusta ... parannusta, ojennusta vain saa
saarnata mestari Luukas. _(Huutaa)_ Hilkka... Hilkka! _(Hilkka tulee
kamarista)_ Panepas tuo vellikattila tuohon liedelle varistumaan.
_(Hilkka ryhtyy käskyä täyttämään, toistelee)_ Pane ... pane
vellikattila tulelle ja mene sitten pane sauna lämpiämään. _(Pitelee
sivujaan ja venytteleikse)_ O-ooh näitä sivuja ... näitä sivuja, kun ne
vaivautuvat ja vanhenevat yhdessä ihmisen kanssa... _(Ryhtyy työhön)_ No
... ja mitenkäs se on Hilkka sen Myrkyn asian kanssa?
HILKKA
_(Nyreänä)_
Ei mitenkään...
LUUKAS
_(Katsahtaa)_
Hilkk-ka... Lapsen pitää kunnioittaa isäänsä ja äitiänsä, muutoin eivät
he menesty eivätkä vanhoiksi elä.
HILKKA
No enkä huoli Myrkystä!... Ennen menen vaikka kelle!
LUUKAS
Sinä kuulet mitä sinun isäsi sanoo! Myrkylläkin on hyvät puolensa, jos
lienee huonotkin, sillä hyvä ja huono on aina maailmassa sekaisin kuin
Pekurisen emännän autuuden asiat... Toisekseen -- Kas kun tuohonkin on
vielä paikka pantava -- toisekseen minä sanonkin, jotta ei sinun
tarvitse Myrkylle vielä ihan tinkimättä mennä ... ei tarvitse eikä
sovikaan niin tehdä. Sillä viisas neitsyt pitää vain vireillä rakkautta
ja ymmärtäväinen vaimo hyvää sopua. _(Leikkaa paikkaa)_ Tinkiä ...
tinkiä joka ennen vihillemenoa osaa, hän tuo iloa isällensä, eikä itse
kauppaansa kadu.
HILKKA
_(Toistaen)_
No enkä huoli... Johan minä sen sanoin!
LUUKAS
_(Katsahtaa)_
Hilk-ka! Myrkyllä on pitäjän isoin kontu ja isot aitan salvot ovat eloa
täynnä.
HILKKA
Vaikka olisi vielä isompi... Ennen menen, vaikka Soikkelilaan piiaksi,
ennenkun huolin hänestä.
LUUKAS
Kun Luukas käskee, niin _(vetää säiettä huuliensa läpi)_ Kun Luukas
käskee, niin tytär tottelee. _(Huomaa)_ Kah... Terve tulemaan, Myrkky!
MYRKKY
_(Pyyhkäsee kämmensyrjällä nenänsä alustaa)_
Ka terve... Housujako se tää mestari vain paikkaa. _(Hilkka poistuu
ynseänä)_
LUUKAS
Housuja paikkaa Luukas ... housuja... Lapsille opettaa Luukas bokstaavia
ja aikuisille paikkaa housuja... Mitä sinulle kuuluu, Myrkky?
MYRKKY
Ka näitä vain tavallisia ilmoja ... väliin on poutaa ja väliin taas
sataa tihuuttaa.
LUUKAS
Niinhän se on... Ja mikä on, niin se on.
MYRKKY
Ka niinpä se on... Kuuluukos sitä tälle mestarille mitä?
LUUKAS
Ei... Mestarille ei kuulu koskaan muuta kuin jumalan rauha ... rauha ja
hyvä omatunto ihmisten edessä. _(Lipasee neulan silmää kielellään,
pujottaakseen siihen rihman)_ No eikö kaupunkiinkaan mitään erikoista
kuulu?
MYRKKY
Eipä sinne... Minkä vähän hevoskauppoja. _(Kaivaa pullon taskustaan)_ Ja
tätä _(kilkuttelee)_ tätä vedestä valmistettua laittoivat sieltä
mestarille. _(Vie pullon pöydälle)_ Se on sitä kahdesti puhdistettua...
Ja eihän tää vesi sen pahempaa matkaan saata.
LUUKAS
Ei ... ei vesi yksinänsä mitään tee ... vaan se joka veden kanssa ja
tykönä on...
MYRKKY
Sehän se.
LUUKAS
Se se tekee minkä tekee. _(Avaa pullon ja haistelee)_ Se se tekee jos
tekee. _(Ryyppää, sulkee pullon ja jatkaa sitte työtään)_ Ja mitä muuta
sitä sitten kuuluu?
MYRKKY
_(Nostaa jalkansa polven päälle)_
Ka eipä sitä muuta kuin se entinen asia... Se tämän Hilkan... Niin jotta
tietysti se mestari on isäntä talossaan siinäkin asiassa.
LUUKAS
_(Katsoo ensin juhlallisesti)_
Sinä siis aiot naida minun tyttäreni Hilkka Josefiina Karoliinan?
MYRKKY
Ka ... niin kuin on puhuttu... Mitäpäs siinä muuta on!
LUUKAS
_(Kuin itsekseen)_
Mitäpäs siinä muuta on... _(Myrkylle)_ Kuule, pistäpäs tuo pullo tuonne
seinäkaappiin, niin ei potkase miestä pöydältä pois. _(Myrkky tottelee.
Katselee ompelustaan. Kuin itsekseen)_ Mitäpäs ... mitäpäs siinä muuta
on.
MYRKKY
Ka eihän siinä mitä ... selvässä asiassa.
LUUKAS
_(Juhlallisesti)_
No siinä tapauksessa, että sinä vakavasti aiot naida mestari Koikaleen
tyttären, niin pidä sinä asiaa vireillä... Pidä vireillä siksi että
kauppa on selvä kuin aamen. Itse Koikale seisoo sinun puolellasi.
MYRKKY
_(Raapasee korvallistaan)_
Ka seisoohan se mestari... Mutta olisi tässä jo tarpeen vähän kipakampi
meno.
LUUKAS
Ei, Myrkky!... Kuka hiljaa kulkee, hän kauvimmin kestää. Luukas, joka on
viisas ja ymmärtäväinen mies, sanoo sinulle, että naima-asioissa ei
pinkaisemalla juosten pitkälle potkita. Kahdeksan vuotta, kolme
kuukautta ja neljätoista päivää valmisti Luukas Filemon Koikale itsekin
vaimovainaajaansa Eeva Saara Magdaleenaa ennen kuin katsoi, sen olevan
soveliaan rovastin eteen viedä. Mutta silloin tulikin niin hellä
avioliitto, jotta vaimo oli ihan sanan mukaan kuuliainen hänen
miehellensä, niinkuin Saara oli Abrahamille kuuliainen. Ja vielä nytkin
käy Luukas joka pyhä veisaamassa vaimonsa haudalla kolme värssyä
vanhasta virsikirjasta... _(Ommella suhauttelee)_ Kahdeksan ...
kahdeksan vuotta ja kolme kuukautta ja neljätoista päivää rakasti Luukas
etukäteen.
MYRKKY
Kylläpä rakasti... Vaikka välttäisipä tää tavallinen talonpoika
vähemmälläkin valmistuksella! _(Imeä laputtelee piippuaan)_ Ja saisihan
siitä Luukaskin niitä liikeneviä rukiita muutaman säkillisen.
LUUKAS
_(Laskee silmälasit nenälleen ja katsoo)_
Niin jotta Luukasko saisi laittaa hakemaan syömäeloja?
MYRKKY
Ka onhan niitä meillä siinä liikeneviä!... viime vuosilta.
LUUKAS
_(Laskeutuu pöydältä ja vie silitysraudan liedelle)_
Vai on sinulla vielä viimevuotista eloa... Tuokin rauta on ennättänyt
jäähtyä ... mutta tottapahan tuossa varistuu...... Vai vielä sinulla on
vanhavuotista ruista jälellä. _(Ottaa kaapista pullon)_
MYRKKY
Ka onhan sitä.
LUUKAS
No tuleppas tänne peräpuolelle, niin sovitaan asiasta, niin jotta eivät
syrjäiset kuule. _(Menevät kamariin)_
HILKKA
_(Palaa)_
Jo se toki on mennyt... Mokomakin rähjä. _(Katselee
kukkaron-ompelustaan)_ On se nyt toki yhtä kaunis kuin Raidankin
ompelema. _(Suruissaan)_ Mutta mitäpä noista sitten on minun
kukkaroistani... Ei se minusta kumminkaan huoli... Kun hänelle on
rikkaiden talojen tyttöjä kerran tarjolla!
SOHVI
_(Saapuu, pyyhkii luudalla kenkänsä)_
Niin näet ovat nuo tiet ravassa, jotta hukkuu niihin ihan. _(Katsoo
vellikattilaan)_ Velliäkö sinä Hilkka keität? _(Nuuhkasee
vellikattilaa)_ Velliä siinä on. _(Korjailee huiviaan. Tarkotuksella)_
Sallisen Sirkka kuuluu nyt jo pääsevän mylly-Pentille ... ja johan nuo
Sirkankin asiat lienevätkin semmoiset, jotta hyvä kun Pentti hänet
kuitenkin korjaa!
HILKKA
_(Närkästyneenä)_
Korjatkoon... Mitäs minä hänestä välitän ... koko Pentistä _(Poistuu)_
SOHVI
_(Hommailee)_
Missähän se Luukas-rukka itse on! _(Katselee ompelusta)_ Siinä Luukas
vain ompelee... Päivät hän vain siinä istuu ja vieraita housuja paikkaa.
_(Panee paikattavien housujen taskuun vehnästä)_ Joutaapa hän toki
löytää sieltä Sohvinsa tuomia lämpimiä. _(Tarkastelee Luukkaan vanhoja
kenkärajoja)_ Sietäisi Luukkaalle jo uudet kengätkin saada... _(Katsoo
kengänvarresta sisään)_ Sisältäkin ovat jo vanhat ja kuluneet!
MYRKKY
_(Palaa Luukaksen kanssa)_
Kah!... Tässäpä tää on Sohvikin!... Kenkäänkö sinä katsot?
SOHVI
Kenkään...
MYRKKY
_(Luukakselle. Kosiomiehenä)_
Ja tästä Sohvistahan sen kanssa saisi tarkan ja hyvän emännän ... jos
kuka olisi sen tarpeessa. _(Sohvi hymyilee kainostellen)_
LUUKAS
_(Varustautuu työhönsä pöydälle. Puhelee kuin itsekseen, sotkeakseen
Myrkyn kosimista)_
Housuihin on siinä vielä paikka lisättävä _(nuuskaa)_ ... paikka
lisättävä ja ... _(aivastaa)_ ja _(aivastaa)_ ja housut käännettävä.
MYRKKY
_(Jatkaa omaansa)_
Saisi ... saisihan tästä kelvollisen emännän taloon.
SOHVI
_(Ujostelee)_
Mitä se Myrkky nyt vielä minusta puhuu!... Ikäänkuin nyt ei Luukas ilman
emäntääkin toimeen tulisi.
MYRKKY
Tää on hyvä hieroja ja lempeä siltä luonnoltaankin ... tää Sohvi.
LUUKAS
_(Nostaa toisen polvensa pystyyn ja raapii lahkeensuun alta)_
Menepäs sinä, Sohvi, kuule ja kysy siltä Sallisen leskeltä jos häneltä
on jäänyt mitä liikenevää miehen perua. Kysy ja sano jotta mestari
Luukas ottaa ne... _(Syventyy työhön)_ Tuo samalla tiellä perut tänne.
MYRKKY
No... Ka... Tule, niin mennään yhtä matkaa. _(Lähtevät, Sohvi vilkaisee
Luukakseen hymyillen)_
LUUKAS
_(Yksinään)_
No nyt, Luukas Filemon, työhön... Paikka tuohon, ja... _(Hämmästyy)_
Kas... Katsohan, Luukas Filemon, eikö tämä ole vehnästä. _(Haistelee)_
Totisesti tämä on vehnästä... Mistähän se Sohvi nyt älysi semmoiset
herkut panna housun taskuun!... Mutta olkoonpahan tuossa pöydällä
valmiina siihen asti kuin velli on valmis.
JUNNUS
_(Saapuu Pentin kanssa viinalasku kädessä. Istahtaa housujen luo,
katsahtaa taaksensa muka)_
Mestarin housutko ne ovat tässä naulassa?
LUUKAS
Ei ... ei ole mestarin... Mestarin housut ovat aina jalassa... Ne ovat
Simo Abraham Pesosen paikattavaksi tuodut housut... Mitä sinulle kuuluu,
seppä Junnus, ja sinullekin, Pentti Mylläri?
JUNNUS
Eipä sitä liikoja... Niitä Soikkelin kärrinpyöriä raudoitin, niin läksin
sitten tämän Pentin matkaan.
LUUKAS
Vai sen verran sinulle vain kuuluu.
JUNNUS
Sen.
PENTTI
Eikäpä sitä minullekaan kuulu muuta kuin se vanha rauha ja mikä jo
kuului hänellekin.
LUUKAS
Kuulumiset vain vähenevät, maa köyhtyy ja merkit ilmestyvät, niin kuin
sanassa sanottu on.
JUNNUS
Ka niinhän ne... _(Sylkäsee ruikaten)_ Ja eikä taida tääkään mestari
enää viljellä tätä joka voittaa vahvankin miehen. _(Ottaa laskun)_ Tällä
Pentillä olisi tätä mestaria varten varattua... Vai mitä se mestari itse
siitä arvelee ... tästä viinasta?
LUUKAS
_(Katsoo silmälasien takaa, otsa kureessa)_
Mestariko arvelee?... Kuinka monesti puhdistettua se on?
PENTTI
No on se nyt ainakin kahdesti ... jos ei lie kolmestikin.
LUUKAS
Kolmesti puhdistettua... Vie, Junnus, lasku tuonne seinäkaappiin sen
virsikirjan viereen. _(Junnus tottelee)_ Kolmesti ... kolmesti
kirkastettua on... Ja onko sitä vierailla mitä asiaakin?
PENTTI
Ka mitäpäs sitä erikoista.
JUNNUS
Se tää Pentti vain muuten tuli puhumaan... Tällä kun nyt on jo se oma
mylly.
LUUKAS
Mhyy!
PENTTI
Vaikka toisen maallahan se vielä on... Mutta tottapa hänen rannankin
jaksaa silloin lunastaa, kun on kerran myllyn saanut.
LUUKAS
Mhyy.
JUNNUS
Omahan tällä on mylly. _(Panee tupakkaa)_
PENTTI
Oo-ma... Ja on siinä luojan kiitos sitä jauhatustakin, niin jotta eivät
tarvitse kivet jouten seistä.
JUNNUS
Ka minkäs takia tässä näin isossa kylässä ei olisi jauhatusta yhteen
myllyyn... Vai mitä se tää mestari siitä asiasta arvelee?
LUUKAS
_(Kuin itsekseen)_
Mestariko mitä arvelee?
PENTTI
Niin.
LUUKAS
Ja mistä asiasta mestarin pitäisi puhua ja arvella?
JUNNUS
Ka siitä tämän Pentin naimiskaupasta... Jotta sopisikohan tuo tälle
mestarin tytölle? _(Luukas raapii kainalon alustaansa. Äänettömyys)_
Onhan tällä hyvä mylly.
PENTTI
Eihän siinä tarvitse leivättä syödä, kun vain asioistaan huolen pitää,
eikä kaikkia rahojaan turhaan hurvittele.
LUUKAS
_(Laskeutuu pöydältä)_
Soo... _(Kuin itsekseen)_ Nyt sen kun housut silittää suhautetaan, niin
paikka on kiini kussakin reiässä. _(Menee kaapille ryyppäämään
laskusta)_ Paikka ... paikka on kussakin reiässä kiini silloin...
JUNNUS
Ja lujatekoinen myllyhän se on... Siinäkin peukalorattaassa on vasta
ihan paksusta rautapuntista pantu vanne.
LUUKAS
_(Kuin itsekseen)_
Vai on peukalorattaassa rautavanne ... vai on peukalorattaassa. _(Avaa
laskun runtia)_
PENTTI
O-on ... ja muutenkin on luja, visakoivusta tehty, se ratas ... ja
eläähän sillä myllyllä tää yksi mies perheellisenäkin ollen. _(Vetää
pieksun vartta suoraksi)_ Nytkin kun jauhetaan talkkunaa ja myllyjyviä
lähtee niistä kappa säkiltä ja kukkapää kappa suuremmalta, niin on siinä
jo talkkunaa köyhällekin antaa.
LUUKAS
_(Tulee ja pyyhkii suunsa kaulassa riippuvien housujen lahkeeseen.
Muikistaa)_
Ah-hah! Kyllä oli pakana oikeaa kolmesti kirkastettua! _(Hakee
silitysraudan liedeltä)_ Oli tuo kerrankin voimallista ja väkevää vettä!
JUNNUS
Oli... Mutta sittepä tämä asia rupeaakin luistamaan... Koska tämä
mestari ei järkiään vastaan pane.
PENTTI
Ka... Minun puolestani kyllä saa olla menneeksi.
LUUKAS
_(Sylkäsee silitysrautaan)_
Mutta kussakin asiassa on ensiksi niksi.
JUNNUS
_(Tokaisten)_
Ka onhan se.
PENTTI
O-on... _(Hämillään)_ Niin mikä niksi?
LUUKAS
Se niksi on tässä asiassa, jotta syntiä on kahdenlaista: a) perisyntiä
ja b) tekosyntiä, ja tekosynnistä on kaikista kauhein helmasynti, sillä
sanassa sanotaan, että joka katsoo vaimon päälle himoitaksensa häntä,
hänellä on jo piru mielessä.
JUNNUS
Ka eipä tämä Pentti ole sitä helmasyntiä toki muita erikoisemmin
tehnyt...
PENTTI
O-hoh!... Tuskin toki senkään vertaa kuin muut!
LUUKAS
_(Entistä juhlallisemmin)_
Se ei ole totta... Kun kylä puhuu, niin silloin on aina kipinä totta
valeen alla... Ja kylä puhuu sinusta, Pentti!
PENTTI
Ne valehtelevat!... Tietäähän tää Junnuskin.
JUNNUS
Valehtelevathan ne.
LUUKAS
_(Pyörittää päätään ja katsoo sitte otsa kurtussa)_
Mhyy!
PENTTI
_(Puolustautuen)_
No jos lie mitä sattunut vähä ketä kiikuttamaan, niin eihän siinä vielä
mitään helmasyntiä ole... Mutta se tää kylän rahvas suurentelee sen
sitte ja tuhmat uskovat ... ihan perättömiä puheita...
JUNNUS
Ka niinpä ne...
LUUKAS
Soo!... Mhyy.
PENTTI
_(Koettaen pulasta selviytyä)_
Niin... Ja johan minä olen sitä paitsi saanut kyllänikin koko tytöistä
... siinäkin viattomassa kiikuttamisessa, ja kiitän onneani, kun pääsin
niistä vain eroon.
LUUKAS
Mutta... _(Ryyppää vettä ja puhaltaa sen housuille)_ Mutta akkimus mies
on pahempi kuin huonosti kasvatettu porsas... Sille et pane hankoa
kaulaan niin kuin porsaalle panet ja siten estät pahan teosta... Akkimus
mies on vielä naimisiin menonsakin jälkeen _(merkitsevästi)_ akkimus
mies on, kuule, aviossakin yksi vaarallinen ... vaarallinen ja aina
epäiltävä kuin aitimus hevonen.
PENTTI
_(Hämmästyneenä, puolustautuen)_
O-hoh!
JUNNUS
Ja tääpä Pentti sitä paitsi tasaantuu, kun kerran naimisiin pääsee...
Olenpahan minäkin naimisiin mentyä tasaantunut, vaikka enpä sitä
minäkään poikamiehenä ollut tavallista Penttiä parempi.
PENTTI
Mikäs siinä auttaa!... Siinä kun koko päivät myllyä hoitelet ja pidät
perheestäsi huolta, niin ei siinä tule joutavat ajatukset mieleenkään!
LUUKAS
Mhyy!... Mhyy!... Ja onko sinulla nyt talkkunajauhoja säästössä asti?...
Jos vaikka tuo Sohvi kävisi hakemassa.
PENTTI
On toki... Kun vain Sohvi tuo säkin, niin kyllä sieltä talkkunaa
tulee... Eikä ole rahasta kysymystäkään.
JUNNUS
Kovahan se on jauhamaan tään Pentin mylly.
LUUKAS
_(Kuin itsekseen)_
Kova on mylly jauhamaan. _(Äänettömyys)_
JUNNUS
No sittenpä tää asia näkyykin olevan päätetty... Sohvi vain käy
hakemassa talkkunajauhot ja Luukas sanoo sitten asian tytölleen.
LUUKAS
Niin ettäkö asia on päättynyt!... Ei. Asiassa on aina kaksi niksiä ...
kaksi suurta ja kovaa niksiä.
PENTTI
_(Hölmistyen)_
No mikä niksi siinä nyt vielä on?
LUUKAS