INKERI (tulee)
Oi, täällä te olette, prinsessa, mitä te niin turjotatte?
IMANDRA
Muuten vaan.
INKERI
Istutte mykkänä kuin murheellinen lintu.
IMANDRA
Tai niinkuin se prinsessa tornikomerossa. Voi, Inkeri, lue minulle taas
satuja niinkuin ennen Suvikunnassa takkavalkean ääressä.
INKERI
Hyvä prinsessa! Ne ajat palaavat taas niinkuin päivä seuraa yötä.
Tulkaa tänne, katsokaa! (Istuvat takkavalkean ä äreen, Inkeri näyttää
kauniita silkkinauhoja, myrtinoksia, helmiä y.m.) Nyt minä opetan
prinsessaa sitomaan morsiusseppeltä.
IMANDRA
Oh, kerran toivoin kantavani morsiuskruunua. Sui taas suortuviani
niinkuin ennen.
INKERI (hajoittaa Imandran hiukset)
En kysele mitään, muistelkaamme vain Suvikunnan armaita aikoja.
IMANDRA (ilostuen)
Inkeri, muistatko kuinka minä kohtelin korkeita kosijoitani, nipistin
niitä nenästä ja hypin harakkaa.
INKERI
Muistan, muistan!
IMANDRA (heiluttaen käsiään)
Hypinkö harakkaa? Näin minä räpytin.
INKERI
Ei, ei, eihän se sovi, eihän prinsessa enään ole lapsi.
IMANDRA
Ehkä olet oikeassa. Ehkä olin häijy. Mutta kuule! Ai! (Tukkii
korvansa.) Kukko! Se kiekui kolme kertaa. Kuule, nyt se lakkasi
kiekumasta! Kuuletko? Nyt iski Metsä-Matti kirveellä pään poikki!
(Ovella kuuluu kolme koputusta.)
Häh, mitä! Ovella kuului kolme koputusta. Minä en uskalla, Inkeri, mene
sinä avaamaan! (Inkeri menee avaamaan, tupaan astuu Hepuli puettuna
Lapin tietäjäksi.)
TIETÄJÄ
Rauha matalaan majaan!
IMANDRA
Kuka olet, mieron mies?
TIETÄJÄ
Tietäjä yöpuolen maasta, olen kasvoista katsoja, aatoksista arvaaja.
INKERI (osoittaen prinsessaa)
Arvaa, kuka tässä katsoo kasvojasi.
TIETÄJÄ (kuljettaen käsiään prinsessan kasvojen yli)
Kehtosi kiikkui korkealla, kuninkaisessa kammiossa.
IMANDRA
Mistä sen tiesit? Sanoit salaisuuteni, kätke se pyhään partaasi.
TIETÄJÄ
En puhu partaani.
IMANDRA
Tässä, taita leipäsi! (Antaa mustan leivän.) — Mitä muuta etsit?
TIETÄJÄ
Kasvakoon leipä lemmeksesi! — Etsin taikapeiliäni, jonka joku on
minulta varastanut. Tiedätkö siitä?
IMANDRA
Minäkö, mitä? Olisiko...?
TIETÄJÄ
Minä tiedän, että sinä tiedät.
IMANDRA
Millainen on peilisi?
TIETÄJÄ
Se kuvastaa ensin kunkin ihmisen semmoiseksi kuin hän on, mutta loihdun
avulla voi katsoja tulla senlaiseksi kuin hän tahtoisi olla. Joku on
särkenyt sen peilin. —
IMANDRA
Loihtija, mistä sen tiedät?
TIETÄJÄ
Löysin tämän sirun Suvikunnan linnan rikkaläjästä. Nyt etsin minä
kaikkia siruja, voidakseni saada kokonaisen kuvan itsestäni.
IMANDRA
Olen tuntevinani sinut äänestäsi.
TIETÄJÄ
Minä olin ennen suuri narri ja minä pilkkasin vielä suurempia narreja.
IMANDRA
Ja menetit vallattoman virkasi?
TIETÄJÄ
Narrille nauretaan, mutta narria ei rakasteta.
IMANDRA
Entä loihtusana?
TIETÄJÄ
"Katso itseesi!" Peilin voi särkeä maanjäristys tai varomaton lapsi.
IMANDRA
Voi, kuinka minä olin tyhmä!
TIETÄJÄ
Prinsessa, sinä olet särkenyt peilini!
IMANDRA
Niin, minä sen tein.
TIETÄJÄ
Silloin näytit oikean kuvan itsestäsi. Mutta, prinsessa, muista, voi
tapahtua, ettei aina tiedä, mitä tahtoo.
IMANDRA
Nyt tunnen sinut, sinä olit prinssin narri. Sinä annoit minulle
metsässä ainoan leipäsi!
TIETÄJÄ
Niinkuin sinä äsken. Emme ole mitään velkaa toisillemme. Olin narri,
olen sitä ehkä vieläkin. Mutta nyt minun täytyy mennä etsimään kaikkia
peilinpaloja.
IMANDRA
Ja kun ne on löydetty?
TIETÄJÄ
Löydän itseni.
IMANDRA
Ja minä?
TIETÄJÄ
Silloin suomut putoavat silmiltäsi. Prinsessa, olkoon sielusi aina
peilinpuhdas! Rauha sinulle! (Menee.)
INKERI
Ehkä hän kujeili itsensä kanssa.
IMANDRA
Tuntui kuin olisin nähnyt edessäni itse sadun. Inkeri, ota kirjani ja
lue jotakin!
INKERI (alkaa lukea)
Oli kerran...
PRINSSI (metsänvartijana, seisoo kynnyksellä, hiipii Imandran
taakse ja sieppaa kirjan)
... hyvin häijy prinsessa.
IMANDRA (pelästyen)
Metsä-Matti, uh, kätesi ovat veressä! Sinä tahraat verellä minun
kirjani. Anna pois paikalla!
PRINSSI (nostaen kirjan korkealle)
En anna.
IMANDRA
Minä huudan!
PRINSSI
Sinähän lupasit vaijeta.
IMANDRA
Minä karkaan!
PRINSSI
Karkaa vaan!
IMANDRA
Katsos, nyt sinä revit kirjani. Minä karkaan prinssin kanssa,
(Kamppailevat.)
PRINSSI
Prinssi parka! Onnea matkalle!
IMANDRA
Uh, käteni on veressä! Sinä olet julma! Sinä tapoit kukon, sinä voit
tappaa prinssin.
PRINSSI
Prinssi ei ole mikään kukko enkä minä mikään prinssi!
IMANDRA
Sinä tapat minutkin!
PRINSSI
Minä tapan sinun tautisi. Katsos! (Heittää kirjan liekkeihin.)
IMANDRA
Raakalainen! Mitä sinä teit? (Juoksee pesälle.) Voi, nyt se palaa!
Kaikki paloi poroksi! Kaikki, kaikki on lopussa!
INKERI
Prinsessa, prinsessa!
IMANDRA (juoksee ovelle, mutta prinssi asettuu oven eteen)
Pois, minä en tahdo nähdä sinua! Minä en näe sinua enään koskaan.
Jää hyvästi! (Hyppää ulos ikkunasta.)
INKERI (juoksee ikkunan ääreen)
Prinsessa!
PRINSSI
Oliko tämä nyt täyttä totta!
INKERI
Hän juoksee metsään.
PRINSSI
Mitä! Hän kääntyy järvelle! Hoi, Imandra, tule takaisin! Imandra!
INKERI
Hän ei tule takaisin, juoksee, juoksee!
PRINSSI
Ei tule. Imandra, minä tulen! (Hyppää ikkunasta.)
INKERI
Se oli sen sadun loppu!
NÄYTÖS IV
—Tornihuone. Oikealla ompelupöytä, rukki. Vasemmalla ovi. Perällä
linnansaliin johtava, iso kaariovi, sen oikealla puolella tornikomero
lyijykehyksisine, pieniruutuisine ikkunoineen.—
PRINSSI (ja Otro tulevat vasemmalta)
Täällä ei ole vielä ketään.
OTRO
Armollinen prinssi, minä ymmärrän, ketä te odotatte.
PRINSSI
Sitä, jota silmäni ja sydämeni halajaa. Tämä on siis odotettu
hääpäiväni.
OTRO
Ihmisen iloisin päivä.
PRINSSI (leikillisesti)
Käskittehän metsänvartijan vaimon tulla linnaan?
OTRO
Käskin. Prinssi, te olette mainiosti esittänyt osanne.
PRINSSI
Minun on täytynyt olla kova vasten tahtoani. Pelkäsin jo prinsessan
karkaavan, mutta minä sain takaisin levottoman lintuni. Siinä
kilpajuoksussa olin taittaa jalkani.
OTRO
Pianhan tämän suloisen selkkauksen langat selviävät.
PRINSSI
Menin ehkä liian pitkälle pilassani. Ensin prinsessa rimpuili ja
raivoili, mutta kun kannoin hänet kotiin, tyyntyi hän kuin lapsi.
Mökissä hän sitten nukahti.
OTRO
Prinssi, teillä on ihmeellinen taikavoima taltuttaa tätä pientä
kuninkaanlintua. Hän on jo häkissänne.
PRINSSI
Tahtoisin, että hän vapaana visertelisi ja söisi kädestäni.
OTRO (nauraen)
Hunajakakkua! Eikö hän jo totu mökkiläisen mustaan leipään?
PRINSSI
Ja mökkiläiseen! Niin, niin, tuntuu toisinaan kuin olisin
mustasukkainen eräälle miehelle...
OTRO
Itsellenne? Tarkoitatte, Metsä-Matille.
PRINSSI
Niin. Mutta kohta riisun minä naamarini.
OTRO
Niinkuin kypärinsilmikkonsa riisuu ritari, joka on voittanut
keihäskisoissa.
PRINSSI
Joka on voittanut itsensä! Mutta vielä tahdon minä tuntemattomana
nauttia salaisesta onnestani. Menkäämme! Kuulen askeleita.
OTRO (ilakoiden)
Menkäämme siis katsomaan olematonta, mykkää prinsessaa tornikomerossa!
PRINSSI
Mykkää salaisuuttamme. Pian sen linnansoittajat toitottavat koko
valtakunnalle.
OTRO
Soittajat ja morsiusneidot ovat jo saapuneet.
PRINSSI
Ja hää-ilotulituksena voitte polttaa metsämökin.
OTRO
Ymmärrän, teidän korkeutenne. (Menevät nauraen perä-ovesta.)
INKERI (tulee juosten, jälessään hoviherra likinäköisesti häntä etsien)
Mutta hoviherra! Tehän olette hiprakassa! (Inkeri piiloutuu
tornikomeroon ompelupöydän alle.) Hahhaa! Mitäs tästä hovirouva
ajattelee!
HOVIHERRA
Minun piti tavata hovirouvaa suihkukaivon luona.
INKERI
Mutta eksyitte viinikellariin.
HOVIHERRA
Hehee, hää-ilon esimakua.
INKERI
Hui, hai, hoviherra!
HOVIHERRA
Missä minun pieni kyyhkyni on, leikkikäämme kyyhkyä ja haukkaa!
(Liikkaa pöydän alitse.) Ah! (Alkavat juosta pöydän ympäri.)
INKERI
Te olette jo siipirikko!
HOVIHERRA
Ki-kirottu kihti! Inkeri, jollet sinä seiso, niin minä ryömin pöydän
yli. (Alkaa ryömiä pöydälle, mutta ei pääse lattialle.) Inkeri kulta,
auta minua alas!
INKERI
Mutta te ette saa koskea.
HOVIHERRA
Kautta hovikunniani!
INKERI
Ettekä nipistä?
HOVIHERRA
En nipistä, katselen vain! Uh, puh!
INKERI
Hoviherra! Pahinta on syntinen syyhelmä vanhoissa raajoissa.
HOVIHERRA
Vanhassakin on kutkaa. Vanhankin veri uudistuu niinkuin tämä muoti
tässä. Täntapaista hametta käytettiin jo hovirouvan isoäidin
nuoruuden aikana.
INKERI
Käyttivätkö miehetkin vanhaan aikaan hameita?
HOVIHERRA
Nuorena hovipoikana ollessani, valepukuina, joo, joo. Hyst! Me hiivimme
nuorten hovineitien naamiaisiin.
INKERI
Ai, ai! Taisitte olla aika aituri. Mutta ajat muuttuvat, muodit
muuttuvat.
HOVIHERRA
Muodit muuttuvat turhamaisuudesta. Tietäkääs! Kuningas Pontus Paksupään
aikana käytti muuan prinsessa pystykauluksia peittääkseen syylää
kaulassaan.
INKERI
Siksipä hovirouva käyttää korkeita kauluksia.
HOVIHERRA
Eräällä kuningattarella oli hyvin rumat hampaat, sentähden peitti hän
niitä pitämällä pitsinenäliinaa suunsa edessä!
INKERI
Hovirouvan pitäisi käyttää isoa pyhinliinaa kasvojensa edessä.
HOVIHERRA
So, so, veitikka! Kuningas Stultus suurella oli iso mukula päässä ja
hän määräsi hovin käyttämään tekotukkaa.
INKERI
Siksikö tekin, hoviherra...?
HOVIHERRA
Ei, ei! Nuorena hovimiehenä ollessani oli tapana nyhtää jok'ainoa
hiuskarva pois päästä — siisteyden vuoksi. Ettekö te tahtoisi...
INKERI
Nyhtää hiuksianne? Miksei! (Tempaa tekotukan hoviherran päästä.)
Teillähän on vain pari niskakarvaa!
(Hovirouva seisoo ovella.)
HOVIHERRA
Ai, ai, ei saa tukistaa, tehän olette äksy kuin prinsessa Imandra.
Mutta minä kostan. (Nipistää Inkeriä korvasta.)
HOVIROUVA
Vai niin! Hoviherra, joko te taas...?
HOVIHERRA
Joko taas? Minä vain rankaisin kamarineitiä!
HOVIROUVA
Ja nyt minä rankaisen teitä. (Taluttaa hoviherraa korvasta ovelle.)
Te olette uskoton, ulkokultainen, vanha vaivainen ukuli!
HOVIHERRA
Ukuli, ui! Oi, anteeksi, armollinen, en koskaan enään...
HOVIROUVA
Vai vielä tässä nipistämään! Hyi, kuinka teidän henkenne hajuaa!
(Pirskoittaa hajuvettä.) Mars suihkukaivolle! Siellä saattekin nyt
kylmän kylvyn. (Hovirouva ja hoviherra menevät perälle.)
IMANDRA (tulee vasemmalta hiljaa ja arasti)
Inkeri! Uskallanko minä tulla?
INKERI
Prinsessa!
IMANDRA
Älä mainitse nimeäni!
INKERI
Tulkaa ompelemaan, nyt on kiire!
IMANDRA
Prinssi viettää häitä, niin. — Oh, kuinka minun on nälkä. Kotona
hovissa oli minulla ruokaa, mutta ei ollut nälkä.
INKERI
Ja nyt teillä on nälkä, mutta ei ole ruokaa.
IMANDRA
Mitähän nyt prinssi ajattelee minusta? — Ja Metsä-Matti on nyt
sairaana kotona.
INKERI
Kuinka te säikäytitte, koko linnan alustalaiset hakivat teitä, mutta
Metsä-Matti löysi teidät viimein.
IMANDRA
Hän taittoi metsässä jalkansa, enkä minä voi häntä nyt hoitaa, sillä
prinssi käski minun tulla hoviin. Voi, Matti parka! Kuinka lienee
tulenkin laita? Ettei vain tapahtuisi mitään onnettomuutta.
INKERI
Ei saa leikkiä tulen eikä tunteiden kanssa.
IMANDRA
Minä aavistan.
INKERI
Mitä te aavistatte?
IMANDRA
Aavistan, että tästä päivästä riippuu koko kohtaloni. Oh, kun minä
ummistan silmäni, niin näen hämärän metsän, sen syvyydestä syöksyy
mies, nostaa, kantaa minua, minä en ajattele mitään, en tiedä mitään,
mies kantaa minua ja minä tunnen ikäänkuin kasvaisin kiinni häneen ja
vereni läikähtää lämpöisesti. Inkeri, tiedätkö, mitä tämä merkitsee?
INKERI
Haaveiletteko taas satujanne? Prinsessa, antakaa viisauden langeta
sydämeenne!
IMANDRA
Ja tiedätkö, Inkeri. En vihannut häntä vaikka hän poltti satuni, tuntuu
ikäänkuin hän olisi polttanut poroksi jotain pahaa povessani.
INKERI
Rikas, riemullinen elämä on suurempi kuin mailman kaikki pienet
satukirjat.
IMANDRA
Kummallista, en vieläkään ymmärrä elämää. Kaksi kuvaa sekoittuu
sielussani toisiinsa. Toinen valkoinen ja toinen tumma kuva.
Toisinaan sulavat kahden katseet yhdeksi, toisinaan en eroita
prinssiä Matista enkä Mattia prinssistä muusta kuin tukasta ja
puvusta. Eroittaisikohan prinssi minut, jos minä pukeutuisin näihin
häähuntuihin?
INKERI
Prinsessa, pukekaa valkoiset kengät jalkaanne ja koettakaa tätä
hääharsoviittaa!
IMANDRA
Tohdinko? Ettei vain prinssi tulisi, oi, kuinka minä häpeisin.
INKERI (veitikkamaisesti)
Prinssi oli hyvin ankaran näköinen.
IMANDRA
Nyt hän ajaa meidät mökistä, jos hän saa tietää, mitä Matti on uhannut
tehdä. Minun täytyy pelastaa hänet... Missä on prinssi?
INKERI
Prinssi on sen mykän prinsessan luona.
IMANDRA (pukeutuu)
Voi, prinsessa parka, kun häntä ajattelen, niin melkein mykistyn,
ja kun minä ajattelen prinssiä, niin...
INKERI (hymyillen)
Niin te ajattelette Metsä-Mattia.
IMANDRA
Niin. Olisiko tässä jotain noituutta?
INKERI
Ehkä se taikapeili on sekoittanut kuvat. Prinsessa, kuinka kaunis te
olisitte morsiamena! — Sitokaa nyt morsiusseppeltä!
IMANDRA
Prinssin morsiamena? Kunhan näkisin itseni!
INKERI
Hovi on huumannut vanhat vaistonne.
IMANDRA
Minullahan on peilinsiru! Sillä minä hämmennän koko hovin, hoviherran,
hovirouvan ja prinssin...
INKERI
Prinssin? Heittäkää jo vanhat vallattomuudet! Hämmennätte vain
itsenne.
IMANDRA
Peilistähän näkee itsensä sellaisena kuin todella on. Inkeri! Minä
neulon tämän sirun seppeleeseen.
INKERI
Mutta prinsessa, se on vaarallista!
(Linnanpihalta kuuluu huutoja.)
IMANDRA
Inkeri, kuulitko, mitä ne huutavat?
INKERI (nousee, menee ikkunan luo)
Linnanpihalla on kansaa, se tahtoo nähdä prinsessan.
IMANDRA
Minutko? (Aikoo ikkunan luo, mutta Inkeri estää.)
INKERI
Ei, ei! Prinssin morsiamen!
KANSA (huutaa)
Morsian ulos!
IMANDRA
Minä unohdin, enhän minä ole prinssin morsian! (Heittää seppeleen
pöydälle.)
INKERI (huutaa ikkunasta)
Tyyntykää, hänen kuninkaallinen korkeutensa on vielä tornissa!
(Kuuluu mutinaa.)
IMANDRA
Minä olen vain metsänvartijan vaimo enkä vielä edes sitäkään,
(Istuutuu ompelemaan, hyräilee: soi viimeisen kerran mun lempeni
laulu.)
INKERI
Laulakaa, laulu lohduttaa! Minä menen hakemaan lisää lankoja.
(Menee.)
(Vasemmalta tulee kaksi morsiuspiikaista.)
MORSIUSPIIKAINEN
Katsos, hän on pukeutunut morsiuspukuun.
TOINEN MORSIUSPIIKAINEN
Kujeilkaamme hiukan hänen kustannuksellaan.
MORSIUSPIIKAINEN
Oi, terve maan mainio morsian!
IMANDRA
Morsian, minä, mitä te teette?
TOINEN MORSIUSPIIKAINEN
Tulimme koristamaan häätupaa huikaisevilla hursteillä, päilyvillä
peileillä ja häähimmeleillä.
IMANDRA
Erehdytte, tytöt, en ole morsian. Minä koettelin vain prinsessan pukua.
MORSIUSPIIKAINEN
Nyt tunnen, sinähän olet se uusi kummallinen kutoja, josta niin
paljon puhutaan.
IMANDRA
Olen minä nähnyt parempiakin päiviä!
TOINEN MORSIUSPIIKAINEN
Parempia päiviä? Ja tahtoo koreilla kuninkaallisilla häävaatteilla!
IMANDRA (kiivastuen)
Miksen koreilisi! Minulla olisi siihen oikeuskin.
MORSIUSPIIKAINEN
Mikä oikeus, sinulla halvalla paimentytöllä?
IMANDRA
Te härnäätte minua!
TOINEN MORSIUSPIIKAINEN
Katsos, katsos, kuinka kiukuttelee! Metsäkissa!
IMANDRA
Varokaa, etten kynsi!
MORSIUSPIIKAINEN
Kyllä on sisua!
TOINEN MORSIUSPIIKAINEN
On vielä ylpeäkin.
IMANDRA
Ylväs ylpeitä vastaan, nöyrä nöyrien kanssa!
MORSIUSPIIKAINEN
Luulee olevansa mikäkin prinsessa!
IMANDRA
Prinsessa, niin minä olenkin!
MORSIUSPIIKAISET
Prinsessa, hahhahaa!
TOINEN MORSIUSPIIKAINEN
Kerjäläisprinsessa!
MORSIUSPIIKAINEN
Minkä maan prinsessa?
IMANDRA
Suvikunnan maan! Tässä seisoo Suvikunnan valtijatar. Ettekö häpeä!
TOINEN MORSIUSPIIKAINEN
Häpeä itse! Suvikunnan valtijatar, vielä mun mitä! Ethän osaa hyppiä
harakkaa niinkuin Suvikunnan prinsessa.
IMANDRA
Ettekö usko, kyllä minä osaan!
MORSIUSPIIKAINEN
Emme usko, jollet hypi harakkaa!
TOINEN MORSIUSPIIKAINEN Harakkaprinsessa! Emme usko, emme usko!
IMANDRA
Ettekö usko! Kyllä minä näytän... Katsokaa! (Alkaa hyppiä harakkaa.)
MORSIUSPIIKAISET
Hahhahaa!
IMANDRA
Uskotteko nyt? Huitukat!
MORSIUSPIIKAINEN
Hyppii kuin sammakko!
TOINEN MORSIUSPIIKAINEN
Hän on hullu, hän on hullu!
(Morsiuspiikaiset juoksevat nauraen vasemmasta ovesta. Imandra
ei sitä huomaa vaan jatkaa hyppimistään.)
PRINSSI (tulee perältä, seisoo kynnyksellä)
Jatka, jatka!
IMANDRA (peittää käsillä kasvonsa ja hypähtää pystyyn)
Oi, prinssi!
PRINSSI
Mikä sinua vaivaa! Miksi et hypi, sehän oli niin kaunista katsella!
IMANDRA (koettaa riisua hääviittaa)
Se oli niin rumaa, en tiedä, mikä minuun tuli.
PRINSSI
Ei, ei, anna olla, hääpuku koristaa sinua.
IMANDRA
Oi, antakaa anteeksi, ei se sovi minulle eikä minun sovi... minä
vain koettelin...
PRINSSI
Sinä olisit suloinen morsian!
IMANDRA (laskee harsoviitan pöydälle)
Mitä prinssi nyt!
PRINSSI
Älä kainostele! Tanssithan sinä minulle mökissä.
IMANDRA
Niin, mökissä, mutta en hovissa.
PRINSSI
Ja taisit hiukan koetella luontoani, villi veitikka!
IMANDRA
Minä tahdoin vain saada Metsä-Matin mustasukkaiseksi.
PRINSSI
Kas, kas vaan! Kylläpä sinulla on juonia pienessä päässäsi. No niin!
Pitäisihän minunkin pyytää sinulta anteeksi sitä menettelyäni metsässä.
Olkaamme siis ystäviä, olen sinuun tyytyväinen. Olet kutonut kaunista
hääkangasta.
IMANDRA
Olen iloinen, jos se mielyttää prinssiä.
PRINSSI
Mutta en voi kuitenkaan olla iloinen, sillä minun korkea morsiameni on
yhä mykkänä. Viidestä valtakunnasta olen kutsuttanut tietoniekkoja,
mutta he eivät voi mitään tälle oudolle taudille.
IMANDRA (ilostuen)
Eikö siis häitä vietetäkään!
PRINSSI
Ei tänään. Mutta miksi sinä hymyilit, ilahuttaako tämä sinua?
IMANDRA
Minä olen niin iloinen, mutta en ymmärrä, miksi.
PRINSSI
En ymmärrä sinua. — Niin, mutta Metsä-Mattiin en ole tyytyväinen,
miksei hän tule tänne, vaikka olen käskenyt?
IMANDRA
Hän on sairaana, hän nyrjäytti jalkansa.
PRINSSI
Miksi!
IMANDRA
Hän haki minua metsästä, kun olin karannut.
PRINSSI
Niinkö? Te taidatte elää kuin koira ja kissa. Sairas? Ehkä hän on vain
tekosairas, laiska, leväperäinen. Kyllä minä tiedän...
IMANDRA
Prinssi kulta, kyllä hän on oikein sairas, minä hieroin hänen
jalkaansa, jonka hän nyrjäytti minun tähteni.
PRINSSI
Minä en usko. Hän on huono vartija, on päästänyt tulen niinkuin
varkaan metsään. Hänhän voi vielä polttaa koko huvilinnani! Minä panen
hänet viralta, minä häädän hänet mökistäni.
IMANDRA
Älkää tehkö niin, hyvä prinssi! Kyllä hän palkitsee kaikki
parannuttuaan, hän on niin heikko, hänellä ei ole ruokaa.
PRINSSI
Eikö hän hanki sinulle ruokaa?
IMANDRA
Mistä hän hankkisi, kun ei ole. Ja sitten...?
PRINSSI
Ja sitten?
IMANDRA
Sitten pyysi hän, että minä pyytäisin... "Ei siihen köyhän auta",
sanoi Metsä-Matti. Niin, niin, minä vaikka kerjään, antakaa meille
hiukan jauhoja, että minä voisin keittää hänelle puuroa ja hautoa häntä
hauteilla.
PRINSSI
Hän käskee sinun kerjätäkin! Mokoma mies! Kuolkoon nälkään!
IMANDRA
Prinssi, prinssi, hän ei saa kuolla nälkään! Jos hän kuolisi, niin minä
menehtyisin omantunnon tuskista.
PRINSSI
Turhia tuskia! Mutta tyttö parka, ehkä sinun on nälkä.
IMANDRA
Mitä minusta.
PRINSSI
Oletko syönyt tänään mitään?
IMANDRA
Enhän minä... mutta kyllä minä kestän, kunhan Matti saisi jotain
hengen pidoksi.
PRINSSI
Mattia on syytetty raskaista rikoksista. No niin! Olen antanut asian
neuvoskunnan ratkaistavaksi. Siihen asti saa hän olla vapaana. Ja minä
toimitan sinulle, ymmärrä, en hänelle, kaksi tynnyriä rukiita.
IMANDRA
Oi, kiitos, armollinen prinssi. Uskokaa minua, Matti ei ole tehnyt
mitään pahaa, pahat parjaajat ovat tämän tehneet.
PRINSSI
Minä teen tämän siksi, että olet tehnyt niin kauniin morsiuskruunun.
(Ottaa morsiuskruunun ja katselee sitä.) Etkö sinä panisi tätäkin
päähäsi?
IMANDRA
En ole tämän kruunun kelvollinen. Ei, ei, en minä, minä olen vain halpa
rahvaan nainen!
PRINSSI
Mutta mitä tässä kruunussa on, mitä sinä olet siihen ommellut?
IMANDRA
Peilinpalasen.
PRINSSI
Noidan peilinpalasen, jota sinä välkyttelit minulle mökissä? Kerro mitä
tiedät!
IMANDRA
Mökkiin tuli kerran vanha tietäjä ja hän sanoi, että tässä
peilinpalasessa on ihmeellinen voima.
PRINSSI
Tuntuu niinkuin minä tuntisin sen.
IMANDRA
Siinä näkee itsensä sellaisena kuin todella on.
PRINSSI
Sehän on merkillistä! Sehän on mainiota! Tämän peilinpalasen avulla
minä saan tietää, millainen minun hoviväkeni on, hoviherra, hovirouva
ja monet muut.
IMANDRA
Ja taikasanan avulla voi tulla mielensä mukaiseksi.
PRINSSI (katsoo peiliin)
Sano se sana!
IMANDRA
Katso itseesi!
PRINSSI
Katso itseesi? Merkillistä! En tunne itseäni. Minä toivon, toivon,
toivon, että olisin metsänvartija ja sinä prinsessa. Mitä tämä on?
Olenko tajuissani? Silmäni aukenevat. Minä olen nähnyt sinut, minä näen
sinut sellaisena kuin todella olet. Katso itseesi! Sinä olet...?
IMANDRA
Ei, ei, se peili valehtelee, älkää katsoko siihen! Minä en ole...
PRINSSI
Sinä olet...
IMANDRA
Ei paimenelämä ole sellaista kuin mitä kirjoista luin eikä hovielämä
niin loistavaa kuin mitä lapsena luulin.
PRINSSI
Nyt minä tunnen. Sinä olet... te olette prinsessa Imandra.
IMANDRA
Oh, prinssi, te tunsitte minut, nyt minä olen hukassa.
PRINSSI
Armollinen prinsessa, minä tunsin teidät jo äsken, kun hypitte harakkaa.
IMANDRA
Minä en kehtaa katsoa kasvoihinne, tahtoisin vaipua maan alle.
PRINSSI
Mikä omituinen sattuma — niinkuin sadussa.
IMANDRA
Oi, miksi, miksi minä särin peilin, tämä tuli minulle vitsaukseksi.
Minä olen ansainnut alennukseni.
PRINSSI
Prinsessa, älkää sanoko niin! Te olette vain kohonnut katseissani.
Unohtakaa monet sopimattomat sanani, minä en voinut ajatella, minä en
aavistanut.
IMANDRA
Oh, olisinpa tämän aavistanut. Nyt minun kai täytyy mennä.
PRINSSI
Ei, ei, viipykää ja viihtykää täällä! Uskokaa, että minä tunnen samalla
lailla kuin silloin Suvikunnan hovissa.
IMANDRA
Se on mahdotonta, sen jälkeen mitä on tapahtunut, mitä minä onneton
olen rikkonut teitä vastaan.
PRINSSI
Minä polvistun teidän edessänne, minä rukoilen teiltä rakkauttanne.
IMANDRA
Prinssi, nouskaa, minä en voi. Voi, minua, voi, meitä! Tämä peili
on lumonnut minut, se on lumonnut teidät. Te ette tiedä, mitä te
sanotte, te puhutte vastoin tahtoanne. Kun lumous laukeaa, niin ette
muista enään sanojanne.
PRINSSI
Minä vannon, valitkaa!
IMANDRA
Minä en voi!
PRINSSI
Antakaa arvan ratkaista! Katsokaa, tämän liinan alla on valkoinen ja
musta leipä, valitkaa minun ja Metsä-Matin välillä.
IMANDRA (syöksyy liinan luo)
Oi, leipää!
PRINSSI
Ei, ei! Arvatkaa, kumpiko leipä on valkoinen.
IMANDRA
Mi-minä en uskalla. Minä en kestä kauempaa. Minulla on nälkä kuin
sudella! (Riuhtaisee liinan ja tarttuu toisella kädellä valkoiseen,
toisella mustaan leipään.)
PRINSSI
Mutta prinsessa! Te koskitte molempiin leipiin yht'aikaa!
IMANDRA (syö vuorotellen kumpaakin leipää)
Hahhaa, minä unohdin aivan koko arvoituksen! Kylläpä tämä on hyvää!
Prinssi, teillä on erinomainen hovileipuri! Hahhaa, muistatteko,
kuinka minä tukistin teitä. Hahhaa! Ei, minä olen nälästä hullu.
Hahhaa! Minä kuolen naurusta. Minä en voi muuta kuin nauraa, haahhaa!
(Kuuluu melua pihalta.)
PRINSSI
Mikä siellä on!
IMANDRA
On niin valkeata. Pihalla kantavat jo hääsoihtuja.
PRINSSI
Tämä on omituista! Ei tämä tunnu hää-ilolta. Prinsessa, kuulkaa!
INKERI (syöksyy huoneeseen)
Tuli on irti! Metsämökki palaa!
IMANDRA (vaipuu lattialle)
Metsämökki? Ja Metsä-Matti! Voi, minua onnetonta! Minun sairas ylkäni
palaa! (Syöksyy ovelle.)
PRINSSI
Tyyntykää, prinsessa! Ei hän pala. (Prinssi ja Inkeri pidättävät
prinsessaa.)
IMANDRA
Prinssi, päästäkää minut, minä en voi jäädä tänne, kuuletteko, hän
palaa, palaa! Oh, auttakaa häntä, hän ei saa kuolla, hän ei saa kuolla!
INKERI
Prinsessa, rauhoittukaa, ei hän kuole!
IMANDRA