Kuolleen meren rannalla jossakin
— maailmahan on kuolleita meriä täynnä —
asui jolloinkin ajan varrella suku,
joka oli unohtanut sydämensä jonnekin.
Ja katso, nämä ihmiset menestyivät hyvin
ja lihoivat hyvin.
Heidän vehnänsä kypsyi ja rypäleensä paisuivat.
He tekivät viekkaasti kauppaa
ja kävivät julmasti sotaa.
Ja kameelit kantoivat ryöstösaaliina kotiin
kultaa ja kalliita kiviä
vuorten takaa.
He olivat onnelliset.
Ja lihavin kaikista papeista puhui:
— Kiitetty olkoon Allah!
Nyt hänen siunauksensa on vuotanut ylitsemme
runsaampana kuin koskaan.
Tietkää, oi uskovaiset kaikki,
että tämä Allahin ylenpalttinen suosio johtuu siitä,
että tuo kärkäs rauhanrikkoja, Sydän,
alati tyytymätön, alati kapinoiva Sydän
on vihdoinkin keskuudestamme poissa.
Eikö hän riistänyt meiltä öittemme unta
ja päivällä virittänyt ansoja kaikille teillemme.
Eikö hän napissut aina lempeitä lakejamme vastaan.
Eikö hän solvannut aina, tuo niskuri Sydän,
pyhää esivaltaa ja jaloja tuomareita,
että he muka olisivat pyöveleitä.
Jos me ryhdyimme sotaan
tahi jos solmimme rauhan,
eikö hän syyttänyt, että me teimme väärin.
Eikö hän saattanut meidät alati häpeään.
Nyt hän on poissa.
Allah, hän joka Kuolleessa meressä nukkuu,
hän ei katsellut Sydäntä suopein silmin:
tämähän häiritsi alati hänenkin untaan.
Iloitkaatte, oi uskovaiset kaikki:
Allah on vienyt hänet keskelle erämaata,
että hän menehtyisi nälkään ja janoon,
että me olisimme alati onnelliset!
Kiitetty olkoon Allah!
Allah, hän joka Kuolleessa meressä nukkuu,
heräsi eräänä yönä:
hän oli kuullut jonkun huutavan nimeään.
Ja katso, Kuolleessa meressä paloi elävä liekki.
Se lähestyi niinkuin lentävä tähti
ja lankesi jumalan jalkojen juureen.
Se oli palava Sydän. Se puhui:
— Isäni, en ole löytänyt kotia ihmisten luota!
Ja Allah katseli häntä
ja kuunteli häntä
ja itki.
Ja Allah kohotti päätänsä Kuolleesta merestä.
Silloin kuuli hän sen,
mitä lihavin kaikista papeista puhui.
Ja Allah vihastui kovin.
Ja Allah kohotti kätensä:
ja katso, ihmiset olivat aamulla niinkuin apinat.
Mutta Sydän jäi Allahin luokse.
Ja lempeä jumala otti hänet käteensä,
nosti hänet huulilleen
ja suuteli häntä.