Konsa musta murhe lyö,
repii tuskan tuulet,
kasvaa huoli, arkityö,
kalvaa kateen huulet,
silloin tempaan kanteleen,
kuljen kuusten siimekseen.
Täällä laulu laajaks' saa,
korkealle karkaa.
Innon tuli tuudittaa
sydäntäni arkaa.
Kuusi heljä huminoi,
sinitaivas soi ja soi.
Enpä enään muistakkaan
kylän kääpiöitä.
Enkä jouda suremaan
huolta, arkitöitä.
Mairemailla unelmain
kaikuu kummat laulut vain.