Minne olemme joutuneet,
kolkko on korpi ja yö on musta.
Pimeys kattaa manteret, veet,
ilma soi korppien koikotusta
käärmehet, lierot,
kavalat ja kierot
ihmisiin ottavat asuinpaikan. —
Minne olemme joutuneet?
Yö on musta,
kansa vielä on pimeää
matona sortajan edessä mankii
maireena ruoskaa se suutelee.
Pois on järki paennut
kadonnut rehtiys suomalaisten.
Ne liehakoi, tekevät kunniaportit
joista valheen ja vääryyden antavat sisään käydä
— Minne olemme joutuneet?
On niin pimeää,
liekö aurinko radaltaan horjahtanut,
vaiko ihmiset näkönsä menettäneet.
Eivät he näe, eivät ne kuule
ajatella enään harva osaa,
puhua ei rohkene kukaan,
ja valhe kunniaporteista sisään käy.
Minne olemme joutuneet?
Kolkko on korpi, musta yö.
Häpeän kansaani sen naisia, miehiä
jos teen siinä väärin, niin minua syyttäkää.
Kovin on pimeää...
Keväällä 1003.