Hay Stockard kirosi karkeasti ja voimakkaasti. Hänen vaimonsa kohotti
katseensa padoista ja kupeista silmäten terävästi pitkin jokea. Vaimo
osasi eroittaa miehensä mielenlaadun niistä kirouksista, joita tämä
päästeli. Hän ymmärsi tämän tapauksen ansaitsevan huomiota. Pitkä
ruuhi, auringossa välkkyvine airoineen, tuli poikki joen ja ohjasi
rannalle. Hay Stockard silmäili sitä huolellisesti... Kolme soutumiestä
ojentautui ja kumartui, kumartui ja ojentautui säännöllisessä tahdissa;
mutta punainen vaate, joka oli kääritty yhden miehen pään ympäri,
kiinnitti hänen huomiotaan.
-- Bill! -- huusi hän. -- Hei, Bill!
Kömpelö, jättiläismäinen olento näyttäytyi toisesta teltasta
haukotellen ja hieroen silmiään. Nähdessään kummallisen veneen karkkosi
hänestä heti uni.
-- Oh, helvetti! Piruko niitä tänne kiikuttaa?
Hay Stockard pudisti päätään yrittäen ottaa kiväärin.
-- Parasta ampua hänet, -- sanoi Bill. -- Tuo varmasti turmelee meiltä
kaiken, jos laskemme hänet tänne.
Mutta Stockard hylkäsi tämän äärimmäisen keinon ja pidätti Billiä.
Kaksi intiaania hyppäsi rannalle ja ruuhesta astui maihin valkoinen
matkustaja, eroten toisista silmiinpistävän päähineensä vuoksi.
-- Paavali Tarsolaisen tapaan tervehdin teitä. Olkoon rauha ja Jumalan
armo kanssanne.
Hänen ilmaantumisensa vastaanotettiin jurolla vaiteliaisuudella.
-- Hay Stockard, jumalankieltäjä ja syntinen, tervehdin teitä.
Sydäntänne hallitsee mammona, järkenne on pahan hengen vallassa,
teltassanne on nainen, jonka kanssa teillä on rakkaussuhde; näistä
synneistä käsken minä, Jumalan lähettiläs, Sturges Owen, teitä
kääntymään, katumaan ja puhdistautumaan.
-- Jättäkää nuo lorunne! -- keskeytti Hay Stockard suuttuneena, --
tiedättekö, että Baptiste Punainen on tuolla? -- ja hän osoitti
kädellään intiaanien leiriin.
Sturges Owen, maailman valistaja ja Herran apostoli, meni jyrkänteen
reunalle ja käski saattajiensa tuoda leiritarpeet.
Stockard seurasi häntä.
-- Kuulkaapas, mitä sanon teille, -- sanoi hän tarttuen
lähetyssaarnaajan olkapäähän. -- Pidättekö omaa nahkaanne suuressa
arvossa?
-- Elämäni on Herran kädessä ja minä teen vain Hänen työtään Hänen
viinitarhassaan, -- vastasi mies juhlallisesti.
-- Oh, jättäkää tuo! Mitä pidätte kidutuksesta?
-- Tapahtukoon Herran tahto.
-- Hyvä on, te löydätte sen täältä, mutta minä annan aluksi teille
neuvon. Ottakaa se vastaan tahi ei, niinkuin haluatte. Jos te jäätte
tänne, niin te tulette kukistetuksi. Ettekä te yksin, vaan mekin, Bill,
vaimoni...
-- Vaimonne ei usko pyhään evankeliumiin...
-- Enkä minä. Te tuotatte kärsimyksiä ei vain itsellenne, mutta myöskin
meille. Viime talven palelin yhdessä kanssanne, niinkuin hyvin
muistatte, ja tiedän teidän olevan hyvän miehen. Jos katsotte
velvollisuudeksenne kääntää pakanoita, niin hyvä on, mutta älkää
unohtako mahdollisia seurauksia. Tämä mies -- Baptiste Punainen -- ei
ole intiaani. Hän on samaa juurta kuin mekin. Yhtä päättäväinen kuin
minäkin ja yhtä itsepäinen uskonkiihkossaan kuin te. Kun te molemmat
kohtaatte, niin en sekaannu asiaan, vaikkapa joutuisinkin suoraa päätä
helvettiin. Ymmärrättekö? Seuratkaa neuvoani ja matkustakaa. Jos
lähdette alas, tulette venäläisten luo. Heidän keskuudessaan on
kreikkalaiskatolisia pappeja, jotka auttavat teitä pääsemään yli
Beringin merelle -- sinne mihin Yukon laskee, -- ja sieltä ei ole
vaikea palata sivistyneisiin oloihin. Kuulkaa minua ja matkustakaa
täältä mahdollisimman nopeasti.
-- Se, jonka sydämessä asuu Herra ja jonka kädessä on evankeliumi, ei
pelkää ihmisten eikä saatanan juonia, -- vastasi lähetyssaarnaaja
juhlallisesti. -- Minä tapaan tämän miehen ja koettelen käännyttää
hänet. Yksi kadonnut lammas, joka palautetaan kirkon helmaan, on
suuremman arvoinen kuin tuhannen pakanaa. Se, joka on voimakas pahassa,
saattaa tulla suureksi myöskin hyvässä, siitä on Saulus esimerkkinä:
Lähtiessään Damaskon tielle vangitsemaan kristittyjä hänen korviinsa
kaikui Pelastajan ääni: "Saulus, Saulus, miksi vainoot minua?" Siitä
hetkestä astui Paavali Herran puolelle ja tuli suureksi sielujen
pelastajaksi. Samoinkuin Paavali Tarsolainen työskentelen minäkin
Herran viinimäessä ja kärsin kidutusta, loukkauksia, pilkkaa ja vainoa
rakkaudesta Häneen.
-- Tuokaa pieni teepussi sekä vesikattila, -- huusi hän venemiehilleen;
-- ja älkää unohtako hirvenlapaa ja paistinpannua.
Kun hänen miehensä saapuivat rantaäyräälle, laskeutuivat he kaikki
kolme, leiritarpeet selässä ja käsissä, polvilleen ja kiittivät Jumalaa
aavikon ja joen yli onnellisesti suoritetusta matkasta. Hay Stockard
katseli näitä menoja epäillen ja pilkallisesti; mikään juhlallinen tahi
romanttinen ei liikuttanut hänen kovaa sydäntään. Samaan aikaan
ilmestyi Baptiste. Huomaavaisesti katseli hän kaikkea tätä muistellen
tyttöä, joka jakoi hänen kanssaan vaivat vuorilla ja metsässä sekä
tytärtään, joka makasi jossakin synkän Hudsonin lahden rantamilla.