Sanoa tieteen ja taiteen toiminnan auttaneen ihmiskunnan edistystä,
tarkottaen tällä toiminnalla sitä, mitä nykyään sillä nimellä
nimitetään, on samaa kuin sanoa, että airoilla polskuttaminen
silloin, kun vene kulkee virran mukana, auttaa veneen liikettä. Se
vaan sitä häiritsee.
Niin kutsuttu työnjako, s.o. toisten työn anastus, joka nykyään on
tullut tiedemiesten ja taiteilijoitten toiminnan ehdoksi, on ollut
ja yhä on pääsyynä ihmiskunnan hitaaseen edistykseen. Todistuksena
siitä on se kaikkien tiedemiesten tunnustama tosiasia, että tieteen
ja taiteen saavuttamia tuloksia ei kansa voi hyväkseen käyttää
rikkauksien epätasaisen jakaantumisen vuoksi.
Mutta tämä epätasaisuus ei vähene tieteiden ja taiteiden edistyessä,
vaan päinvastoin enenee. Eikä ole kummallista, että niin on,
sillä tämä rikkauksien epätasainen jakaantuminen johtuu työnjaon
teoriasta, jota tiedemiehet ja taiteilijat saarnaavat omia itsekkäitä
tarkotuksiaan varten. Tiede puolustaa työnjakoa muuttumattomana
lakina ja, vaikka näkee työnjakoon perustuvan rikkauksien
jakaantumisen olevan epätasaista ja turmiollista, kuitenkin
vakuuttaa työnjakoa hyväksyvän toiminnan vievän ihmiset onneen.
Johtopäätöksenä on: ihmiset käyttävät hyväkseen toisten työtä; mutta
jos he hyvin kauan ja vieläkin suuremmassa määrin tulevat hyväkseen
käyttämään toisten työtä, niin silloin tuo epätasainen rikkauksien
jakaantuminen, s.o. toisten työn hyväkseen käyttäminen, lakkaa.
Muutamat ihmiset seisovat yhä suurenevan vesilähteen luona ja
puuhaavat johtaakseen sen vettä syrjään janoavien ihmisten luota,
vakuuttaen, että he juuri synnyttävätkin tuon veden, jota aivan
kohta kerääntyy niin paljon, että siitä kaikille riittää. Mutta
tämä vesi, joka on vuotanut ja vuotaa herkeämättä, raviten koko
ihmiskuntaa, ei ole suinkaan niitten ihmisten toiminnan tuloksena,
jotka seisoen lähteen luona sitä pois johtavat, vaan se virtaa ja
vuotaa äyräittensä yli huolimatta ihmisten yrityksistä pysäyttää sen
vuotamista.
Aina on ollut olemassa tosi kirkko, jonka ovat muodostaneet
aikakauden korkeimman totuuden yhdistämät ihmiset, eikä se koskaan
ole ollut se kirkko, joka on siksi itseään nimittänyt. Ja aina ovat
olleet olemassa tiede ja taide, mutta ei ne, jotka sillä nimellä ovat
itseään nimittäneet.
Tieteen ja taiteen edustajina itseään pitävistä ihmisistä näyttää
aina, että he ovat tehneet, tekevät ja kohta tulevat tekemään
hämmästyttäviä ihmeitä, ja ettei ilman heitä ole ollut eikä ole
mitään tiedettä eikä mitään taidetta. Niin ovat luulleet sofistit,
skolastikot, alkemistat, kabalistit, talmudistit ja niin luulevat
meidän tieteellinen tieteemme ja meidän taiteemme taiteen vuoksi.