Oli aika, kun kirkko johti maailmamme ihmisten henkistä elämää.
Kirkko lupasi ihmisille onnea ja sillä vapautti itsensä osanotosta
ihmiskunnan taisteluun elämän puolesta. Mutta niinpian kuin se
sen teki, se luopui kutsumuksestaan ja ihmiset kääntyivät siitä
pois. Eivät kirkon erehdykset saattaneet sitä perikatoon, vaan
sen palvelijoitten luopuminen työn laista, josta he vapauttivat
itsensä esivallan avulla Konstantinuksen aikana. Heidän oikeutensa
joutilaisuuteen ja ylellisyyteen synnyttivät sen erehdykset.
Tämä oikeus pani alulle kirkon huolenpidon omasta itsestään eikä
ihmisistä, joita se oli ottanut palvellaksensa. Ja kirkon palvelijat
antautuivat joutilaisuuteen ja irstaisuuteen.
Valtio otti johtaakseen ihmiskunnan elämää. Valtio lupasi ihmisille
oikeutta, levollisuutta, turvallisuutta, järjestystä, yleisten
henkisten ja aineellisten tarpeitten tyydytystä, ja sen nojalla
valtiota palvelevat ihmiset vapauttivat itsensä osanotosta taisteluun
ihmiskunnan elämän puolesta. Mutta valtion palvelijat, niinpian kuin
he saivat tilaisuuden käyttää hyväkseen toisten työtä, tekivät samoin
kuin kirkonkin palvelijat. Heidän päämääräkseen tuli valtio, eikä
kansa, ja valtion palvelijat -- alkaen kuninkaista alimpiin virka- ja
palvelusmiehiin asti -- Roomassa, Ranskassa, Englannissa, Venäjällä,
Amerikassa antautuivat joutilaisuuteen ja irstaisuuteen.
Ja ihmiset kadottivat uskonsa valtioon; anarkiaa aletaan jo
itsetietoisesti pitää ihanteena.
Valtio kadotti lumousvoimansa ihmisiin vaan senvuoksi, että sen
palvelijat ottivat itselleen oikeuden käyttää hyväkseen kansan työtä.
Saman tekivät tiede ja taide valtiovallan avulla, jota he ottivat
kannattaakseen. Hekin hankkivat itselleen oikeuden joutilaisuuteen
ja toisten työn hyväkseen käyttämiseen, ollen hekin uskottomia
kutsumukselleen.
Ja heidänkin erehdyksensä ovat johtuneet ainoastaan siitä, että
tieteen palvelijat, nojautuen väärin ymmärrettyyn työnjaon
periaatteeseen, ottivat itsellensä oikeuden käyttää hyväkseen
toisten työtä ja unohtivat kutsumuksensa tarkotuksen asettaessaan
päämaalikseen kansan hyödyn asemesta tieteen ja taiteen salaperäisen
hyödyn. Samaten kuin edeltäjänsä, antautuivat hekin joutilaisuuteen
ja irstaisuuteen -- pääasiallisesti henkiseen.
Sanotaan: tiede ja taide ovat paljon antaneet ihmiskunnalle. Se on
aivan totta.
Kirkko ja valtio ovat paljon antaneet ihmiskunnalle, mutta ei sen
kautta, että ne ovat väärin käyttäneet valtaansa ja että heidän
palvelijansa ovat luopuneet kaikille ihmisille yhteisestä ja
ikuisesta velvollisuudesta tehdä työtä elämän ylläpitämiseksi, vaan
siitä huolimatta.
Samoin myöskin tiede ja taide ovat paljon antaneet ihmiskunnalle
ei sen kautta, että tieteen ja taiteen harjoittajat, työnjaon
verukkeella, elävät työkansan hartioilla, vaan siitä huolimatta.
Rooman tasavalta ei ollut senvuoksi mahtava, että sen kansalaisilla
oli tilaisuus irstailla, vaan senvuoksi, että niitten joukossa oli
uljaita kansalaisia. Sama on laita tieteen ja taiteen.
Tiede ja taide ovat paljon antaneet ihmiskunnalle, mutta ei sen
kautta, että niitten palvelijoilla oli ennen välistä, ja nykyään on
aina mahdollisuus vapauttaa itsensä työstä, vaan sen kautta, että
on ollut nerokkaita ihmisiä, jotka, käyttämättä hyväkseen tuota
mahdollisuutta, ovat vieneet ihmiskuntaa eteenpäin. Oppineitten ja
taiteilijoitten sääty, joka väärään työnjakoon perustuen vaatii
oikeutta käyttää hyväkseen toisten työtä, ei voi edistää tositiedettä
ja tositaidetta, sillä valhe ei voi synnyttää totuutta.
Me olemme niin tottuneet noihin hemmoteltuihin, lihaviin tai
heikontuneihin henkisen työn edustajiimme, että meistä näyttäisi
oudolta, jos oppinut tai taiteilija kyntäisi tai olisi lannan
vedossa. Meistä näyttää, että kaikki menee pilalle ja koko hänen
viisautensa hajoaa rattailla istuessa, ja että ne suuremmoiset
taiteelliset kuvat, joita hän kantaa rinnassaan, tahrautuvat lantaan.
Mutta me olemme niin tottuneet tähän, ettei meistä näytä oudolta
se, että tieteen palvelija, s.o. totuuden palvelija ja opettaja,
pakoittaa toisia tekemään itsellensä sitä, mitä hän itse voisi
tehdä, ja puolet ajastaan viettää herkullisesti syöden, poltellen,
lörpötellen, kevytmielisiä juoruja levitellen, sanomalehtiä ja
romaaneja lueskellen ja teattereissa käyden. Meistä ei ole outoa
nähdä filosoofiamme ravintolassa, teatterissa, tanssiaisissa, ei ole
outoa kuulla, että ne taiteilijat, jotka virkistävät ja jalostuttavat
meidän mieltämme, ovat viettäneet elämänsä juoppoudessa,
kortinpelissä, tyttöpaikoissa, ellei vieläkin pahemmin.
Tiede ja taide ovat hyviä asioita, mutta juuri senvuoksi, että ne
ovat hyviä, ei niitä pidä pilata sekoittamalla niihin turmelusta,
s.o. itsensä vapauttamista ihmisen velvollisuudesta työllä palvella
omaa ja toisten ihmisten elämää.
Tiede ja taide ovat vieneet ihmiskuntaa eteenpäin. Niin! mutta ei
sillä, että tieteen ja taiteen harjoittaja, työnjaon verukkeella,
sekä sanalla että teolla opettavat toisia käyttämään hyväkseen
väkivaltaa ja ihmisten köyhyyttä ja kärsimyksiä, vapautuaksensa
ensimäisestä ja epäilemättömästä ihmisvelvollisuudesta tehdä
ruumiillista työtä ihmiskunnan taistelussa luonnon kanssa.