(THE INDIAN SERENADE)
Sinusta ma unta näin —
uni silmistä jo karkaa.
Tuolla tähdet loistavat,
tuulen hengitys on arkaa.
Sinusta ma unta näin —
joku askeleeni ajaa
kuin taian tenhoomat
kohti kaivattua majaa!
Yötuuli raukee jo
ja tumma on virta tuo,
joka yrttein tuoksuja
kuin unelmia juo,
satakielen soittelo
sen sammuu rantoihin, —
näin sua janoten,
oi armain, ma kuolisin!
Ma janoon akkunaas,
ma sammun, raukenen!
Anna lempesi, oi suo
suudelmies satehen
vuotaa huulilleni taas!
Sydäntän’ ahdistaa,
se laske sydämesi luo,
jossa särkyä se saa.
1810