Uudelleen valittu piiripoliisipäällikkö seurueineen, ratsumies ja muut
aateliset olivat jo pitkän aikaa kuunnelleet mustalaisten esityksiä ja
juoneet uudessa ravintolassa, kun kreivi saapui puettuna sinisellä
kankaalla päällystettyyn karhunnahkaturkkiin, joka oli ollut Anna
Fedorovnan miesvainajan omaisuutta, ja yhtyi toisten seuraan.
-- Isä kulta, teidän ylhäisyytenne! Ikävällä olemme teitä odottaneet!
-- sanoi kierosilmä mustalainen näyttäen hohtavia hampaitaan ja juosten
jo eteiseen auttamaan turkin kreivin päältä. -- Emme ole nähneet sen
koommin kuin Lebedjanissa. Stjoshka on ollut menehtyä ikävästä...
Stjoshka, solakka nuori mustalaistyttö, jonka ruskeilla kasvoilla hohti
heleä puna ja jonka syviä mustia silmiä pitkät ripset varjostivat,
juoksi myöskin vastaan.
-- Ai, kreivi kulta, kyyhkyseni, tämäpä hauskaa! -- puheli hän
hampaittensa lomitse iloisesti hymyillen.
Itse Iljushkakin juoksi kreiviä vastaan ollen olevinaan hyvin
iloissaan. Vanhat eukot ja nuoret tytöt hyppäsivät paikoiltaan ja
ympäröivät vieraan. Jokainen heistä oli olevinaan joko kummi tahi
kaima.
Turbin suuteli kaikkia nuoria mustalaistyttöjä suulle, vanhat eukot ja
miehet taas suutelivat hänen olkaansa tahi kättään. Aateliset olivat
myöskin hyvin iloissaan vieraan saapumisesta, etenkin kun juominki jo
oli saavuttanut huippukohtansa ja innostus jo oli laimenemaan päin.
Kaikki olivat alkaneet jo kyllästyä; viini ei enää kiihoittanut
hermoja, vaan täytti vain vatsan. Jokainen oli jo käyttänyt kaiken
uljuutensa ja kaikki katselivat toisiaan. Kaikki laulut oli jo laulettu
ja ne olivat menneet jokaisen päässä sekaisin soiden siellä yhtenä
humuna. Jos joku teki jonkun odottamattoman tahi hurjan tempun, niin
kaikkien mieleen kuitenkin pyrki ajatus, ett'ei tuo ollut miellyttävää
eikä hauskaa. Poliisipäällikkö, joka lojui rumassa asennossa lattialla
jonkin ämmän jalkojen juuressa, alkoi potkia ja huutaa:
-- Samppanjaa!... Kreivi on tullut!... Samppanjaa!... Hän on tullut!...
No, samppanjaa!... Minä panen samppanjaa ammeeseen ja kylven siinä...
Herrat aatelismiehet! Minä pidän jalosukuisesta aatelisseurasta...
Stjoshka! Laula "Tie."
Ratsumies oli myöskin ylennystilassa, mutta toisella tavoin. Hän istui
sohvalla eräässä nurkassa vierellään kaunis, korkeavartaloinen
mustalaistyttö Ljubasha, vilkutti viinin samentamia silmiään, nyökytti
päätään ja kuiskutteli yhä samoja sanoja mustalaistytön korvaan
houkutellen tätä pakenemaan kanssaan jonnekin. Ljubasha kuunteli häntä
hymyillen sen näköisenä kuin olisi se, mitä hänelle puhuttiin, ollut
hänestä hyvin hauskaa, mutta samalla surullistakin, ja heitteli väliin
syrjäsilmäyksiä mieheensä, tuohon kierosilmään Sashkaan, joka
seisoi tuolin takana vastapäätä heitä. Vastaukseksi ratsumiehen
rakkaudentunnustuksiin Ljubasha kumartui hänen korvansa luo ja pyysi
ostamaan itselleen salaa, toisten näkemättä, hajuvettä ja nauhan.
-- Hurraa! -- huusi ratsumies, kun kreivi astui sisälle.
Kaunis nuorukainen käveli huolestuneen näköisenä vakavin askelin edes
takaisin huoneessa ja hyräili säveliä "Kapinasta seraljissa."
Muuan vanha perheenisä, joka oli joutunut mustalaisten luo
aatelismiesten hartaitten pyyntöjen johdosta, nämä kun olivat
vakuuttaneet, että kaikki menee myttyyn, jos hän ei lähde mukaan,
loikoi sohvalla, jolle hän oli heittäytynyt heti tultuaan eikä kukaan
huomannut häntä. Eräs virkamies, joka niinikään oli lähtenyt mukaan,
oli riisunut hännystakkinsa ja istui jalat pöydällä ja pörrötti
tukkaansa osoittaakseen, että hän oli lystiä pitämässä. Kreivin
astuttua sisälle hän avasi paidan kauluksen ja istuutui vielä ylemmäksi
pöydälle.
Kreivin tulo toi uutta vilkkautta koko juominkiin.
Mustalaisnaiset, jotka olivat hajaantuneet ympäri huonetta, istuutuivat
taas piiriin. Kreivi otti Stjoshan, esilaulajan, syliinsä ja käski
tuomaan lisää samppanjaa.
Iljushka asettui kitaroineen esilaulajan eteen ja mustalaiset alkoivat
laulaa tavallisia laulujaan: "Kun kuljen katua", "Hei, husaarit...",
"Kuuletko, ymmärrätkö" j.n.e. Stjoshka lauloi oivallisesti. Hänen
taipuisa, sointuva alttoäänensä, joka tuli syvältä rinnasta, hänen
hymynsä laulun aikana, iloiset, tuliset silmänsä ja pikku jalka, joka
liikkui laulun tahdissa, hänen hurja hihkaisunsa köörin yhtyessä
lauluun -- kaikki tämä liikutti jotakin kaunissointuista, harvoin
kosketeltua kieltä kuulijan rinnassa. Näkyi, että hän eli kokonaan
laulussa, jota hän esitti. Iljushkan osanotto lauluun kuvastui hymyssä,
selän ja jalkojen liikkeessä, koko hänen olennossaan. Hän säesti
kitaralla, katsoi koko ajan laulajaan aivan kuin olisi kuullut ensi
kertaa koko laulun ja painoi alas sekä kohotti päätään huolekkaasti
laulun tahdissa. Viimeisen säveleen kajahtaessa hän yht'äkkiä oikaisihe
suoraksi ja aivan kuin tuntien olevansa ylempänä kaikkia muita hän
potkasi jalallaan kitaran ylös, pyöritti sitä, polki jalkaa, ravisti
päätään ja katseli kulmat rypyssä kuoroa. Koko hänen ruumiinsa kaulasta
kantapäähän asti alkoi väristä, joka suoni liikkua... Ja kaksikymmentä
voimakasta ääntä, jotka mitä omituisimmalla tavalla kilpailivat
keskenään, kajahti yhtaikaa ilmassa. Eukot hyppivät tuoleillaan,
liehuttivat liinojaan ja narskuttivat hampaitaan huutaen toinen
toistaan kovemmin, mutta kuitenkin tahdissa. Bassot seisoivat tuolien
takana päät kallellaan ja mörisivät kaulojaan venyttäen.
Kun Stjosha otti korkeita ääniä, siirsi Iljushka kitaran lähemmäksi
häntä aivan kuin auttaakseen. Kaunis nuorukainen huudahteli silloin
ihastuksissaan: "Tämä on b-mollia!"
Kun tanssin sävel kajahti ja Dunjasha lähti liihoittelemaan värisevin
olkapäin ja rinnoin, pyörähti kreivin edessä ja liiteli etemmäksi, niin
Turbin hyppäsi ylös paikaltaan, riisui takkinsa niin että vain punainen
paita verhosi hänen yläruumistaan ja tanssi hänen kanssaan tehden
jaloillaan semmoisia temppuja, että mustalaiset katselivat toisiinsa
hyväksyvästi hymyillen.
Poliisipäällikkö istahti turkkilaiseen tapaan, löi nyrkillään rintaansa
ja huusi: "vivat!" Sitten hän otti kreiviä jalasta kiinni ja alkoi
kertoa, että hänellä oli ollut mukana kaksi tuhatta ruplaa, mutta
niistä oli enää vain viisisataa jälellä, ja että hän voi tehdä mitä
tahtoo, jos vain kreivi sallii. Vanha perheenisä heräsi ja tahtoi
lähteä, mutta häntä ei päästetty. Kaunis nuorukainen pyyteli
mustalaistyttöä kanssaan valssiin. Ratsumies tahtoi ylvästellä sillä,
että hän oli kreivin ystävä, nousi nurkastaan ja syleili Turbinia.
-- Voi sinua, ystäväiseni, -- sanoi hän, -- miksi jätitkään meidät!
Miksi?
Kreivi oli vaiti ja ajatteli ilmeisesti muita asioita. -- Missä
kävitkään? Voi sinua, veitikkaa, kyllä minä tiedän, missä sinä kävit.
Turbinia ei näyttänyt miellyttävän moinen veljeys. Hän ei hymyillyt,
katseli ääneti ratsumiehen kasvoja ja sinkautti yht'äkkiä hänelle niin
voimakkaan ja raa'an solvauksen, että ratsumies tuli murheelliseksi
eikä pitkään aikaan päässyt selville, oliko hänen käsitettävä tuo
loukkaus pilaksi vaiko todeksi. Viimein hän tuli siihen päätökseen,
että se oli pilaa, hymyili ja meni taas mustalaistyttönsä luo ja
vakuutti tälle menevänsä varmasti naimisiin hänen kanssaan pääsiäisen
jälkeen.
Taas laulettiin laulu ja toinenkin ja tanssittiin. Kaikilla näytti
edelleen olevan hauska. Samppanja vuoti virtanaan. Kreivi joi paljon.
Hänen silmänsä ikäänkuin kostuivat, mutta hän ei horjunut, vaan tanssi
vieläkin paremmin, puhui selvästi, vieläpä lauloi oivallisesti kuorossa
sekä vuorolaulua Stjoshkan kanssa, kun tämä esitti laulun: "Lemmen
vienot aallot." Kesken tanssin tuli ravintolan isäntä pyytämään, että
vieraat lähtisivät kotiin, koska kello jo oli yli kaksi.
Kreivi otti isäntää niskasta kiinni ja käski hänen tanssimaan
prisjadkaa. [Venäläinen kansallistanssi, joka vaatii paljon voimaa.]
Isäntä vastusteli. Kreivi tempasi täyden samppanjapullon, asetti
isännän päälaelleen, käski pitelemään häntä tässä asennossa ja kaatoi
kaikkien nauraessa hitaasti koko pullon sisällön hänen päälleen.
Päivä sarasti jo. Kaikki olivat kalpeita ja uupuneita paitsi kreivi.
-- Mutta nyt on minun aika lähteä Moskovaan, -- sanoi hän yht'äkkiä ja
nousi. -- Lähtekää, pojat, kaikki minun luokseni, minua saattamaan...
Juomme teetä yhdessä...
Kaikki suostuivat ehdotukseen, nukkuvaa tilanomistajaa lukuunottamatta,
pakkautuivat kolmeen rekeen, jotka seisoivat oven edessä, ja lähtivät
matkustajahotelliin.