Luhnow siirsi eteensä kaksi kynttilää, otti esille ison, ruskean
lompakon, joka oli täynnä rahoja, avasi sen pöydällä hitaasti aivan
kuin olisi suorittanut jonkin salaperäisen toimituksen, otti sieltä
kaksi sadan ruplan seteliä ja pani ne korttien alle.
-- Kuten eilenkin -- pankki on kaksisataa, -- sanoi hän kohottaen
silmälasejaan ja avaten korttipakan.
-- Hyvä on, -- sanoi häneen katsomatta Iljin, joka parhaillaan
keskusteli Turbinin kanssa.
Alettiin pelata. Luhnow piti pankkia täsmällisesti kuin kone, pysähtyi
väliin kirjoittaakseen hätäilemättä jotakin muistiin tahi katsahti
ankarasti silmälasiensa yli ja lausui matalalla äänellä: "antakaa
tulla." Paksu tilanomistaja puhui kovemmalla äänellä kuin muut, lausui
itsekseen kaikenlaisia mietelmiä ja sylki paksuihin näppiinsä niin että
kortit hänen kädessään taipuivat. Linnaväen upseeri oli vaiti, teki
sievästi muistiinpanojaan ja taittoi pöydän alla korttien kulmia.
Kreikkalainen istui pankinpitäjän sivulla ja seurasi tarkkaavaisesti
mustilla, syvällä kuopissa kiiluvilla silmillään pelin kulkua aivan
kuin odotellen jotakin. Savalshevski, joka seisoi pöydän luona,
vilkastui yht'äkkiä, kaivoi housuntaskusta esille punaisen tahi sinisen
setelin, pani sen päälle kortin, iski sitä kämmenellään lausuen: "ota,
seitsensilmä!" pureskeli viiksiään, muuttelehti jalalta toiselle,
punastui ja oli liikkeessä siihen asti kunnes kortti lyötiin. Iljin söi
vasikanlihaa ja kurkkuja, jotka oli asetettu hänen viereensä jouhilla
täytetylle sohvalle, pyyhkäsi kiireesti käsiään takkiinsa ja pelasi
tavan takaa uuden kortin. Turbin, joka alussa oli istunut sohvalla,
huomasi kohta, kuinka asiat olivat. Luhnow ei ollenkaan katsonut
ulaaniin eikä puhunut tälle mitään. Vain silloin tällöin hän hetkiseksi
suuntasi silmälasinsa ulaanin käsiin, mutta suurin osa tämän korteista
hävisi.
-- Kunpa saisin yli tuosta kortista, -- sanoi Luhnow tarkoittaen paksun
tilanomistajan korttia, hänen joka aina pani peliin puoli ruplaa.
-- Ottakaa Iljinin kortti, mitäs te minusta, -- huomautti
tilanomistaja.
Iljinin kortit hävisivät todellakin useammin kuin muitten. Hän repi
hermostuneesti rikki pöydän alla häviötä tuottaneen kortin ja valitsi
vapisevin käsin uuden. Turbin nousi sohvasta ja pyysi että
kreikkalainen antaisi hänen istua pankinpitäjän viereen. Kreikkalainen
siirtyi toiseen paikkaan ja kreivi istuutui hänen tuolilleen sekä alkoi
katsettaan pois kääntämättä tarkoin katsella Luhnowin käsiä.
-- Iljin! -- sanoi hän yht'äkkiä tavallisella äänellään, joka hänen
tahtomattaan kuului yli kaikkien muiden, -- miksi pelaat noin? Sinä et
osaa pelata.
-- Pelasipa miten hyvänsä, tulos on aina sama.
-- Näin sinä aivan varmaan häviät. Annahan kunhan minä asetan sinun
edestäsi.
-- Ei, suo anteeksi, minä teen sen aina itse. Pelaa omasta puolestasi,
jos tahdot.
-- Olenhan sanonut, että minä en pelaa omasta puolestani. Tahdon pelata
sinun puolestasi. Minua harmittaa, kun sinä häviät.
-- Minkäpä onnelleen taitaa!
Kreivi vaikeni, nojasi kyynärpäänsä pöytään, ja alkoi taas yhtä
tarkasti katsella pankinpitäjän käsiä.
-- Iljettävää! -- lausui hän yht'äkkiä kovalla äänellä ja hitaasti.
Luhnow katsahti häneen.
-- Iljettävää, iljettävää! -- lausui kreivi vielä kuuluvammin ja katsoi
Luhnowia suoraan silmiin.
Peliä jatkettiin.
-- Ruma juttu! -- sanoi Turbin taas samalla hetkellä kuin Luhnow otti
yli korkean kortin, jonka Iljin oli lyönyt.
-- Mikä teitä ei miellytä, kreivi? -- kysyi pankinpitäjä kohteliaasti
ja kylmästi.
-- Se, että te annatte Iljinille pienempiä kortteja ja otatte sitten
yli. Se juuri on iljettävää.
Luhnow kohautti hiukan olkapäitään ja kulmakarvojaan ikäänkuin
sanoakseen että täytyi kaikessa heittäytyä onnettaren huostaan ja
jatkoi pelaamista.
-- Blücher, se! -- huudahti kreivi nousten seisomaan. -- Ota kiinni! --
lisäsi hän nopeasti.
Blücher hypähti esiin, iskien selkänsä sohvaan ja ollen vähältä
töytäistä nurin linnaväen upseerin, juoksi isäntänsä luo ja alkoi
murista katsellen kaikkia ja heilutellen häntäänsä ikäänkuin
kysyäkseen: "kuka täällä esiintyy sopimattomasti?"
Luhnow laski kortit käsistään ja siirtyi tuolineen sivulle.
-- Näin ollen ei voi pelata, -- sanoi hän. -- Minä en ollenkaan pidä
koirista. Mitä silloin pelistä tulee, kun tänne tuodaan kokonainen
koiratarha!
-- Varsinkin nuo koirat ovat inhoittavia. Niitä nimitetään luullakseni
verikoiriksi, -- yhtyi linnaväen upseeri.
-- No, pelataanko vai ei, Mihailo Vasiljitsh? -- kysyi Luhnow
isännältä.
-- Kreivi, ole hyvä äläkä häiritse meitä! -- sanoi Iljin kääntyen
Turbinin puoleen.
-- Tule tänne hetkiseksi, -- sanoi Turbin tarttuen Iljinin käteen ja
vei hänet toiseen huoneeseen.
Sieltä kuuluivat aivan selvään kreivin sanat, sillä hän puhui
tavallisella äänellään. Hänen äänensä taas oli sellainen, että se
kuului aina kolmen huoneen takaa.
-- Mitä, oletko tullut hassuksi? Etkö näe, että tuo lasinokka herrasmies
on oikein ovela väärinpelaaja?
-- No, no, mitä sinä jutteletkaan!
-- Niin, niin, heitä pois koko pelaaminen. Samahan se minusta muuten
on. Jonkun toisen kerran minäkin sinua nylkisin. Mutta nyt ikäänkuin
säälittää, kun sinua kynitään. Eiköhän sinulla liene valtion rahojakin?
-- Eikä ole. Ja mitä oletkaan saanut päähäsi?
-- Veliseni, minä olen itse juoksennellut noita teitä, tunnen sen
vuoksi kaikki väärinpelaajain konstit. Minä sanon sinulle, että tuo
silmälasipää mies on väärinpelaaja. Herkeä pelaamasta, ole niin hyvä.
Pyydän sinua toverina.
-- No, minä pelaan vain yhden pelin ja lopetan sitten.
-- Kyllä minä tiedän, millainen se yksi peli on. No, katsotaanhan.
He tulivat takaisin huoneeseen. Yhdessä ainoassa pelissä Iljin taas
hävisi tuntuvasti.
Turbin pani kätensä keskelle pöytää.
-- No, se riittää! Lähdetään.
-- Ei, en minä voi. Jätä minut rauhaan, -- sanoi Iljin harmistuneena ja
alkoi sekoittaa kortteja katsomatta Turbiniin.
-- No, hitto sinut vieköön, häviä vaan, jos se sinua huvittaa. Mutta
minun on aika lähteä. Savalshevski, mennään aatelismarsalkan luo.
He poistuivat. Kaikki olivat vaiti eikä Luhnow alkanut pitää pankkia
ennen kuin heidän askeltensa töminä ja Blücherin kynsien rapina lakkasi
kuulumasta käytävästä.
-- Siinäpä hassu! -- sanoi tilanomistaja nauraen.
-- No, nyt saamme olla häneltä rauhassa, -- lisäsi linnaväen upseeri
kuiskaten.
Ja peliä jatkettiin.