Sinä iltana olivat Tom ja Huck valmiit yritykseensä. He vetelehtivät
kapakan ympäristössä, kunnes kello jo kävi kymmenettä, toinen pitäen
ulohtaalta palokatua silmällä, toinen kapakan porttia. Ketään ei mennyt
palokadulle, eikä tullutkaan sieltä; Espanialaisen näköistä miestä
ei mennyt, eikä tullut kapakan portista ulos. Yöstä näytti tulevan
sovelias heidän yritykselleen; jonkatähden Tom meni kotia, sitten kuin
olivat sopineet siitä, että jos kyllin pimeä tulisi, niin Huck tulisi
"naukumaan," jolloin edellinen hiipisi ulos koettamaan avaimia. Vaan yö
pysyi selkeänä, jonkatähden Huck jätti vahtinsa noin puolen yön aikana,
ja meni nukkumaan tyhjään sokeritynnyriin.
Tiistaina oli heillä yhtä huono onni. Samoin Keskiviikkonakin. Vaan
Torstai-ilta oli lupaavamman näköinen. Tom pujahti ulos hyvissä ajoin,
kantaen kädessänsä tätinsä vanhaa läkki lyhtyä, jonka hän oli peittänyt
suurella pyhinliinalla, jott'ei tuli kuultaisi läpi. Hän kätki lyhdyn
Huck'in sokeri tynnyriin, ja vahtiminen alkoi. Tuntia ennen puolta
yötä suljettiin kapakka, ja kynttilät siellä, ainoat lähisyydessä,
sammutettiin. Espanialaista ei näkynyt. Ei niin sielua ollut liikkunut
palokadulla. Kaikki asianhaarat olivat onnelliset. Pilkko pimeys
vallitsi, ja tuota täydellistä hiljaisuutta häiritsi ainoastaan välistä
ukkoisen kaukainen jylinä.
Tom meni lyhdyllensä, sytytti sen tynnyrissä, kääri käsiliinan
visusti sen ympärille, ja vekkulit hiipivät pimeässä hiljaa takaisin
kapakkaan. Huck jäi vahdiksi, ja Tom mennä kopeloi palokadulle. Nyt
alkoi pitkällinen, peloittava odotus, joka painoi kuin vuori Huck'in
sydämellä. Hän alkoi toivoa näkevänsä lyhdyn valon -- tämä kyllä
säikäyttäsi häntä, vaan ilmoittasi myöskin Tom'in olevan hengissä.
Hänestä tuntui kuin tuntikausia olisi kulunut siitä kuin Tom hävisi.
Varmaan, hän oli pyörtynyt; ehkä oli hän kuollut; ehkä sydämensä oli
haljennut pelosta ja kauhistuksesta. Hädissänsä huomasi Huck vähitellen
lähenevänsä palokatua, peljäten tapahtuvan kaikenlaisia kauhistuksia,
ja joka silmänräpäyksessä odottaen jotakin tapahtuvan, joka estäisi
hänet hengittämästä. Siihen ei olisi tarvittu paljon, sillä hän näytti
voivan ottaa sitä ainoastaan sormistimen täyden kerrallaan, ja hänen
sydämensä läpätti niin, että kohta olisi aivan kulunut. Yht'äkkiä
välähti valon säde, ja Tom sujahti hänen sivuitsensa:
"Juokse!" sanoi hän; "juokse, henkesi on vaarassa!"
Hänen ei olisi tarvinnut kertoa sitä; kerta oli kylliksi. Huck juoksi
jo kolmen, neljänkymmenen peninkulman nopeudella, ennen kuin kertomus
oli tapahtunut. Pojat eivät seisottuneet, ennen kuin tulivat erään
aution teurastus-huoneen katoksen alle, joka oli kaupungin alareunassa.
Juuri kuin olivat päässeet sen alle, niin alkoi sataa taivaan täydeltä.
Heti kuin Tom oli ennättänyt hengähtää, sanoi hän:
"Huck, se oli hirmuista! Minä koettelin kahta avainta, niin hiljaa
kuin mahdollista; vaan minusta rämisivät ne niin, että tuskin voin
hengittää, niin peloissani olin. Eivätkä ne sopineet lukkoon. Silloin
ajattelematta, mitä tein, sain käsiini oven rivan, ja ovi aukesi! Se ei
ollut lukossa! Minä hyppäsin sisään ja viskasin pois pyhin-liinan lyhdyn
päältä, ja, _voi sinä suuren Caesarin sielu!_--"
"Mitä! -- mitä näit Tom?"
"Huck! Olin astua Indiani-Joen kädelle!"
"Indiani-Joen kädelle!"
"Hän makasi laattialla, raskaassa unessa, vanha laasteri-lappu
silmällä, ja kädet hajallansa."
"Jumala varjelkoon! Mitä sinä teit? Heräsikö hän!"
"Ei, hän ei liikahtanutkaan. Hän oli luonnollisesti humalassa. Minä
vaan sieppasin pyhin-liinan käteeni ja pötkin pakoon!"
"Minä en olisi joutanut ottamaan pyhin-liinaa, se on varma se."
"Vaan minä. Minä olisin saanut tätiltäni hyvän löylyn, jos olisin sen
kadottanut."
"Sanos, Tom, näitkö arkkua?"
"Ei minulla ollut aikaa sitä katsella. En minä nähnyt arkkua, enkä
minkäänlaista ristiä. Minä en nähnyt mitään muuta kuin pullon ja
tina-pikarin Indiani-Joen vieressä. Niin, ja sitten näin minä kaksi
lekkeriä ja ko'on pulloja huoneessa. Ymmärrätkös nyt, minkätähden
huoneessa kummittelee?"
"En, mitä tarkoitat?"
"No, se on viina, joka siellä kummittelee! Ehkä kaikissa
raittiuden-kapakoissa on huone, jossa kummittelee, vai mitä Huck?"
"Niin, se on hyvin luultava! Kuka olisi voinut aavistaa tuota! Vaan,
Tom, jos Indiani-Joe on humalassa, niin olisi paras aika hakea arkku."
"Onko niin! Koeta siis!"
Huck kauhistui.
"Vai niin -- taitaapa kumminkin olla parasta jättää se tekemättä."
"Samoin arvelen minäkin, Huck. Yksi pullo Indiani-Joen vieressä ei ole
kyllin. Jos olisi ollut kolme, niin koettaisin."
Pitkä, mietteellinen äänettömyys seurasi, jonka jälkeen Tom sanoi:
"Tiedätkös mitä, Huck, tätä yritystä emme tee uudelleen, ennen kuin
tiedämme Indiani-Joen menneen ulos. Se on kovin ilkeää. Jos me
vartioimme joka ainoa yö, niin näemme varmaan hänen menevän ulos, ja
silloin sieppaamme arkun nuolen nopeudella."
"Niin, siihen mä kyllä suostun. Minä vahdin joka yö, vaikka illasta
aamuun, kunhan sinä vastaat lopusta."
"Hyvä, sen teen: Kunhan sinä vaan tulet Hooper'in nurkalle naukumaan --
ja jos minä nukkusin, niin heitä hiekkaa ikkunaan, siitä kyllä heräjän."
"Päätetty, ja asia on selvä kuin makkaran liemi."
"Sade on nyt lopussa, Huck, ja minä lähden kotia. Aurinko on ylhäällä
parin tunnin kuluttua. Menethän sinä nyt sinne takaisin, ja vartioit
siksi, vai miten?"
"Sanonhan minä jo tekeväni sen, ja minä teen. Minä kummittelen tuon
kapakan ympärillä joka yö, vaikkapa vuoden ajan. Minä nukun päivillä,
ja vahdin öillä."
"Se on hyvä. Vaan missäs aiot nukkua?"
"Ben Rogers'in tallin ylisellä. Hän antaa kyllä luvan minulle siihen,
samoin hänen isänsä neekeri, setä Jake. Minä pumppuan vettä setä
Jakelle, niin usein kuin hän vaan tahtoo, ja aina kuin pyydän, niin
antaa hän minulle ruokaa, jos itseltänsä ylettyy. Tom, hän on kauhean
siivo neekeri. Hän pitää minusta sentähden, ett'en pidä itseäni
parempana kuin hänkään. Välistä olen istunut samassa pöydässä ja
syönyt hänen kanssansa. Vaan siitä et tarvitse puhua kellenkään. Nälkä
pakoittaa useinkin tekemään semmoisia, joita ei kumminkaan tahdo tehdä
tavaksensa."
"Hyvä! Kun minä en tarvitse sinua päivillä, niin minä en tule
häiritsemään sinua, vaan annan sinun nukkua. Ja jos näet jotakin
tapahtuvan yöllä, niin sinun pitää heti tulla naukumaan nurkalle."