Tom antoi kirjoittaa itsensä sisään tuohon uuteen seuraan "Nuorukaisten
Raittiuden-yhtiö", johon häntä enin houkuttelivat nuo loistavat
arvomerkit. Hän lupasi olla tupakoimatta, purematta tupakkia ja
noitumatta niinkauan kuin hän oli seuran jäsenenä. Nyt teki hän uuden
havainnon -- nimittäin sen, että varmin keino maailmassa on saada
joku halajamaan jotakin, jos kokonaan kieltää häneltä juuri sen.
Tom'ia alkoi kohta vaivata halu sekä juomaan että noitumaan; tämä
tuli niin ankaraksi, ett'ei muu, kuin toivo saada kohta ylpeillä
punaisella vyöllä, voinut estää häntä eroamasta koko seurasta. Neljäs
päivä Heinäkuuta lähestyi; vaan hän jätti kohta tämänpäivän -- jätti
sen ennen kuin oli kantanut kahleitansa kahdeksaa viidettä tuntiakan
ja kiinnitti toiveensa vanhaan tuomari Frazer'iin, rauhantuomariin,
joka selvästi virui viimeisillään, ja joka saisi juhlalliset, yleiset
hautajaiset korkean virkansa vuoksi. Kolme päivää oli Tom hyvin utelias
tuomarin tilasta ja hyvin nälkäinen kuulemaan uutisia siitä. Välistä
nousi hänen toiveensa niin korkealle, että hän otti esiin arvomerkkinsä
ja alkoi harjoitella peilin edessä. Vaan tuomarin tila vaihetteli aivan
mieltä masentavalla tavalla. Viimein sanottiin hänen olevan parempana
ja sitten parantumaisillaan.
Tom oli tyytymätöin ja tunsipa vielä itsensä loukatuksi. Hän jätti
johtokunnalle paikalla erohakemuksensa, vaan seuraavana yönä kuoli
tuomari, hän oli sairastunut uudelleen. Tom päätti, ett'ei hän enää
kuunaan niin täydellisesti luottaisi yhteenkään ihmiseen. Hautaiset
olivat pulskat. Nuorukaisten Raittiuden-yhtiö näyttäytyi kaikissa
juhlallisuudessaan, jo oli tappaa tuon eronneen jäsenen harmista ja
kateudesta.
Tom'ista oli kumminkin tullut vapaa poika, joka oli jotakin. Hän voi
nyt juoda ja noitua, vaan huomasi suureksi ihmeeksensä, ett'ei hänellä
enää ollutkaan halua siihen. Tuo pienoinen syy, että hänellä oli oikeus
tehdä sitä, poisti kokonaan hänen halunsa ja himonsa siitä.
Tom'ia kummastutti, että tuo toivottu koulu-lupa alkoi tuntua hänestä
raskaalta.
Hän koetti pitää päiväkirjaa, vaan kun kolmeen päivään ei tapahtunut
mitään merkillistä, niin jätti hän sen. Etevimmät koko "Christy
Minstral" joukosta tulivat kaupunkiin ja nostivat hälinää. Tom ja Joe
asettivat samallaisen joukon ja olivat onnelliset kokonaista kaksi
päivää.
Tuo juhlallinen neljäs päivä Heinäkuutakin oli tavallansa onnetoin,
sillä silloin satoi ankarasti; sentähden ei ollutkaan yleistä
juhlakulkua, ja tuo suurin mies koko maailmassa (Tom'in ajatuksen
mukaan), Herra Bentor, todellinen Yhdysvaltain Senatori, ei ollutkaan
viidenkolmatta jalan pituinen, ei edes sinne päinkään; sekin siis suuri
erhetys.
Eräs cirkus-joukko tuli. Pojat näyttivät cirkusta kolme päivää sen
jälkeen niinimatoista tehdyssä teltissä -- sisäänpääsymaksu: kolme
nuppineulaa pojilta, kaksi tytöiltä -- vaan sitten lopetettiin
cirkusleikki.
Eräs pääkalloista povaaja ja magneetilla-nukuttaja tulivat -- ja
menivät taas, jättäen kaupungin jälkeensä vielä uneliaammaksi ja
ikävämmäksi kuin koskaan ennen.
Joitakuita lasten-kestiä pidettiin, vaan ne olivat harvat ja
herttaiset, niin että ne tekivät väliajat vielä ikävämmiksi.
Becky Thatcher oli matkustanut kotiansa Constantinopeliin, viettämään
koulu-lupaa vanhempiensa luokse -- niin että elämässä ei löytynyt
yhtään kirkkaampaa puolta.
Tuo kauhea murha-salaisuus matkaansaattoi pitkällisen kivun. Se oli
kuin koi, yhtä pitkällinen kuin kipeä.
Sitten tuli tuhka-rokko.
Kaksi pitkää viikkoa makasi Tom vankina, kuolleena maailmalta ja sen
tapauksilta. Hän oli hyvin kipeä ja kaikesta välinpitämätöin. Kun
hän viimein pääsi taas jaloillensa, ja heikkona kulki kaupungin
läpi, oli surullinen muutos tapahtunut kaikessa ja kaikkein kanssa.
"Hengellinen liikutus" oli tapahtunut, ja kaikki ihmiset olivat tulleet
"herätetyiksi;" ei ainoastaan täysikasvuiset, vaan myöskin pojat ja
tytöt. Tom kulki ympäri kaupunkia epäilevällä toiveella, löytääksensä
yhtä ainoaa siunattua, syntistä naamaa, vaan pettyi joka paikassa.
Hän tapasi Joe Harper'in täydellä vauhdilla lukemassa Testamentia ja
kääntyi suruissaan pois tästä mieltä liikuttavasta näöstä. Hän etsi
käsiinsä Ben Rogers'in ja tapasi hänen suuri vakka kainalossa täynnä
herätyskirjoja, joita hänen piti lähteä jakelemaan köyhille. Hän tapasi
Jim Hollis'in, tämä huomautti häntä tuosta kalliista siunauksesta, joka
oli siinä varoituksessa, kuin hänelle oli tullut osaksi tuhkarokossa.
Joka poika jonka tapasi lisäsi hänen alakuloisuuttansa varmaankin
leiviskällä; ja kun hän viimein, epätoivon alaisena, etsi pelastusta
Huckleberry Finn'in helmassa ja tuli vastaan otetuksi raamatun
lauseella, musertui hänen sydämensä, ja hän hiipi kotia sänkyynsä,
huomaten, että hän oli ainoa koko kaupungissa, joka oli kadotettu,
ijankaikkisesta, ijankaikkiseen.
Tänä yönä raivosi kauhea ukon-ilma. Hän veti peitteen päänsä yli
ja odotti pelolla ja vavistuksella perikatoansa; sillä hän ei
epäillyt vähääkään, ett'ei tämä jyräkkä tarkoittaisi häntä. Hän
luuli koetelleensa taivaan pitkämielisyyttä kovin kauan, josta
tämä nyt oli seuraus. Hän olisi pitänyt sitä suurena sekä kunnian
että ampuma-aineiden tuhlaamisena, jos lutikkata tappaissa olisi
käytetty tykki-patteriaa, vaan hän ei huomannut mitään mahdottomuutta
noin juhlallisen myrskyn toimeen-panossa maan poistamiseksi noin
vähäpätöisen hyönteisen jalkain alta, kuin hän itse oli.
Vähitellen alkoi myrsky lakastua ja kuoli viimein kokonaan, täyttämättä
tarkoitustansa. Pojan ensimäinen ajatus oli kiitollisuus ja päätös
tehdä parannus. Vaan hän päätti kummikin odottaa -- ehk'ei tuollaista
myrskyä enää tulisikaan.
Seuraavana päivänä olivat tohtorit taas Tom'in luona; hän
oli sairastunut uudelleen. Ne kolme viikkoa, jotka hän virui
tauti-vuoteella, tuntuivat hänestä pitemmältä kuin miehen ikä. Kun
hän viimein pääsi ulos, oli hän tuskin kiitollinen parantumisestansa,
sillä hän muisti yksinäisen tilansa, ja sen kuinka turvaton ja hylätty
hän oli. Hän kuleksi kolealla mielellä pitkin katuja, ja huomasi
Jim Hollis'in, istuvan tuomarina eräässä nuorukaisoikeudessa, jonka
juuri piti tuomita eräs kissa -- pienen lintusen murhasta. Hän tapasi
Joe Harper'in ja Huck Finn'in syömässä varastettua melonia eräällä
palokadulla. Poika-parat, heillä, niinkuin Tom'illakin, oli ollut
taudin uudistus.