Lautern. Willmar. Osvald (vasemmalta).
_Willmar_. Ymmärrättekö, herra von Lautern? Kukaties rakastunut
helpommin jäljille pääsee.
_Lautern_. Tosin olen minä niin rakastunut, kuin suinkin mahdollista,
herra tohtori, mutta minä en tiedä, mitä hän tarkoittaa.
_Osvald_. Tohtori, hyvä että tapaan teidät. Minä otan tämän-aamuiset
sanani takaisin, kaupasta ei tule mitään -- rätinki oli väärä.
_Willmar_. Oh hoh, vaaditko enemmän?
_Osvald_. Enemmän ja vähemmän. Repikää koko luettelo palasiksi,
uudella, ja sen olen minä itse keksinyt, seisoo ainoastansa yksi
vaatimus, mutta tulisilla kirjaimilla.
_Willmar_. Sano suusi puhtaaksi, lapsi, meillä on jo kylläksi
arvoituksia. -- Mitä pitää hänen osata, mitä vaadit valitultasi?
_Osvald_. Yhtä vaan! Hänen pitää rakastaman minua.