Osvald. Fransiska, sitte Lautern, viimeinen kukkasia kantain.
_Fransiska_ (joka viimeisten sanain aikana seisoi ovessa). Herra Born!
Mihinkä? Kummoiselta näytätte! Todellakin, teillä on haava-kuume.
_Osvald_ (syrjään). Mutta haava sijaitsee sydämessä.
_Fransiska_ (syrjään Lauternille). Kysykää häntä!
_Lautern_ (astuu Osvaldin luo). Osvald, sinä olit yksin hänen kanssansa
-- sinä olit mulle luvannut. --
_Osvald_ (syrjään). Oi, Jumala! Hän, joka tahtoo Evelinaa, ja Evelina,
joka tahtoo minua!
_Lautern_. Oletko luonut silmäyksen hänen sydämeensä?
_Osvald_ (iloisesti), Syvän silmäyksen, Bernhard!
_Lautern_ (jolle Fransiska antaa vihjauksia). Puhuitko hänen kanssansa?
_Osvald_. Puhuin, mutta ei sinusta.
_Fransiska_ (kuiskasee Lauternille). Sinä näet levottomuuteni -- puhu.
_Osvald_ (viitaten Fransiskaan). Me emme ole yksinämme.
_Lautern_. Oih, neito Fransiska, minun tuttavani, jolta ei tarvitse
mitään salata -- puhu suoraan.
_Osvald_. Noh, niin, jos sitä vaadit: Evelina ei rakasta sinua, ei ole
sinua rakastava -- luovu toiveistasi.
_Lautern_. Jumalan kiitos olkoon!
_Osvald_. Mitä?
_Lautern_. Ett'et mua kauemmin jättänyt tietämättömyyteen. --
_Fransiska_. Lohduttakaa mieltänne, herra von Lautern, minä olen
vahinkonne palkitseva.
_Osvald_ (vikkelästi). Teidänkö omalla kädellänne?
_Fransiska_. Ei niin, -- sillä minun kättäni -- minun ei enää käy omin
valloin antaminen -- siitä on tohtori jo määrännyt.
_Osvald_ (peljästyneenä). Tohtori? (syrjään). Hän on tullut hulluksi,
semmoinen kiiru!
_Fransiska_. Puhukaa julkisesti, Osvald.
_Osvald_ (syrjään). Jo nyt Osvald!
_Fransiska_. Miksikä kauemmin teeskennellä?
_Osvald_. Niin oikein, minä tahdon puhua -- mutta me emme ole
yksinämme. (Syrjään). Riivattu tohtori saa itse jälleen laittaa asiat
laadullensa.
_Fransiska_. Emme yksinämme? Oih, herra von Lautern, se on minun
tuttavani, teidän ystävänne -- jolta ei tarvitse mitään salata.
(Astuu häntä likemmäksi).
_Osvald_ (pakenee toiselle puolelle). Neito -- minä en tiedä mitä
tohtori on sanonut -- kaikissa tapauksissa liiallista hätäisyyttä --
hän on teille selkoa tekevä.
_Fransiska_ (helleyttä teeskennellen.) Mutta miksi välittäjää, Osvald?
Miks'ei pikaista selitystä?
_Osvald_ (on vetäytynyt ovelle saakka vasemmalle). Sanalla sanoen --
minä olen jo kihloissa.
_Fransiska_. Lautern! kannattakaa minua, minä näännyn!
(Osvald pois vasemmalle).