Edelliset. Fransiska. Evelina, iso kori, täynnä kukkasia, kädessä.
_Fransiska_. Herra von Lautern? Teitä ei pitkään aikaan nähty, mutta
tätä kutsumusta (viitaten Evelinaan) noudatitte nopeasti.
_Lautern_ (kylmänkiskoisella kumarruksella). Neito --
_Osvald_ (syrjään). Hän salaa rakkautensa oivallisesti.
_Fransiska_ (hiljaan Lautern'ille). Innokkaammin, lemmekkäämmin --
muistakaa Lauraa!
_Lautern_. Niin, paha kyllä, minä teen sitä. (Evelinalle). Jos
tietäisitte, mitä kärsein, kun en niin isoon aikaan nähnyt teitä! Tuo
kaunis käsi ei kohoisi uhkaavaisena.
(Tahtoo suudella hänen kättänsä).
_Evelina_ (astuu takaisin, hymyillen). No mitä nyt mielitte, mitä tämä
tarkoittaa?
_Fransiska_ (itsekseen). Luutnantit ovat oivalliset, komantoon perin
tottuneet. Hän tekee hyväily-temppunsa komannon mukaan, juuri kuin
sotamiehen pyörähyksensäkin.
_Osvald_ (on tuskallisesti katsellut Evelinaa ja vetää Lautern'in
syrjäpuoleen). Annapas, minä tuon toimitan, Bernhard, minä puhuttelen
häntä, mutta älä sinä asiaa hölmäse. (Syrjään). Saan sillä edes aikaa.
_Fransiska_. Hyvä, että tapaamme herrat. Me tarvitsemme apuanne.
Huomispäivän juhlaksi koko sali koristetaan, tässä ovat aloitetut
kukkaköynnökset, meillä on vielä paljon tekemistä. (Istuu tuolille
vasemmalle puolelle, Evelina oikealle). Me, Evelina ja minä, sidomme,
herrat antavat meille kukkaset käteen.
_Osvald_ (Evelinalle). Saanko minä auttaa teitä?
_Fransiska_. Herra Born? Tänne työhön. Tässä jalkaini juuressa, ottakaa
tämä pallistuoli --
_Osvald_ (syrjään). Belladonna on takiaisten sukua. (Menee toiselle
puolelle ja istuu aivan nyreissänsä Fransiskan jalkain viereen).
_Lautern_ (asettuu Fransiskan taa). Te teette asian minulle hirveän
vaikeaksi. -- Oletteko tyytyväinen?
_Evelina_ (istuu yksinänsä ja sitoo seppeleitä).
_Fransiska_ (Lauternille). Minä kiitän seppelettä, kuu se on valmiina.
(Osvaldille). Yksi narcissi! viheriöistä. Tiedättekö mitä narcissi
merkitsee? Narcissi oli eräs kovin itserakas, turhaluuloinen mies, --
sentähden muutettiin hän kukkaseksi.
_Osvald_. Vanha juttu!
_Fransiska_. Hyvä, ettei se uudistu. Jos omahyväiset nuoret miehet
vielä kaikki muuttuivat kukiksi, emmepä paljailta kukilta tietäisi,
mistä saisimme miehiä. -- Orvokkeja!
_Osvald_ (etsii semmoisia). Tässä!
_Fransiska_ (lyö häntä viheriäisellä oksalla sormille). Koettakaas vaan
niin varomattomasti menetellä orvokkien kanssa -- Näettekö,
tämä tulee tähän, aivan likelle narcissia, joka ei ole sitä
huomaavinansakaan. Se tulee kainoudesta, minkätähden pistää orvokki
päänsä aina lehtien alle.
_Osvald_. Lehti näyttää ulkomuodolta juuri kuin sydän.
_Fransiska_. Antakaa se tänne, se tulee narcissin ja orvokin väliin.
Tulpani tähän likinnä.
_Lautern_. Se on loistossa orvokin voittava.
_Fransiska_. Erhetys! Kylmä loisto vetää meitä vaan puoleensa,
huomauttaakseen meitä orvokin hyvästä hajusta. Näettekö, nyt kumartuu
narcissi heti orvokkia päin. (Osvald ei ole kääntänyt silmiänsä
Evelinasta, joka teeskentelemättä sitoo sitomistaan).
_Fransiska_ (Osvaldille). Kurjenmiekka.
_Osvald_. Tässä!
_Fransiska_ (nivoo sitä kiinni). Kuinka kankea, kuinka kömpelö.
(Erityisellä äänen koroituksella Lauternille). Hänen tulisi tässä
pujottauta orvokin ääreen ja siitä hyvästä minä tahtoisin yhdistää
hänen granati-kukkaan -- mutta jos hän on noin taipumaton --
_Lautern_ (mennessään Evelinan luo toiselle puolen). Älkää luovuttako
hänestä granatia. -- Se olisi liian hirmuista.
_Fransiska_. Hän mukauntuukin jo tahtoani myöden.
_Lautern_ (Evelinalle). Nyt olen tuolla oppinut seppeleitä sitomaan,
saanko auttaa teitä?
_Evelina_. Jos tahdotte. (Lautern istuutuu hänen jalkainsa viereen).
Mutta minä teen työn itselleni paljon huokeammaksi, minä otan kukkaset
ilman merkityksettä, niinkuin ne eteeni sattuvat, ruusuja!
_Lautern_. Tässä!
_Evelina_. Vielä ruusuja!
_Osvald_ (Fransiskalle). Heillä on tuolla ruusuja, paljon kauniimpia
kukkia, kuin meillä.
_Fransiska_. Sahramikukka!
_Osvald_ (antaa sen). Keltainen, se on rumaa, se on kateuden väri --
_Fransiska_. Ja mustasukkaisuuden.
_Osvald_. Ja heillä on tuolla ruusuja.
_Evelina_. Nyt myrtin-oksa.
_Osvald_ (hyppää ylös). Myrttiä myöskin! Ei, tämä ei käy laatuun -- he
ovat paremmalla edulla, kuin me. (Evelinan luona). Teidän seppeleenne
tulee paljon kauniimmaksi kuin tuo, paljon kauniimmaksi. Ruusuja ja
myrttejä!
_Fransiska_ (syrjään). Nyt olen yksinäni. (Ääneen). Hei, herra Born, te
jätätte paikkanne. Pysykäät täällä, täytyy minun pyytää, nyt juuri
tarvitsen apuanne. Näettekö tuota sopimatointa jasminin-oksaa, ottakaa
tämä veitsi, leikatkaa se poikki.
_Osvald_, Eikö ennemmin myrttejä täältä?
_Fransiska_. Ei -- joutukaa.
_Osvald_ (syrjään; toiselle puolen astuissaan). Belladonna ja
takiaisia! ja tuolla ruusuja ja myrttejä! (ottaa veitsen ja leikkaa
oksaa, mutta pitää silmänsä yhä Evelinan puoleen kääntyneinä).
_Evelina_ (Lauternille). Seppele on valmis, ruusu jäi jälelle, tässä
saatte sen napinläpeen, vaivastanne.
_Osvald_ (leikkaa sivaltaa vihaisesti). Voi!
_Fransiska_. Mikä teidän on?
_Osvald_. Kävi syvältä käteeni! (viitaten Evelinaan päin syrjään) ja
sydämeen.
_Fransiska_ (nousee ylös kovasti nauraen). Ha, ha, ha, ja tuosta
parkaisee uros. Kuinka taitamattomat miehet ovat, ha, ha, ha, ei edes
veistä he osaa käyttää.
_Evelina_ (nousee ylös). Mutta Fransiska! Osvald, minä toivon, ett'ette
ole pahasti haavoittaneet itseänne, näyttäkää tänne. (Tunnustelee
kättä). Oi syvältä, kovin syvältä -- Osvald parka. --
_Fransiska_ (ivalla). Tuo hyvä Evelina surkuttelee häntä vielä.
_Evelina_. Nyt kohta jotain tukkoa ympärille, että haava menee kiinni
eikä ilma siihen pääse -- noin -- (ottaa nenäliinansa ja sitoo sillä
haavan).
_Osvald_. Kuinka hyvä te olette!
_Fransiska_. Minä tarvitsen vielä kukkasia, auttakaa te minua, herra
von Lautern, apulaiseni on joutunut invalidiksi. Me menemme hakemaan
Adonis-ruusuja, noita kukkia jotka syntyivät purpurapisaroista, kun
suloiselta Adoniilta veri kuiviin vuoti. (Osvaldille). Lohduttakaa
mieltänne, tämä juttu on yhtä vanha kuin narcissin, kukkaset
kukoistavat jo -- te ette Jumalan kiitos ole mikään Adonis eikä
verennekään siis voi juosta kuiviin. Tule Evelina.
(Pois keskeltä Lauternin kanssa).