Edelliset. (Keskeltä tulee Fransiska, kyökki-esiliina edessä,
iso vati kädessä, häntä seuraa Evelina, samate kyökki-esiliinalla,
ja tarjinlautasella kantain erilaista ainetta tötteröissä,
mortteleissa j.n.e.)
_Fransiska_. Tänne, Evelina, kyökissä on niin kuuma, täällä salissa --
_Willmar_. Mitä tuopi hän tuossa?
_Osvald_. Todellakin, kyökki-asussa --
_Fransiska_ (on istuutunut tuolille oikealle kädelle, vetänyt esiin
pienen pöydän, jolle Evelina laskee lautasensa, Evelina seisoo hänen
takanansa). Herrat antakoon anteeksi! Talouden askareita.
Liekkosputinki, tohtori, oman keksintöni mukaan.
_Willmar_ (Osvaldille). Mitäs sanot?
_Osvald_. Me emme saa häiritä.
(Tahtoo pois).
_Willmar_ (pidättää häntä). Noh, pysy alallasi!
_Fransiska_ (liikuttaa ahkerasti vatiansa).
_Evelina_ (lyö auki Sametzkyn kokkikirjan). Sämpylät lioitettakoon --
_Osvald_ (itsekseen). Tuossa olen nyt kauniin rokan itselleni
keittänyt.
_Evelina_. Katsokaamme eteenpäin, sivu 105.
_Willmar_ Osvaldille. Osaako hän keittää?
_Osvald_. Niin, kokkikirjan avulla, se ei ole mitään, siihen pystyn
minäkin. --
_Fransiska_ (Evelinalle). Lyö kirja kiinni, tämän minä tiedän ulkoa.
_Osvald_ (syrjään.) Minä olen maahan vaipua!
_Fransiska_ (puoli-hiljaan Willmarille). Palaako tuo?
_Willmar_. Ei sitä, mutta seisoohan tuo hiilillä.
_Osvald_. Kuka?
_Fransiska_. Liekkosputinki! Evelina! pieneksi hakattu ydin --
_Osvald_ (syrjään). Tämä viiltää läpi minun luitteni.
_Evelina_. Tässä! (panee sen vatiin).
_Fransiska_. Sitrunan kuoria.
_Osvald_ (itsekseen). Mitä nyt saanenkaan varomattomuudestani?
_Fransiska_. Pippureita.
_Willmar_ (puoli-hiljaan Fransiskalle). Sinä olet tullut pistävän
äkeäksi.
_Fransiska_. Suoloja! ne ovat välttämättömän tarpeelliset.
_Evelina_. Tässä!
_Willmar_ (samate). Sinä et ole säästänyt häntä, lapsi, katsoppas
kuinka tuskistuneelta hän näyttää.
_Fransiska_. Mutta jo kylläksi kirpelää, pistävää, karvasta; nyt,
Evelina, lienteät lisikkeet, jotakin laimentavaa, sovittamaa; munia,
rusinoita ja makeita manteleita.
_Evelina_. Tässä! Tässä ja tässä!
_Willmar_ (Fransiskalle). Mutta pääsemmekö määrän päähän? Mitä tästä
lopuksi syntyy?
_Fransiska_. Oivallinen liekkosputinki, tohtori, odottakaa vaan --
(nousee ylös). -- Te saatte ihmetellä, ennenkuin teitä aavistaakaan --
palaa tuo ilmitulessa!
_Osvald_. Tässä tulee minun liian kuuma -- hyvästi, tohtori!
(Pois vasemmalle).
_Willmar_. Nyt, Fransiska, liikuttanut, ruhtonut olet häntä tarpeeksi,
mutta voi sinua, jos hullusti käy -- (kääntyy lähteäksensä.)
_Fransiska_. Olkaa huoletta -- nyt tulee hän vienolle valkealle.
(Willmar pois oikealle).