Entiset. Evelina (keski-ovesta).
_Evelina_ (syrjään). Osvald Fransiskan jalkain juuressa --?
_Osvald_ (on noussut ylös ja antaa liinan Fransiskalle). Neitoni!
_Fransiska_. Mille grâces, Monsieur!
_Evelina_. Neitoni? Ettekö tunne toisianne?
_Fransiska_ (hiljaan Willmarille). Evelina! Nyt toimeen, isä, taikka
kaikki mun tuumani menevät tyhjiin.
_Willmar_. Minä olen esittänyt herrasväen toinen toiselleen.
_Evelina_. Mutta --
_Fransiska_. Kuule Evelina -- (hiljaan Willmarille). Kiitä minua, isä,
oikein ylimäärin, se synnyttää vastaansanomista ja vaikuttaa varmemmin
kuin moittiminen.
(Vetää Evelinan peräpuolelle ja puhuu hiljaan hänen kanssansa.)
_Willmar_. Kuule Osvald!
(Viittaa häntä tulemaan etupuolelle).
_Osvald_. Tohtori!
_Willmar_. Minä olen löytänyt sinulle.
_Osvald_. Tuonko tuossa?
_Willmar_. Aivan rikas, luota minuun.
_Osvald_. Mutta nuot muut lahjat?
_Willmar_. Tutki itse -- oikea helmi tyttöjen joukossa, kaikkien
täydellisten avujen esikuva, kaikki, mitä vaadeit, kaikki, mitä suinkin
miehen sopii toivoa yleistettynä tapaavansa.
_Osvald_. Te liioittelette, tohtori. Kohtuullinen kiitos vahvistaa
ajatuksen, liian iso määrä on myrkkyä -- minkätähden ette itse pyydä
tätä helmeä? Olettehan leskimies --
_Willmar_. Osvald, ei mitään leikkiä, sillä toden totta on nyt puhe
naimisesta.
_Osvald_. Minä olen tutkiva, tohtori, mutta jos joudutte häpeään --
_Willmar_. Mahdotonta -- taikka lupaan sinulle ruveta hänen
ensimäiseksi mieheksensä. Hyvästi!
(Menee perälle.)
_Osvald_ (itsekseen.) Kyllä minä sen heti huomasin, että tuolla
vanhalla vilkkurilla oli jotakin mielessä. Mutta niin helposti ei minua
pauloihin saa.
(Willmar on lähestynyt Fransiskaa ja Evelinaa).
_Fransiska_ (hiljaan Willmarille). Evelina on neuvottu, tietysti sen
verran kuin vaadittiin.
_Willmar_ (samoin). Onnea siis vaan, minun on osani näytelty.
_Fransiska_ (ääneen, oudon-omaisella somalla kumarruksella). Hyvästi,
rakas tohtori, tulkaa pian takaisin.
(Laskee hänet käden-viittauksella, Willmar keskeltä pois.)
_Evelina_ (itsekseen). Rakas tohtori, ja tuommoiset temput? -- Vai
niin, leikin tekoa. Mutta miellyttää se ei voi minua, Osvald Fransiskan
jatkain juuressa, ja koko tämä ilveilys. Oi, jollen vaan olisi antanut
lupaustani, saattaisin hänet pian tolalle.
(Pois oikealle).
_Osvald_ (on katsellut Fransiskaa koko ajan). Käytöspartta hänellä ei
puutu, mutta hän saisi olla sydämellisempi vanhaa miestä kohtaan,
isänsä nuoruuden ystävää ja isäntäänsä kohtaan.