"Sitten on Clyde myynyt!" huudahti Boyd.
"Niin. Maksoin hänelle kymmenentuhatta dollaria, minkä summan hän oli
sijoittanut yritykseen, ja otin omalle nimelleni ne kaksikymmentäviisi
osaketta, jotka tyrkytitte Mildredille."
"Mildredille!" Emerson hätkähti kuin piiskaniskusta. "Oletteko
järjiltänne? Eihän Mildredillä ole -- Alton ei sanonut kenen rahat
olivat!"
"Älkää väittäkökään, ettette tiennyt sitä!" tiuskaisi Wayland. "Kun
olitte väsyttänyt kaikki ystävänne, lähetitte tuon hutiluksen tyttäreni
puheille tietäen, ettei tämä voinut kieltäytyä."
"Mistä saitte tietää, että hänellä oli osakkeitani?"
"Hän kertoi itse."
"Sitä en usko. Ellei hän ole asiasta ennen puhunut, niin hän on nytkin
vaiti, ja väitteeseenne, että olisin tyrkyttänyt hänelle osakkeitani,
vastaan vain, että hän on toiminut omasta vapaasta tahdostaan. En ole
osannut uneksiakaan, että nuo kaksikymmentäviisituhatta dollaria olivat
hänen. Mitä aiotte nyt tehdä?"
"Uhraan tuon summan kymmenkertaisesti, pelastaakseni tyttäreni."
"Minulla ja ystävilläni on vielä osake-enemmistö."
"Ystävillänne!" huusi herra Wayland. "Murskaan teidät ja teidän
ystävänne, vaikka siihen menisi koko omaisuuteni."
"Vastenmielisyytenne minua kohtaan käsitän, mutta kumppanini eivät ole
teille mitään pahaa tehneet."
"Kumppaninne! Ja ketä he ovat? Henkipatto pahantekijä, joka on vannonut
murhaavansa Willis Marsh'in, ja eräs tanssipaikkojen irtolaisnainen."
"Varoitan teitä!" huudahti Emerson jyrkästi.