"Entä te? Sanokaa sitten minullekin."
Wayne Wayland käänsi selkänsä voimatta enää puhua kiukultaan. "Ettekö
sitä todellakaan tiedä?" kysyi Marsh'in pehmeä ääni.
"En."
"Minua hämmästyttää, ettette ole milloinkaan kuullut hänestä ylimaissa
ollessanne", sanoi Marsh. "Hän oleskeli kullankaivajien leireissä ja
eli kuten muutkin sellaiset naiset. Korttipelissä vertaistaan vailla,
jonka kerrotaan pitäneen pelihelvettiäkin eräässä suuremmassa leirissä."
"Mistä sen tiedätte?"
"Seattlessa sain kuulla hänen koko tarinansa. Hän on -- no niin --
aivan yleisesti tunnettu."
"Tuota samaa kerrotaan melkein jokaisesta Alaskan naisesta."
"En tullut tänne hänestä väittelemään", keskeytti herra Wayland.
"Olette jo puhunutkin tarpeeksi, niin ettei todisteita tahi
anteeksipyyntöjä lainkaan tarvitakaan."
"Jos todella haluatte todisteita, niin onhan oma suhteenne häneen jo
kyllin pätevä. Mildredkin on jo kuullut siitä."
"Hänelle voin selittää asian parilla sanalla."
"Samalla voitte ehkä selittää, mikä sai Hilliardin tekemään niin
odottamattoman käänteen, mutta luultavasti ette tiedä siitäkään mitään.
Miehillä, jotka ottavat vastaan rahoja tuollaisilta naisilta, on oma
erikoinen nimityksensä."
Emerson kalpeni hirvittävästi ja huudahti:
"Tarkoitatteko, että -- että lähetin hänet Hilliardin luo?"
"Hilliard sanoi sen melkein peittelemättä. Ihmettelettekö siis,
että olen halukas uhraamaan vaikkapa koko omaisuuteni suojellakseni
tytärtäni teidän kaltaiseltanne mieheltä? Nujerran teidät. Minulla
on jo yrityksessänne jalansija, eikä kauan viivy ennenkuin olen
karkoittanut teidät kokonaan, minkä teen, maksoi mitä maksoi. Potkaisen
teidät takaisin katuojaan, josta olette kotoisinkin."
Boyd kuunteli hämmästyksestä sanattomana tuota hillitöntä
raivonpurkausta. Vanhus oli varmaankin menettänyt järkensä.
"Tätä ette tullut tänne minulle sanomaan", lausui hän viimein.
"En. Tulin Mildredin puolesta ilmoittamaan, että hän sysää teidät kerta
kaikkiaan luotaan."
"Sanokoon hän itse minulle sen. Välittäjistä en välitä, sillä voin
selittää kaikki."
"Sitä odotinkin. Jos haluatte kuulla hänen omat sanansa, lukekaa
tuosta." Vanhus lennätti vapisevin sormin pöydälle kirjeen. "Lukekaa!"
Boyd avasi kuoren ja luki kirjeen, jonka käsialan hän niin hyvin tunsi.
Kirje kuului:
"Parahin Boyd!
Olen viime aikoina tullut siihen vakaumukseen, että olemme tehneet
suuren erehdyksen. Yksityiskohtiin kajoaminen on tarpeetonta, joten
säästykäämme molemmin puolin siitä kidutuksesta. Tiedän kaikki,
mitä isä tulee sinulle sanomaan, ja tunnen samoin kuin hänkin, niin
ettei pitempiä selityksiä kaivata.