Roomalaiset katselivat yleensä maan ja taivaan suuria jumalia
arastelevalla kunnioituksella eivätkä juljenneet heitä lähestyä ja
avukseen huutaa jokapäiväisen elämän moninaisissa pikkutarpeissa, vaan
pitivät heitä joinakin virallisina jumalina, joiden palvelus jäi
valtion huoleksi. Omissa yksityisissä asioissaan he mieluimmin
turvasivat eräihin alempiin jumalais-olioihin, joiden kanssa he
tuttavallisemmin seurustelivat. Tarkoitamme penateja ja lareja.
_Penaatit_, ruokavaraston (penus) l. aitan vartiat, ovat hyviä,
hilpeitä kotihaltioita, jotka tuovat leipää taloon, antavat askarten ja
töitten menestyä ja kaikessa valvovat talon parasta. Tavallisesti
asuvat he talossa parittain, saattaa olla useampiakin. Penaatien
pyhäkkö on pirtin eli salin (atriumin) liesi, joka on perheen alttari
ja keskusta. Siellä palaa valkea Vestan ja penaatien kunniaksi, siellä
takan sivussa oli heidän kuvansa, nukkemaisen pienet, usein vaan puusta
veistetyt. Heille kuten laareille annettiin osansa perheen ateriasta:
leivoksia ja suolakupponen. Mitä ikänä talossa sattui iloista tai
surullista, siihen nämätkin osaa ottivat. Niin penaatien ja kodin
käsite suli aivan yhdeksi.
Valtio, tuo kansalaisten yhteinen koti, elää sekin penaatiensa
turvissa. Niiden paikka oli Vestan templi, valtion kotiliesi; sinne
ylin-pappi tuli heille uhraamaan. Siellä olivat heidän pyhät kuvansa
jotka Aeneas toi Troiasta; vaan niitä ei ollut kukaan vihkimätön silmä
nähnyt -- emmekä siis tiedä kertoa niiden ulkonäköä.
_Laarit_ (lar = isäntä) ovat samoin kuin penaatitkin Laarit, hyviä
kotitonttuja, jonkatähden ne usein mainitaan rinnakkain ja joutuvat
vaihdoksiin. Niitä luultiin esi-isäin hengiksi, jotka näkymättöminä
vielä viipyivät entisillä majoillaan,[141] suojellen ja valvoen
perillistensä onnea ja menestystä.[142] Kullakin kodilla oli oma
laarinsa, jonka puu- tai vahakuva seisoi molempain penaatien välissä
säiliössään (lararium) lieden vieressä. Niitä kunnioitettiin samoin
kuin penaatteja; niille piti perheenisäntä lapsineen aamurukouksen, ja
kuukauden pää-päivinä oli laarin-juhla. Samoin oli omat larinsa
suvuilla, kaupungeilla (lares praestites), jopa valtiollakin. Rooman
laarit olivat sen perustajat Romulus ja Remus sekä genius Augusti.
Penaatit kuvataan hyppeleviksi, kohollaan juomasarvi, josta viiniä
pirahtelee.
Mainitsimme jo ennen geniukset (genii), joista kuollessa tulee _manes_
("hyvät"). Nämä ovat vainajain henget, jotka ruumiin kuoltua säilyvät
kuolematta, jopa muuttuvat korkeammiksi olennoiksi (dii manes). He
asuvat kyllä maan alla vainajien majoilla, mutta tulevat sieltä
aiottaisin ylös. Määräaikoina manattiin heitä uhrimenoilla tulemaan ja
sitä varten oli monessa kaupungissa syvä suppilokas manan kuoppa, jonka
pohjasta nostettiin kivi sulkemasta heiltä tietä. He suojelevat
jälkeenjääneitä omaisiaan ja muuttuvat siten laareiksi. Vainajia varten
pidettiin julkisia juhlia, _parentalia (feralia)_. -- Vastakohtana
näille ovat _larvae_ vainajien henkiä, jotka eläissään pahan työn
tehtyään tai veristä vääryyttä (murhaa t.m.s.) kärsittyään eivät saa
rauhaa manalassa, vaan kummittelevat maan päällä luurankoina tai muissa
hirmuhaamuissa, peloitellen ihmisiä hulluiksi. Sellaisia yöaaveita ja
menninkäisiä kutsuttiin myös _lemureiksi_ (lemures) ja määräpäivinä
koetettiin niitä karkoittaa noitatempuilla ja mahtisanoilla
(lemuria-juhlassa).