a) _Eros_, latinaksi _Amor l. Cupido_, Lempi, Afroditen poika ja
seurakumppali, on lumoavan kaunis nuorukainen tai poika veitikka, joka
ilokseen ammuskelee sydämmiin suloisesti kirveleviä haavoja. Eipä
ylijumalakaan vältä hänen nuoliaan, sillä lemmen valtaavan voiman alle
taipuu kaikki mikä luotu on. Runoilijat keksivät Erokselle veljen
_Anteros_ (vastarakkaus). Hän luotiin leikkitoveriksi veljelleen, ja
hänen seurassaan tämä viihtyy hyvin, mutta jos toveri katoo näkyvistä,
on toinen suruissaan. Rakkaus sytyttää tavallisesti vastarakkauden,
kuten liekki liekin, mutta vastaamatta jääneenä on se onneton. -- Eros
ei ainoastaan ole sukupuolten lempeä, vaan tarkoittaa myös lämmintä
ystävyyttä nuorukaisten ja miesten välillä. Sen tähden seisoi
gymnasioissa (voimistelusuojamissa) E:n kuva Hermeksen ja Herakleen
kuvien rinnalla, ja taisteluun mennessään spartalaiset uhrasivat
hänelle, siten ilmaisten tahtovansa hädässä auttaa ystävä ystäväänsä.
Amorin ja Psychen (sielun) lempisuhteista tarinoivat runoilijat
kauniita juttuja.
Eroksen taidekuvista kuuluisin oli Praxiteleen Eros. Se on hävinnyt,
mutta muita on säilynyt useita. Niissä hän tavallisesti on näköjään
soma, siivekäs poikanen, aseinaan nuoli ja joutsi tai soihtu,
lemmentulen viritin. Väliin on hän ruusuin seppelöitty.
_Pothos, Himeros, Hymenaios_ kuuluivat myös Afroditen seuraan, mutta ne
olivat melkein vain allegorisia kuvitelmia joita ei ajateltu eläviksi
henkilöiksi.
b) _Chariitit_ (Charites), sulokit, Zevsin tyttäret _Aglaia, Eufrosyne,
Thalia_, ovat tavallisesti lemmenjumalattaren joukkiota, jota he
pukevat ja somistelevat; liikkuvatpa usein näissä touhuin muidenkin
jumalain ympärillä. Yleensä on sulokkien toimena luoda elämään suloutta
ja hauskuutta. Eipä jumaliakaan haluta istua kemuilemaan, elleivät
chariitit ole mukana, ja heidän esimerkkiään ihmiset mukailevat.
Juhlatiloissa kutsuivat he sulokit vieraikseen ja soivat heille ensi
maljan. Ei laulu laululle tuntunut eikä soitto soitannolle, ei puhe
somasti sujunut, ellei sulokit henkäyksellään niitä elähyttäneet.
Heiltä jalot hyveetkin saavat miellyttävän leiman. -- Näitä kaikin
puolin vastaa roomalaiset _Gratsiat_ (Gratiae). (Hor. I, 4, 6 s. 30, 6.
III, 21, 27).
Taiteessa sulokit ovat sorjia, viehkeitä, viattoman iloisia neitoja.
Kukiteltuina pitelevät he kädestä tai syleilevät toisiaan. Puku on
kevyt, ovatpa usein alastikin.
c) _Musat_ l. runottaret, Apollonin seuruetta. Voitettuaan titaanit
siitti Zevs _Mnemosynelle_ (muistolle) yhdeksän runotarta ikuistamaan
omia ja muiden jumalain suuria töitä. Sen tekevät he runon voimalla.
He laulavat entisiä, nykyisiä, tulevia asioita ja lauluillaan, joita
Apollon soitollaan säestää, ilahuttavat he taivaallisten mieliä Olympon
saleissa. Luultavasti olivat he alkuaan lähdeneitoja, joita palveltiin
vuoriseuduilla lähteitten luona, niinkuin Pieriassa Olympon
itärinteellä Pimpleia-lähteen luona, Helikonilla Aganippe ja Hippokrene
lähteillä, Parnassos-vuorella Kastalian vuolteella. Lähdetten
solina ja lorina vuorisalon siimeksessä kuului kuin soitolta ja niin
syntyi itsestään laulavain lähteettärien kuvitelma. Alkuaan muusat
kaikki 9 edustivat laulua yleensä, vasta myöhemmin, ehkäpä
aleksandrinilais-ajalla, runoilun ja tiedetten toimet jaettiin heidän
välillään ja he saivat kukin oman alansa. Niinpä nyt _Kalliope_ edustaa
kertoma- l. sankarirunoa (tunnuskaluna taulu tai käärö ja piirrin),
_Klio_ historiaa (t. käärö ja kynä, väliin kirjalipas), _Euterpe_
laulurunoa (kaksoishuilu), _Erato_ lemmenlaulua (kielisoitin),
_Terpsichore_ hyppyä (lyyra ja soittopuikko), _Melpomene_
murhenäytelmää (sankarinnaamari, miekka, nuija), _Thaleia_
ilvenäytelmää (ilvenaamari, murattiseppele, käyräsauva), _Polyhymnia_
uskonnollista virttä, _Urania_ tähtitiedettä (t. taivaanpallo). Muusain
palvelijoina runolaulajat hoveissa (Femios, Demodokos Odysseiassa)
ylistävät sankarien urotöitä. Korkean laululahjan ovat usein saaneet
maksaa sokeudella.
Roomalaiset kunnioittivat eräitä laulavia ja ennustelevia lähdeneitoja
_camenoja_ (camena), joista etevin _Egeria_ auttoi Numa kuningasta
neuvoillaan (Ov. Met. XV). Runoilijat eivät sitten tehneet erotusta
näiden ja muusain välillä (Hor. I, 12, 39. II, 16, 38).
d) _Themis ja Horat_ -- Horat, Zevsin ja Themiin tyttäret, _Dike_
(oikeus), _Eunomia_ (laillisuus), _Eirene_ (rauha), edustavat
vuodenaikoja ja niiden säännöllistä vaihekulkua, jopa juuri tuon
vaihekulun tarkkaa säännöllisyyttä, ja yleensä järjestystä. Samoin
heidän äitinsäkin Themis on ilmetty mailmanjärjestyksen ikilaki joka jo
oli mukana ilman pieltä pistettäissä. Hän on vanhinten jumalain
Uranoksen ja Gaian tytär. Hän valvoo järjestystä jumalain ja ihmisten
kokouksissa ja suojelee vierastenkin oikeutta. -- Muuten äiti ja
tyttäret ovat ylijumalain palvelijoita. Semmoisina horat vartioivat
taivaan ovia, joita he sulkevat pilvisalvoilla tai aukovat siirtämällä
syrjään pilvet. Järjestyksen valvojina suosivat ja suojelevat he
kaikkea jaloa, kaunista ja hyvää.
Atheenalaiset palvelivat vaan kahta horaa, joita he kutsuivat nimillä
_Thallo_, kukinnon ajatar, ja _Karpo_, kypsynnän. _Eirene_ oli heillä
valtiollisen rauhan jumalatar.
Kuvaustaiteessa on Themiillä vaaka ja palmunoksa käsissä. Hoorat ovat
tanssivia, kukilla ja hedelmillä koristettuja impiä. Myöhemmin
annettiin heille eri merkkiesineitä eri vuodenaikain mukaan.
e) _Nike_, "voitotar", personoitsi sitä valtavoittoa jonka Zevs vei
salamallansa; siitä syystä voitotar liehuikin ylijumalan kämmenellä,
esm. hänen kuvassaan Olympiassa. Mutta voiton hengetär on Athenellakin,
sillä hänkin on sotaisa ja voittoisa.
Sotaisa Rooman kansa antoi vielä suuremman arvon voitottarelle,
_Victorialle_, jonka vanhin kansallinen nimitys oli _Vica Pota_,
"mahtava voittava". Hänelle voitolliset sotapäälliköt urotöidensä
muistoksi pyhittivät pystykuvia Kapitolion kummulle. Komein niistä oli
Augustuksen asettama Actiumin voittopäivän muistoksi.
Taiteessa voitotar on siivekäs neito koristettu palmuoksilla ja
laakereilla, urhouden palkinnoilla, kädessään hermeensauva. Mainioin on
Paionioksen veistämä Nike, kauniisti ja rohkeasti sommiteltu lentoon
lähdön asentoon; pahimmoiksi vaan kovin rikkiöimenä meille tullut.
f) _Hebe_, "hemmetär", Zevsin ja Heran tytär, kuvaa oikeastaan luonnon
nuorta hempeyttä. Enimmiten esiintyy hän kuitenkin vain yläjumalien
palvelusneitona, joitten maljoihin hän laskee nektarin mehua. Hänen
puolisonsa on Herakles, sillä sankarivoiman rinnalle soveltuu hyvästi
hento sulous.
Roomalaisilla Hebeä vastaa _Juventas l. -tus_ (nuoruus), jossa he
kunnioitsivat valtakunnan ikinuorta, kuihtumatonta voimaa.
Vaasimaalauksissa ja korkoveistelmissä on suosittuna aiheena Heben ja
Heraklen häät. Tavallisesti hän kuvataan suloiseksi kainoksi immeksi,
joka laskee viiniä kannusta. Semmoinen on esm. italialaisen Canovan
Hebe.
Jumalain juomanlaskija on myös _Ganymedes_, josta vasta enemmin.