a) _Helios_, auringonjumala, titaani Hyperionin ("ylhäisen") ja Theian
("jumalallisen") poika, Selenen ja Eoksen veli, kuuluu Apollonin
piiriin. Hän lähtee joka aamu idän ääriltä Aithiopiasta ajamaan neljän
tulta-suitsevan, virman hevosen vetämää valjakkoa taivaanlaelle; tuli
säihkyy pyöristä ja valo ja lämpö leviää kautta avaruuden jumaloille ja
ihmisille. Ehtoolla riisuu hän varsat valjaista etäällä lännessä
kultalinnansa portilla, hesperiidein (lännetärten, illatarten) ihanain
puutarhojen vieressä. Yöllä palaa hän Hefaistoksen tekemässä
kultapurressa pohjolan ääritse itään lähtöpaikalleen. Kerran pyysi
hänen poikansa _Faethon_[82] saada ajaa isän vaunuja; mutta kun hän ei
osannut ohjata virmoja hevosia, jotka karkasivat oikealta tieltä, oli
koko mailma syttyä palamaan, kunnes Zevs salamallaan iski taitamattoman
ajajan kuoliaaksi. Toisia lapsia Helioksella oli okeanottaren Persen
avioliitosta _Aietes_ ja noita _Kirke_.[83] -- Helios näkee kaikki,
häneltä ei jää salaisetkaan rikokset huomaamatta. Sentähden häntä
pyydettiin todistajaksi valantekoihin ja vakuutuksiin. Hänelle
uhrattiin valkeita hevosia. Thrinakiassa oli hänellä Faetusa ja
Lampetie neitojen kaitavana kaunis karja, jota hän ilokseen katseli,
laumaa, kussakin 50 nautaa tai lammasta -- selvästi tarkoittaen
vuosikauden viikkoja päivineen.
Roomassa _Sol_ kaikin puolin vastaa Heliosta; saipa myös osakseen
runoilijain toimesta kaikki seikkailut mitä Helioksesta juteltiin.
Sittemmin Sol'in ja Apollonin asioita usein sekoiteltiin keskenään.
Sol'ia ja Lunaa huudettiin avuksi (Hor. Carm. sec. 9 ss. 35 ss.).
Heliosta kuvailtiin helosilmäksi, kultakutriseksi nuorukaiseksi, joka,
päässään kultakypäri tai 12-säteinen (kuukausien luvun mukaan) kruunu,
uljaana ajaa nelivaljakossa.
Rhodoksessa, jossa häntä palveltiin, seisoi satamassa hänen 70 kyynärän
korkuinen kuvapatsaansa, Chareksen tekemä. Tuo kuuluisa kolossikuva,
yksi mailman seitsemästä ihmeestä, sortui kuitenkin jo 66 vuoden
perästä maanjäristyksessä kumoon. Perätön on juttu, että se hajasäärin
seisoi satamasalmen suulla, niin että laivain täytyi kulkea sen
jalkojen välistä.
b) _Eos_, Koitar, aamuruskon hengetär. Rakastaen troialaista _Tithonos_
prinssiä, pyysi hän tälle Zevsiltä kuolemattomuutta ja saikin; mutta
kun unohti pyytää myös ikinuoruutta, vanheni lemmitty vanhenemistaan ja
kuihtui vihdoin heinäsirkaksi.[84] Ei ollut hänellä pojastaankaan iloa.
Tämä, Memnon, Aithiopein kuningas sai Troian sodassa kuoloniskun
Achilleeltä. Siitä alkain Eos alati suree poikaansa ja hänen kyynelensä
putoilevat maahan yökastepisaroina.
Runoissa ylistellään rusosormista, kaunokutrista aamutarta, joka
vilpasna kavahtaa vuoteeltaan ja, valjastettuaan virmat hevosensa,
kiitää valkeavaunuissa auringon jumalan edellä hänen tuloansa
ilmoittamaan, sirotellen ruusuja hänen tiellensä.
Eosta vastaa kaikin puolin roomalainen _Aurora_, niinkuin nimetkin ovat
samaa sukujuurta.[85] Aamutar toisella nimellä on _Mater matutina_.
c) _Selene_, kuutar. Häntä ei taittu palvella, mutta runoilijat kyllä
kiittelivät hänen valkoisia käsivarsiaan ja valkokutriansa, joiden
päältä sädekehä kiilteli. Iltasin nousee hän valtameren aalloista ja
suistaa valko-valjakkonsa taivaalle. Hän on lempeä ja kaino; ainoastaan
salavihkaa suutelee hän lemmittyänsä, kaunista _Endymionia_, yön ja
unen haltiaa, joka nukkuu Latmos vuoren vinkalossa. Häntä sekoiteltiin
paljon Artemiseen, Hekateen ja Persefoneen, samoin kuin hänen
latinalaista vastavertaansa, _Luna_ jumalatarta. Tämä sai Servius
Tulliukselta oman templinsä.
Taidekuvissa kuuttarella on puolikuu päälaella, huntu sidottu
takaraivolle, kädessä tulisoihtu.
d) Personoittuja tähtiä oli _Fosforos_ ja _Hesperos_, koin- l. aamu- ja
iltatähti, joita ei luultu samaksi, kaksi sorjaa soihtukätistä
nuorukaista; -- _Orion_,[86] hurja metsästäjä, myrskyjen nostaja, oli
Eoksen puoliso, kunnes hän, solvaistuaan Artemista, sai surmansa tämän
nuolesta ja siirrettiin tähdeksi taivaalle; -- hänen koiransa _Seirios_
(Sirius), jonka nousu tuo mätäkuun paahteiset päivät; -- _Hyudit_,
sateettaret, jotka ilmoittavat sateitten ja tuulten aikaa; --
_Pleiadit_, merenkululle otollisen ajan alkajat (toukokuulla).
e) Neljä päätuulta, _Boreas_ (pohjoinen), _Notos_ (etelä), _Euros_
(itä), _Zefyros_ (länsi), sanottiin Eoksen pojiksi, koska aamunkoitosta
tuuletkin tavallisesti heräävät henkiin. Tuulten luultiin asuvan
Aiolian tuulivuoren koloissa, jossa Aiolos kuningas niitä hallitsee ja
pitää kurissa.[87] Rajuja huimapäitä ne ovatkin, erittäinkin kalsea
Boreas; hän ryösti Erechthevs kuninkaan tyttären Oreithyian,[88] joka
synnytti hänelle Kleopatra tyttären sekä Kalais ja Zethes pojat.
Lempeänluontoinen Zefyros, kevään airut, horain puoliso, suosii
kasvikunnan menestystä, josta syystä hänen nimensä Roomassa myös oli
_Favonius_ (favere = suosia).
Atheenassa säilynyt 8-kulmainen rakennus, "tuulten torni", esittää
räystäslistassaan neljä pää- ja neljä välituulta omituisissa,
hauskoissa korkokuvauksissa.
f) _Iris_ on taivaankaari personoittuna. Kun tuo kirjava taikakaari
sillan tavoin liittää maan ja taivaan toisiinsa, aiheutui siitä taivaan
airut, joka nopeana kuin "pilvistä putoova lumi tai raesade kiitää
mailman ääristä ääriin taivahisten sanomia saattelemaan" (Homeros).
Etenkin Hera lennättelee häntä toimillaan.
Iris taiteessa: siivekäs neito, airuensauva (caduceus) kädessään.