Ylijumala hallitsee -- niin uskottiin -- mailmaa, sallimuksen
muuttumattomia ikilakeja noudattaen, jotka siis alkuaan ovat jumalan
tahdon ilmauksia. Mutta vähitellen ne käsitetään siitä erillään
oleviksi, eläviksi kohtalon voimiksi, joita Zevs tosin välisti käyttää
välikappaleikseen, mutta jotka myös usein vallitsevat itsenäisesti,
hänen tahdostaan huolimatta. Nämä kohtalon hengettäret, nimeltään:
a) _Moirat_, lat. _Parkat_ (onnettaret, osattaret) vallitsevat mielin
määrin ihmiselämässä. Kukin ihminen on syntyessään saanut vastaisen
kohtalonsa määrätyksi, saanut osattarensa, joka saattelee häntä elon
vaihetten läpi kehdosta hautaan asti. Näin on onnettaria epälukuinen
määrä. Mutta tuon paljouden osottivat kreikkalaiset pyhällä
kolmeluvulla. Onnettaret ovat siis nämä kolme: _Klotho_ (onnen l.
elonlangan "kehrääjä"), _Lachesis_ ("arpominen"), _Atropos_
("torjumaton, väistymätön"). Myöhempää keksintöä on käsitys, että
Klotho kehrää elämänlangan, Lachesis mittaa siitä kullekin hänen
pätkänsä, ja Atropos leikkaa sen poikki.
Taiteilijat tavallisesti, tuosta käsityksestä väliä pitämättä, antavat
Klotholle tosin värttinän, mutta Lachesiille kirjakäärön ja Atropoolle
vaakapuntarin tai antavat hänen sormellaan näyttää kellontauluun
kuolinhetkeä.
Moirat ovat ikijärjestyksen puolueettomat edustajat ja semmoisina
Zevsin ja Themiin tyttäriä; mutta koska he sen ohessa useinkin
näyttävät tylysti ja kateellisesti sortavan toiveemme ja aikeemme,
sanottiin heitä synkän Yön ja kamalain Tuonetarten (kerain) nuiviksi
sikiöiksi. -- Parcae'n asemesta annettiin heille myös nimi Fata, josta
on johtunut uudenaikainen nimitys "Fee".
b) Näiden sukua ovat myös _Nemesis, Ate ja Tyche. Nemesis_
("määräjakelu") valvoo kohtuullista onnen ja onnettomuuden osan jakoa
kullekin, ettei kukaan saisi ylenmäärin kumpaakaan, ja pitää täten
mailman menoa tasapainossa, siveellistä mailmanjärjestystä voimassa.
Ken ylpeydellä ja rikoksilla tätä tasapainoa häiritsee, sitä Nemesis
kurittaa, masentaa ylpeät. Näin toimii hän samaan suuntaan kuin
Erinykset l. Furiat. Hän sai myös nimen _Adrasteia_ ("välttämätön").
Taide-esitys: vakavannäköinen impi, jolla on mitan, hillityksen,
kurituksen ja nopeuden tunnustimina kyynärä, ohjat, ies, miekka,
ruoska; siivet, pyörä y.m.
Zevsitär _Ate_, hurmaa ja sokaisee pahan tielle eksynyttä tekemään
tuhotöitä ja jouduttamaan oman perikatonsa.[89] -- Hänen vaurioitansa
Zevsin tyttäret _Litat_ (litai = rukoukset), jotka tulevat perästä
ontuen, parantavat, jos syyllinen heiltä nöyrästi armoa anoo.
_Tyche l. Fortuna_, sattuman ja varsinkin onnellisen sattuman hengetär.
Fortunalle perusti jo Servius Tullius templin; Antiumin fortuna oli
myös arvossa pidetty.[90] Sen lisänimet vaihtelivat mikäli
tarkoitettiin yksityisen tai valtion onnea (F. populi Romani).
Onnettaren merkitys kasvoi kasvamistaan, siitä tuli mahtavimpia
yli-inhimillisiä voimia, mikäli vanhoja jumalia lakattiin uskomasta.
-- Sen tunnustimet: peräsin, runsaudensarvi, rahahenki, ja
huikentelevaisuuden merkkinä pyörä. -- _Felicitas_ on sulan onnen ja
menestyksen haltio.
c) Vielä kuuluvat tähän sarjaan _daimonit_ (daimones) ja
roomalaisten niistä vähän eriävät _geniot_ (genii). Edelliset ovat
kulta-aikakaudella eläneitten ihmisten henkiä, jotka ylijumala sääsi
kaitsemaan ihmisiä täällä maan päällä, jonkinlaisia enkelintapaisia
väliolentoja jumalan ja ihmisen vaiheella. Joka ihmisellä on
daimoninsa, joka suojellen saattelee häntä läpi elämän. Muuten daimonin
käsitys vaihteli, niin että luultiin kullakin olevan niitä kaksi, hyvä
ja paha, tai saman daimonin antavan meille milloin hyvää milloin pahaa.
Eri olento on _Agathodaimon_ ("hyvä d.") peltojen ja viinitarhojen
suosijahenki.
_Genio_ (genius)[91] on kunkin ihmisen sisimmässä löytyvä jumalallinen
elinhenki, itse elonperuste, joka määrää hänen itselöisyytensä
ja vaistomaisesti ohjaa häntä hyvään. Se on hänen sisällinen
suojahenkensä, hänen häviämötön ikuinen osansa. Ihmisen syntymäpäivä on
hänen genionsa juhla; silloin sopii siis kemuilla ja iloita (siitä
syntymäpäivänvietto). Genio on mielissään, kun elämän iloja
nautitaan,[92] pahoillaan kun niitä halveksitaan. (Siitä puheentapa:
genio indulgere, suositella geniotansa = elää hauskasti). Ihmisten
kuoltua heidän genioistaan tulee _manes_ ja _lares_. -- Lisäksi on
kullakin perheellä, valtiolla, paikalla (gen. loci) oma genionsa l.
haltiansa.