ELLI: Kaipasin sinua siellä yötä päivää.
JUSSI: Ja minä sinua!
ELLI: Niinkö?
JUSSI (leikillään): Niin. Mutta mitähän Yrjö nyt sanoo, kun vien hänen
vaimonsa?
ELLI: Kun viet vaimosi. En ole hänen, elä puhu siitä enää. Meillä ei
ole Yrjön kanssa mitään tekemistä keskenämme. (Leikillään.) Hän ei
tahtonut minua, ajattele. Vaikka tunkeilin hänen syliinsä, ei hän
huolinut.
JUSSI: Ha-ha-haa.
ELLI: Ha-ha-haa. Niin huono maku. Ja koetin tunkeilla näyttääkseni
sinulle, että tulen toimeen sinuttakin, että on niitä miehiä
muuallakin. Vielä mitä, ei se ymmärrä hyvää. -- Tuolla se nytkin
murjottaa -- Yrjö -- hyi, hän vasta on ikävä, hyi, niin kunnollinen,
että suututtaa. Hänen kanssaan sanoisi elävänsä. Ikävään hän vaimonsa
tappaisi, mutta sinä -- sinä armas, olet niin toista maata. Sinä osaat
rakentaa ristiriitoja ja sinä osaat juhliakin.
JUSSI (jättäen Ellin): Juhlia, sinäpä sen sanoit, nyt on juhlittava,
onhan siellä samppanjaakin vielä. (Ottaa ruusun, antaa sen Ellille.
Suutelevat. Jussi poistuu.)
ELLI (kävelee riemuissaan, laulaa):
Ei huolta murhetta rahtuakaan,
kun jällehen saan
sua nähdä mä vaan
ja armaana taas halaella.
Nyt lauluni helky ja raikuen soi,
kun lemmestä, oi,
mun syömeni voi
ja riemusta taas vavahdella.
YRJÖ (tulee verannalta): Siis sovinto vihdoinkin?
ELLI: Sovinto, täydellinen!
YRJÖ: Sanoinhan minä.
ELLI (nousten ylös): Yrjö, elä ole minulle vihainen. Olen tehnyt väärin
sinua kohtaan.
YRJÖ: Vihainen, sitä sinä vielä ansaitseisit.
ELLI: Emme ole ehkä täydellisyyksiä me naiset.
YRJÖ: Kyllä, kyllä te olette.
ELLI: Meidän sielumme on aivan erilainen.
YRJÖ: Ihastuttava -- niin on.
ELLI: Taidat puhua pilkkaa?
YRJÖ: Kuinka raskisin.
ELLI (hyppien ilosta, Yrjön luo): Sinä olet niin tarkkanäköinen ja
viisas. Minä ihailen sinua ja rakastan sinua -- ai (vetäytyy takaisin,
mutta palautuu päättävästi) -- Yrjö, saat sinä palkaksesi kerran
suudella minua. (Tarjoaa suutaan.) -- Noo --
YRJÖ: En halua.
ELLI: Hyi sinua. Et halua. Yrjö, sinä et rakasta minua!
YRJÖ: En. Enkö ole tuhannesti sitä sanonut?
ELLI: Kun et käsitä minua. Nainen voi olla niin käsittämätön. Mutta
sano, olethan minusta vähän edes pitänyt. Olethan oikein pitänyt? Se
sinun pitää sanoa, nyt, kun vielä tohdit.
YRJÖ: Mikäs minua estäisi vaikka milloin sitä sanomasta.
ELLI: Jussi. Kun minä menen nyt Jussin kanssa uudelleen naimisiin,
silloin et sinä saa tulla likellekään rakkauksistasi puhumaan.
YRJÖ: Enhän ole tullut ennenkään.
ELLI: Siinä oletkin tehnyt tahdittomasti. Suorastaan. Sillä etpä tiedä,
jos -- -- --
YRJÖ: Mitä?
ELLI: Enpä sano.
YRJÖ: Kananpää!
ELLI: Et saa!
YRJÖ: Yhden seikan olet minulle opettanut. Nyt tiedän, mitä te naiset
olette.
ELLI (ihastuen): No?
YRJÖ (aikoen ensin muuta sanoa, sanookin vain): Kananpäitä.