ELLI: Ei siis kihloissa sinun -- ei minun mieheni kanssa, tämän oman,
tämän rakkaan --
JUSSI: Ei. Mutta sinä ja Yrjö?
ELLI: Ei se ollut mitään, se oli keksittyä, usko, se ei ollut mitään.
(Painautuu lujemmin Jussin rintaa vastaan.)
JUSSI: Sinä oma! Ja nyt minun pitäisi kosia sinua uudelleen.
ELLI: Kosi. Tässä olen, enkä koskaan lähde tästä, en koskaan tältä
omalta paikaltani -- ja ethän, ethän laske minua enää?
JUSSI (puristaen häntä): En, en koskaan omaa, omaa armasta laske.
ELLI: Ja nyt minä pyydän sinulta kaikki anteeksi.
JUSSI: Minä pyydän sinulta.
ELLI: Ja nyt en tätä kotia enää koskaan jätä. Kulkemaan ja kokeilemaan
ei minusta ole. Ennen kärsin tässä kotona, jos surua sattuu.
JUSSI: Jos on syytä -- ja vaikka ei olisikaan, riitele minulle ajoissa,
ettei rike suureksi kasva.
ELLI: Niin, riidellään ennen keskenämme.