Tohtori ja apteekkarska tulevat kohta verannalta.
ELLI: Kuinka täällä on hauskaa, niin toisenlaista kuin kolme viikkoa
sitten ja kuitenkin samanlaista.
YRJÖ: Ihan samanlaista.
ELLI: Tuntuu kuitenkin vieraan käden jäljet. Ihan tekee kipeätä. Miksi
sinä vaadit minua tulemaan tänne?
YRJÖ: Amaliallehan sinä lupasit. Ja täytyyhän sinun liikkua jo
ihmistenkin tähden. Mitä se merkitsee se huoneessa istuminenkaan?
Sairaaksihan sinä siitä tulet. Asia täytyy jo ottaa kylmemmin, jos sinä
vielä hullussa ajatuksessasi kiinni pysyt. Kun Jussikin kävi jo minun
luonani, on sinunkin jo hillittävä itseäsi.
ELLI: Hillitsenhän minä.
YRJÖ: Arkahan tuota olet. Ja yhä sinä kuitenkin uhkaat jäädä sinne,
ja muuttaa minun huoneisiini muka. Sanon sinulle, oletpa sinä
yksinkertainen, Elli.
ELLI (suuttuen): Sano mitä sanot, minä jään kuitenkin. Kun ero on
selvä, vihitään meidät.
YRJÖ (hiukan hyvillään): Vihitään noin vaan? Minulta kysymättä?
Kaunistapa se olisi.
ELLI: Vihitään.
YRJÖ (pehmeästi): Mutta jos minä sanon, että ei vihitä.
ELLI: Vihitään sittenkin. Nyt olen ollut siellä. Nyt kaikki tietävät
sen. Nyt kaikki pitävät minua sinun vaimonasi. Hyvä. Minä kärsin
kaiken. Minä olen kaikkien ennakkoluulojen yläpuolella, siksi kunnes
saan korvauksen. Ja, Yrjö, sinä et peräydy!
YRJÖ: En ole vielä kertaakaan mitään luvannut.
ELLI: Et, kun olet raukka. Mutta minulla on valtit kädessä. Minä
tiedän, että rakastat minua. Olisithan minut ennenkin ottanut.
YRJÖ (hiukan epävarmana): En koskaan. Mistähän sellaisia päähänpistoja
lienet saanut?
ELLI: Hulluhan olisit ollut, jos et olisi minua rakastanut. Katsele
minua. Sievä? No, ja silloin oli rahojakin -- etkö olisi ottanut? Ahaa,
katso suoraan silmiin!
YRJÖ: Elä väitä sitä, mikä ei ole totta.
ELLI: Se on totta. Luuletko, ettei minulla ole hermoja, etten tuntisi,
mitä ympärilläni ajatellaan? Katsos, Jussin ja Ainan jutussakin miten
oikeaan osuin. Tunsin hermoillani, ettei Jussi minusta enää pitänyt ja
että oli uskoton.
YRJÖ: Aina sinä tuota samaa. Säästä minua jo!
ELLI: Olkoon, en siitä enää puhu. Vaan ymmärräthän, että minulla täytyy
olla joku paikka, johon pääni kallistaa.
YRJÖ: Ja armollisesti olet sinä nyt keksinyt minun sylini.
ELLI: Kun minulla ei ole muita.
YRJÖ: Uhriksi. Hyvä. Minä kiitän kunniasta. Mieluummin näkisin, että se
olisi nytkin Jussi.
ELLI (hermostuneesti): Sinä et puhu totta. Sinä kiusaat minua. Et saa
puhua enää niin. Asia on jo päätetty. Yrjö, Yrjö, minulla ei ole ketään
muuta maailmassa kuin sinä. (Itkee.) Ei, ei ketään -- Ja jos sinä minut
jätät, niin minä, minä. -- Lupaa, rakas Yrjö, ettet jätä minua.
(Syleilee väkisin Yrjöä.) Lupaa, lupaathan?
YRJÖ: Minkä ihmeen minä nyt taidan, minä yksinäinen miespoloinen, joka
sinun tiellesi osuin. Hupsuahan tämä on. Voi teitä naisia. Järkeä ei
teihin saa luotiakaan.
ELLI: Eihän tarvitse järkeä, nyt enää. Ja onhan sinulla järkeä, mitä
minä sillä teen. Olen ilman järkeäkin hyvin, hyvin kiltti. En tee
hankalaksi elämääsi. Tännekin tulin sinun tähtesi. Tahdoin näyttää,
että tämä koti ei minulle enää mitään merkitse.
YRJÖ: Tämä koti!
ELLI: Tämä apteekki. Eikä mieheni -- Jussi -- eikä itse apteekkari
Ollenberg. Eikös se ilahduta sinua?
YRJÖ: Ilahduttaa suuresti.