AMALIA: Minnehän karkasi se Lukasson, on jo kiire kirkkoon, voi, voi,
kun sen jätin silmistäni.
MIINA (Topiaalle): Ja jos saan esittää itseäni lähempään tuttavuuteen,
minä olen Miina --
TOPIAS: Ka, tottahan, kukas muu?
MIINA: Ja sinä Topias.
TOPIAS: Mitenkäs, tottahan sitä Topias Topiaksen pöksyissä, en minä
eukoksi tule, vaikka sanan mukaan pitäisi tulla vaimon kanssa yhdeksi
lihaksi. Vaan ei, ei se kävele.
AMALIA: Voi, voi, tulkaa kyökkiin ryyppäämään kahvit, niin ei pöytää
töhritä vielä, niin minä katselen sitä sulhasta. Jokohan, jokohan se
minne karkasi?
Menevät.