AMALIA (sopottaa Tiinalle): Sitä se on koko onnettomuus, ja se voipi
talot nurin kääntää. Jos ei herra rakastakaan rouvaa --
TIINA: Rakasta, mitä, mitähän se nyt höpsii -- onpas sillä nyt sanat,
leikkisät, eihän niitä tämä talonpoikaiskansa tajua -- kovin, kovin
herrasmuotiloita -- ei rakasta, no, mitäs siinä on?
AMALIA: Tunteettomuutta, niin että rouva eroaa ja muuttaa pois.
TIINA: Elä höpsi.
AMALIA: Muuttaa -- monet nykyään. Ja kuuluvat toisten luokse menevän.
TIINA: Eikö se entinen anna eukolleen ruokaa?
AMALIA: Voi toki, vaikka viisi mahaa olisi.
TIINA: Mitäs se sitten. Eikös kahvia?