TIINA: Mitä ne sitten etsivät, kun on vapaaruuat ja kahvit ja muut,
tuskinpa lyöneekään? Mitä ne sitten tahtovat?
AMALIA: Rakkautta.
TIINA: Hah-hah -- suakkunoita, vieköön, nyt juttelet, jos herrat
ovatkin höpsyjä, ei nuo ihan rutihulluja liene --
AMALIA: Ne on niin hellätunteisia, kun loppuu rakkaus -- käypi se
luonnolle.
TIINA (suuttuu): Elä narraa vanhaa. En minä niin typerä ole kuin
näytän --
AMALIA (kieloitellen): No elkäähän, elkäähän. Tiina ei ymmärrä, vaan
minä ymmärrän. Sitä ymmärtää tällaista vain se, joka on itse rakastunut
ja niin edespäin ja kihloissa ja niin poispäin, niinkuin minä.
TIINA: Jottako kihloissa -- sinä, ja oikein jo toisen miehen kanssa?
AMALIA: En suinkaan naisen kanssa.