TIINA: No, jos ei eukoksi, niin loiseksi. Onhan siinä lehmä, totta se
vaimon tahtoo. Jotta ottakoon loiseksi, niin näkeepähän sitten.
AMALIA: Se on toista, sanotaan. Tarpeenhan siihen ihminen on. Vaan
toinen vaimohan siihen on tuotava.
TIINA: Tottapahan toinen. Ja onpahan niitä, jotka sen viran täyttävät.
Ja markan jos antaa, niin minä hankin siihen eukon --
AMALIA: Mitäpä tuohon vieraat sormiaan pistelemään, kahden kauppa,
sattuu vielä onnettomuus.
TIINA: Höpsis, sitä sitä kuulee, kun vanhaksi elää -- vai onnettomuus
muka -- mitäs se semmoinen?
AMALIA: Se on sitä rakkautta. Näet, kun loppuu tunteet väliltä -- ja
tulee tunteettomuus.