AMALIA: Nytkös sinä jo toista?
TOPIAS: Enhän minä nyt. Onhan siinä kuluja kerrakseen, vaan kun on
se mökki ja on se lehmä.
AMALIA: Lehmä!
TOPIAS: Lehmä. Ja tottahan sitä olen minäkin -- niin saatava,
saatavahan siihen on akka.
AMALIA: Voi tuota oppimatonta ihmistä, ei se tästä sivistyksestä mitään
tiedä. Nyt se jo toista. Antaisit nyt vielä olla.
TOPIAS: Jouti olla, nousviikolle sitten.
AMALIA: Tahtoohan se lakikin pitemmän väliajan.
TOPIAS: Hoitaakos se laki lehmän?
TUOMAS: Ei, ei se hoida. Oikeassa tämä Topias on.
TOPIAS: Sitä minä. Ja kun on sitä suutarintyötä, että ei muuta kuin ota
ja paina päälle vain.
AMALIA: No, annahan olla, kun minä nyt katsastan mieleiseni sinulle sen.
TOPIAS: On siellä se Kellin leski, se kankuri, jos lie mieleisesi, jos
sitä niinkuin kysäiseisi -- mitä häh? (Sylkäisee.)
AMALIA: Sitä Kelliäkö?
TOPIAS: Sitä Kelliä. Jäi siihen se kangas, sen siinä loppuun
lopsuttaisi. Ja eihän se paljas se Kellikään ole, liekö liki kolmatta
sataa niitä rahoja kempuralla.
AMALIA: Jätä, mitäs tuosta.