AMALIA: Kyllä minä sinulle toisen hankin. Tuumataan sitten, kun tulen
hautajaisiin. Mitäpä vaatimuksia sinulla itselläsi lienee?
TOPIAS: Niin sen akan suhteen? Niin mitäkö vaatimuksia? Ei muita kuin
se, mikä entisellekin, ettei meillä sitä kahvia viljellä, kun ei ole
niitä omia kahviviljelyksiä. Siitähän se tämäkin julmistui ja otti ja
kuoli.
AMALIA: Vai ei kahvia! Elä sitten eukkoa haekaan, mokoma mies,
tapettavaksesi siihen. Et sinä sellaista saa, joka kahvitta. Mitättömiä
retuksia ne ovat sellaiset, jotka siihen peliin -- ja kahvin
puutteeseen kuolevat, niinkuin tämäkin.
TOPIAS: Vahinkokos siitä tuli?
AMALIA: Ja jos on eukolla rahoja, anna juoda, kun omiaan juo.