AMALIA: Se parani -- eukkosi?
TOPIAS: Vieläkö mitä. Mitäpä se paranemaan. Pois, poishan se läksi
näiltä main.
JUSSI: Vai pois?
AMALIA: Kuoli?
TOPIAS: No tottahan, teki minkä uhkasikin. Ei siinä tohtorit --
hukkareissut ne ovat sellaiset, tyhjät kulungit vain. Suoriaa sitä
ilmankin. Ja niin kiire tuli, että ei, ei kahvitippaa olisi odottanut,
ei malttanut, kun paahtamatta olivat ne kahvit.
AMALIA: Elä tuossa, voi sinua, kun paukuttelee kuin paukkuja noita
sanoja.
TUOMAS: Etkö sinä sure sitä?
TOPIAS: Hee -- oletkos sinä ollut akallisna?
TUOMAS: En.
TOPIAS: No, mistäpä sinä sitten -- naihan ensin tämä Amalia -- sittenpä
näet.
AMALIA: Voi tuota poksuttelijaa, mikähän sinutkin perinee?
TOPIAS: Mikäs? Mikäpä minua muu perimään kuin toinen akka.
JUSSI: Ha-ha-haa.
TUOMAS: Ha-ha-haa.