TUOMAS (tulee ulko-ovesta kantaen terveyspullokoria, jonka panee
tiskille. Laulaa):
Ei ne kysyneet toisiltansa
Rakastatkos? Rakastatkos?
Ensi silmäyksestä heti
toinen toistansa luokseen veti.
Missä liikkuivat, siellä heillä
linnut lauloivat kukkateillä.
Missä toisensa toinen näki,
siellä kevät, siellä käki.
Ei ne kysyneet toisiltansa:
Näitkös minut? Saankos sinut?
Syli aukeni, toinen täytti,
rakkauttansa työssä näytti.
Missä yhtyivät, siellä koti.
Toinen toisensa tähden soti.
Nainehiksi ne tiettiin mistä? --
Hedelmistä, hedelmistä.
AINA: Mitä se Tuomas taas!
TUOMAS: Mitä Tuomas! Erkon runohan se on, kiltin Erkon. Eilenpä oli
oikeat ilojuhlat ja kunnialla ne vietettiin.
AINA: Missä ne vietitte?
TUOMAS: Lopuksi pahnojen päällä tuolla tallin pilttuussa. Siellä
uinailin autuaissa unelmissa ja nautin vapaudestani.
AINA: Pilttuussa?
TUOMAS: Kun on mieli näin vapaa vielä, ei piltukaan ole piltu, se on
kultainen palatsi, ja minä en ole renki, vaan yhtähyvin kaikkien maiden
hallitsija, ja hyvä olisi hallitsijan hallita, jos ei sitä itseään niin
kovasti hallittaisi.
AINA: Vai hallitsevat.
TUOMAS: Hallitsevat ja pakolla pakottavat.
AINA: Mihin ne pakottavat?
TUOMAS: Etenkin naimisiin.
AINA: Eihän pakolla pidä. Elkää menkö.
TUOMAS: Ne hirttävät, jos en mene. Mitä tehdä?