ELLI: Olette puhelleet siis?
JUSSI: Vähän mitätöntä. En ole oikein uskaltanut, kun pelkäsin, että
puhellessaan voisi enemmän rakastua.
ELLI: Mitä puhelitte? Sano kaikki.
JUSSI: Pientä kohteliaisuutta vain.
ELLI (raivoissaan): Kohteliaisuutta, sitä sinun kohteliaisuuttasi.
Voi häpeätä!
JUSSI: Mutta sinähän kiivastut.
ELLI: En ehkä saisi?
JUSSI: Sinähän lupasit.
ELLI: Ja minä pidän lupaukseni, niin, etten lyö sinua, etten juokse
maantielle ja huuda kaikille, että sinä olet kurjin, kurjin ja
kelvottomin aviomies, petturi, uskoton raukka, konna --
JUSSI (saamattomasti): Elli, Elli, elä kiivastu!
ELLI: En, en minä kiivastu.
JUSSI: Tiesithän sinä sen ennenkin.
ELLI: Tiesin, vaan tahdoin yhtäkaikki urkkia ja kuulla sen omasta
suustasi.
JUSSI: Sinä siis äsken tekeytymällä tekeydyit vapaamieliseksi.
Halpamaista!
ELLI: Tekeydyin. Saadakseni kuulla sen, minkä aavistin. Urkin.
Miten muuten olisin saanut tietää. Urkin. Koska se ei ollut mikään
mitättömyys, vaan ratkaiseva elämänkysymys.
JUSSI: Ratkaiseva? Elli, minä vakuutan, ettei se ollut mitään? Kerroin
vain, päästäkseni vaarasta.
ELLI: Siinä oli siis vaara!
JUSSI: Kaikkialla on vaara, kuten näet.
ELLI: Kun ei ole, missä olisi kiinni.
JUSSI: Kehuit, että tunnet miehet.
ELLI: Alan tuntea.
JUSSI: Tiedät siis, ettei sellainen kiintyminen merkitse mitään.
ELLI: Oh -- kuinka minä olen onneton, kuinka olen katkeroitunut, ja
pettynyt, kaikki, mihin uskoin, on mennyttä.
JUSSI: Sanoinhan ettei se merkitse mitään. Se ei saa merkitä, koska
mitään ei ole tapahtunut.
ELLI: Muuta kuin mielikuvituksessasi.
JUSSI: Niin, muuta kuin mielikuvituksessani.
ELLI: Haa -- ikäänkuin se ei olisi sama kuin tapaus.
JUSSI: Se ei ole sama.
ELLI: Se on sama. Mahdollisuus on sama kuin tapaus! Jos sinulle on
mahdollista varastaa, vaan ei ole tilaisuutta siihen, etkö ole varas
tahi samanarvoinen kuin varas?
JUSSI: Enhän minä ole aikonut varastaa.
ELLI: Et. Vaan tehdä aviorikoksen ja törkeän. Se sinulle olisi ollut
mahdollinen.