ELLI: Ei mitään rakkaaksi mainitsemisia, pyydän. En tahdo olla sen
yleisen rakkauden esineenä. Sanoithan, ettet henkisestä puolesta välitä.
JUSSI: Mutta oletko sinä sitten niin henkinen, Elli?
ELLI: Onhan minulla ainakin erikoisuuteni. Ja kuvittelin, että minun
erikoisuuteni sinua tyydyttäisi. Sitähän aina ennen vannoit. Ja minä
hullu uskoin. Uskoin, että juuri minä sinua tyydytin. Kuvittelin, ettei
muut pystyisi kilpailemaan sinun rakkaudestasi, kuvittelin, että aina
saisimme elää rauhassa noilta eroajatuksilta ja sivurakkauksilta.