JUSSI: Niin, kun ei ole mitään, mikä viehättää. Ensin pitää sievästä
jalasta tahi jostakin sellaisesta, huomaapa vaikka kauniit
lankkinahkakengät. Huomaa sitten kauniin lantioviivan -- niin, muuta
ei tarvitakaan. Kenkä tahi lantioviiva. Sitten jo katsoo, miten se
nainen liikkuu. Ja niinkuin Aina -- mikä hänessä kiehtonee -- ei hän
ole mitään -- mutta annas, kun häneen voi rakastua, mikä siinä lienee.
ELLI (katkerana): Nuoruus kai.
JUSSI: Niin, nuoruus. Ja se, kun ei tunne häntä. Niin leikkisi siksi,
kunnes oppii tuntemaan. Mies on sellainen.
ELLI (vaivoin hilliten raivoansa): Ja tietääkö hän rakkautesi?