JUSSI: Äskettäin. Sanon sen vain siksi, että näet, kuinka puhdas olen.
En mitään peitä. Ja onhan se sillä kuitattu, kun sen sanon?
ELLI: On.
JUSSI: Ne toiset ihastukset ovat ennen naimista. Tämä on jälkeen.
ELLI: Jälkeen?
JUSSI: Jälkeen. Vaan ethän sinä suutu? En ensin ajatellut sanoa sitä,
mutta kun sinä olet niin hyvä ja niin järkevä -- etkä loukkaannu?
ELLI: En loukkaannu.
JUSSI: Se oli tuo -- tämä Aina Zinck.
ELLI: Tiesin sen.
JUSSI: Tiesitkö?
ELLI (hilliten raivoansa): No, onhan minulla silmät ja hermot myöskin.
Vaan kerrohan kaikki!
JUSSI: Ethän suutu?
ELLI: Kun sanon, että tiesin sen, pitääkö muuta sanoa?
JUSSI: Ei. No, minä kerron, koska olet noin järkevä. Kun hän tuli
Helsingistä -- eikö sinustakin tunnu, että kaikki helsinkiläiset ovat
aivan toista kuin me maalaiset täällä --?
ELLI: Tuntuu.
JUSSI: Ja hän oli viehkeä ja nuori -- vaan nyt sinä suutut?
ELLI: Kerro. Ja mainitse myös, mihinkä te ihmisessä yleensä ihastutte?
JUSSI (ei huomaa Ellin nousevaa raivoa): Kaikkeen voi ihastua, milloin
mihinkin. Siihenkin, ettei ole mihin ihastua. Miehet ovat sellaisia.
Mitä ne henkevyydestä tahi muusta. Kun on rahaa tahi kun on sievä ja
viehättää.