Jussi ottaa Elliä vyötäisiltä ja pyörähyttää korkealle. Samassa
tulee Amalia kahvitarjotinta kantaen ja Ellin hame humahuttaa
kuppeja maahan.
AMALIA: Sus siunatkoon -- kun ilmassa lennetään.
JUSSI: Ei se ole kun häiksi. Amalian häiksi.
AMALIA: He-he-hee, mistäpä ne minulle sulhaset.
JUSSI: Eikös kaupat jo ole päätetty?
AMALIA: No, koska apteekkari tietää, niin -- tavallaan, minun
puolestani ne ovat päätetyt, mutta, mutta ei käy sitä asiaa
yksipuolisesti päätteleminen, kun on kahden kauppa. Ja se viivyttelee
päätöstään se vastapelaaja.
JUSSI: Pitääpä sanoa pojalle kova sana.
AMALIA: Jos apteekkari on hyvä. Ja sanoo, että älköön peljätkö, en minä
puraisematta kuitenkaan häntä nielaise. On minulla ollut mies ennenkin
käsissäni ja siihen asti eli, kunnes kuoli. (Menee, tuo toiset kupit.)
JUSSI: Sanotaan, sanotaan.
AMALIA: Ja ettei uskoisi naisten vehkeilyihin, naisväki, se koettaa
kiehtoa miestä jos miten saisi verkkoihinsa, vaan ettei uskoisi. Se tuo
tohtorilan Miina näet, se kummitus, se kun kummittelemaan panihe. No,
hyi kuitenkin, millä hänet irroittaisi.
JUSSI: Minä irroitan.
AMALIA: Kiitoksia, apteekkari. Kun on noin hyvä isäntä, eipä pitäisi
omaa miestä kaivatakaan. (Menee.)