nurin ja keikahti useat kerrat ympärinsä alas vuoren jyrkkää rinnettä
myöten, kunnes hän vihdoin seisahtui erästä puuta vastaan, jolloin hän
taas nousi jaloillensa. Hän ei ollut loukkaantunut, vaikka hän useat
kerrat oli mennyt nurin niskoinsa.
Enemmän kuin tiiman aikaa ponnistettuamme, saavuimme viimeinkin vuoren
huipulle, jossa tienoppaamme lepäsi levollisesti, odottaen meidän
tuloamme.
Tabor nousee noin 1400 jalkaa korkealle yli lakeuden, joka on 500
jalkaa ylempänä merenpintaa. Wuoren kukkula on jotenki avara ja soikean
nelikulman kaltainen muodoltaan, ja siihen voisi hyvin rakentaa
joltisenkin kylän tai vähemmän kaupungin.
Täältä on avara näköala yli Esdraelonin muistorikkaan lakeuden, jossa
näet jalkaisi alla pieninä pilkkuina Jisreelin, Nainin ja Endorin sekä
Gilboan ja Wähä-Hermonin ympyräin kumpuin kaltaiset vuoret. Idässä päin
näkyy Jordanin lakso, joka ulottuu aina Gilboan vuoriin asti, jotka
kohoavat tummina tuolla taivaanrannan äärellä. Tässä laksossa, vähän
Pohjosessa päin, näet osan Genezaretin järveä. Tätä ilmaa kohden näkyy
muuten ainoastaan vuoria, toinen toisensa takana, kunnes silmä vihdoin
seisahtaa Hermonin korkealle kukkulalle ja Libanonin kelvollisille
vuoren harjanteille, jotka siintävät esiin tuolta takaa.
Taborin kukkulalla tapasimme useita raunioita, jotka näyttävät olevan
niinhyvin linnotusten kuin asuinhuonetten jäännöksiä.
Tällä paikalla näyttää olleen asujamia jo siihen aikaan, kuin
Israelilaiset valloittivat maan, ja Josua lukee Taborin niiden
kaupunkein ja kyläin joukkoon, jotka maan jaossa tulivat Isascharin
lasten suvuille.
Taborin nimeä mainitaan sitten useat kerrat Wanhan Testamentin
kirjotuksissa, ja puhutaan paikasta silloin aina ikäänkuin jostakin
asutusta kaupungista eli kylästä.
Josephus tietää kertoa että kaupunki vielä Jesuksen aikana oli
olemassa, vaikka linnoitus makasi raunioina.
Tästä siis on selvä, ettei Jesuksen kirkastaminen voinut tapahtua
tällä vuorella, jota muinaistaru aina neljännestä vuosisadasta asti on
tahtonut väittää. Raamattu sanoo nimittäin että Jesus otti Pietarin,
Jakobin ja Johanneksen, ja vei heidän erinänsä korkealle vuorelle
yksinänsä ja hän kirkastettiin heidän edessänsä. Tämä tapaus ei siis
voinut tapahtua raketulla ja asutulla Taborin vuorella.
Tätä tapausta on koetettu sovittaa jollekkin Hermonin läheisyydessä
olevalle vuorelle ja tämä otaksuminen on paljoa uskottavampi kuin tarun
kertomus.
Opas johtajanamme, ratsastimme me nyt alas Taborilta jyrkkää, mutta
kumminkin verrattavasti hyvää tietä myöten.
Me ratsastimme sitte suorastaan Galilean merta kohden, ja koska tie
oli hyvä, saavuimme tälle kalliille, muistorikkaalle järvelle 4 tiiman
kuluttua.
Olin jättänyt kumppanini vähän taaemmaksi ja ajoin täyttä nelistä yli
lakeuden erästä vuorta kohden ja kun olin ehtinyt sille, ilmaantui
yhtäkkiä Galilean meri kaunisten rantainsa kanssa eteeni ja minä
katselin sitä töyräältä, joka kohosi muutamaa sataa jalkaa korkealle
melkein pystysuorasti sen rannalta. Minä seisatin hevoseni ja istuin
kauvan, katsellen tuota pyhää näkyä. Tuntui suloiselta että sain olla
yksinäni, tätä kallista paikkaa ensi kerran silmäillessäni.
Raitis tuuli puhalsi merellä, niin että aallot kävivät vahtopäisinä, ja
Genezaretin järven rannat levisivät eteheni tuolla alhaalla. Läntisellä
rannalla, jossa se töyräs oli, jolle minä olin pysähtänyt, oli
Tiberias ja Pohjosessa päin siitä Magdalan, Kapernaumin ja Korazinin
harvat jäännökset. Idän puolelta järveä nousee korkeita vuoria tuolta
Gadarenilaisten maan ääriltä.
Minä katselin nyt hetken aikaa näitä kalliita seutuja ylhäiseltä
asemaltani ja tämä näky teki minuun suuren vaikutuksen.
Tällä merellä on Jesus opetuslastensa kanssa purjehtinut ristiin
rastiin. Hän on käynyt sen valtavilla aalloilla ja käskenyt niitä
tyyntymään, juuri kun myrsky riehui parhaimmallansa. Hän on opettanut
sen rannoilla ja on täällä tehnyt monta ihmetyötä.
Me ratsastimme alas tuota ennen mainittua vuorta myöten, sivusimme
Tiberiaan ja pitkitimme matkaamme pitkin läntistä rannikkoa meren
luoteiselle kulmalle. Lähellä Tiberiasta oli tie vaivalloinen, niin
kauvan kuin käytiin yli jyrkkäin, epätasaisten kallioin, jotka täällä
ulkonevat aina mereen asti; mutta hetken aikaa ratsastettuamme tulimme
lakeudelle, joka täällä levisi pitkin rannikkoa hyvän matkaa länteen
päin.
Tämä lakeus oli paikka paikoin viljelty ja näytti erinomaisen
hedelmälliseltä. Me näimme muutamia maan asukkaita, jotka kokosivat
eloa, toisia jotka kylvivät.
Meidän tiemme vei meidän ihan rannan reunaa pitkin, jossa kasvoi
villisti oleandereita, joista muutamat kukoistivat, ja nämät kauniit
kasvit ylemmät puunkaltaisina pensaina ja tekivät tien luonnolliseksi
lehtokujaksi.
Me ratsastimme kuuden kirkkaan puron ylitse, jotka, lähtien läheisistä
vuorista, laskeuvat järveen, kostutettuansa ensin tuota hedelmällistä
lakeutta.
Warhaiseen iltapuolella päivää saavuimme leiriimme, joka oli sioitettu
lähelle vuoria, jonka juurella juoksi kirkas puro.
Täällä aioimme viettää sunnuntaita — viimeistä sunnuntaita
Palestiinassa, sillä ennen pitkiä tulimme Syrian rajoille.
Kahdeksastoista Luku.
Galilean meri.
Meidän leirimme oli nyt samalla paikalla, jossa varmaankin Kapernaumin
kaupunki muinoin seisoi, ja puro, jonka lorinan me kuulimme leiriimme,
saa alkunsa "vuoresta lähellä Kapernaumia", kenties samasta vuoresta,
jolla Herra piti "vuorisaarnansa". Lähdettä kutsutaan arabiaksi
Ain et-Tin (viikunapuun lähde) ja on saanut tämän nimensä suuresta
viikunapuusta, joka kasvaa vuoren juurella ja varjostaa puroa.
Harvoja raunioita löytyy enää jälillä tästä kerran väkirikkaasta
kaupungista. Enimmästäin ovat ne soraläjiä, joissa tuskin näet kiveä
kiven päällä, joita ei ole sysätty pois paikaltaan. Ei mitään käytävää
käy raunioille. "Arabialaisiin", sanoo eräs matkustaja, "näyttävät
kamoovan näitä autioita paikkoja".
Ympäri Kapernaumin kivirauniota kasvaa ohdakkeita niin tiheässä, että
ne estävät matkustajaa pääsemästä pois. Kapernaum ynnä Korazin ja
molemmat kaupungit Bethsaidat ovat niin kadonneet, niin kutistuneet
kokoon, ettei edes niitä paikkojakaan, missä nämät kaupungit ovat
seisoneet, millään varmuudella ole voitu löytää.
Seuraa minua, lukijani, niin nousemme tuolle äsken mainitulle vuorelle
lähellä Kapernaumia, katsellaksemme tältä ylhäiseltä asemalta merta,
sen rantoja ja sen muistoja.
Meri lepää nyt edessämme tyynenä, rauhallisena; mutta, niinkuin kaikki
vuorilta ympäröidyt järvet, voi se äkkiä nousseen myrskyn vallassa
ruveta raivoamaan, niin että venhe, joka läksi vesille, kun järvi vielä
oli sileä kuin peili, on määrässä hukkua ennenkuin ehtii toiselle
rannalle, vaikk'ei järvi ole mikään suuri.
Järvi on hyvin kalainen ja voisi vielä tänä päivänä antaa pyytäjälle
"suuren kalansaaliin", mutta rannikkoin erinomaisen harvat asujamet
eivät välitä tästä elinkeinosta.
Täällä asuvain Arabialaisten kalastustapa on sangen omituinen ja
hyödytön. He pyytävät kahdella tavalla kaloja. He joko heittävät pienen
käsinuotan rannalta apajalle ja sillä onnistuu heidän silloin tällöin
saada vähäpätöinen saalis; tahi myrkyttävät he veden myrkyllisillä
leivänmuruilla: kun kala on näitä syönyt, kuolee hän vähässä ajassa ja
nousee veden pintaan, jolloin Arabialainen ui ottamaan saalistansa.
Hän syö sitte tätä terveellistä ruokaa tahi tarjoo sitä matkustajalle,
jonka hän sattumalta tapaa. Vieraalle on kuitenkin paras että hän
pidättää halunsa Galilean meren kaloista, jollei hän itse oli niitä
pyytänyt.
Siihen aikaan, kuin järven rannat olivat ikäänkuin reunustetut
kukoistavilla kaupungeilla ja väkeä vilisi runsaasti täällä, oli
merikin täynnä kalastajain venheitä, joiden uutterat isännät yöt
päivät heittelivät verkkojansa apajalle; — nyt sitä vastaan kuulin
sanottavan, että ainoastaan yksi pursi purjehtii sen selällä, ja seudun
kalastajista olen jo puhunut.
Katselkaammepa nyt itse rantoja ja niiden muistoja. Jos ensiksi luomme
silmämme etelään päin, niin näemme vuoremme juurella seitsemän valkeata
telttiämme (meidän uusilla matkakumppaneilla oli nimittäin 4 telttiä
yhteensä) seisovan vähäisellä ruohoa kasvamalla kedolla. Meidän miehet
lepäävät loikovat matkan vaivain perästä telttein vieressä, ja leirimme
ympärillä käyvät hevoset ja muulit laitumella.
Puut ja pensaat ympäröivät tätä pientä lakeutta niin tiheästi,
erittäinkin järven puolelta, ettei leiristämme voi nähdä järven
kirkasta pintaa muuten kuin sieltä täältä lehtien välistä.
Ylt'ympäri lakeutta näkyy sitte Kapernaumin soraläjät ohdakkeilleen.
Etelän puolella Kapernaumia levenee vihannoiva, 1/2 penikulmaa pitkä ja
1/6 penikulmaa leveä kenttä. Kentän arabialainen nimi on el-Ghaveir —
me tunnemme sen Genezaretin maan nimellä.
18 vuosisataa takaperin oli tämä lakeus, Josephon kertomuksen jälkeen,
maallisen paratiisin kaltainen, jossa kasvoi runsaasti ihanimpia
hedelmiä ja jossa vallitsi ainainen kevät. Olemme huomauttaneet jo
siihen seikkaan, että paikan viljavuus ihmetyttää matkustajaa. Joka
paikassa näet pitkää ruohoa, puita ja pensaita. "Kaikilla haaroilla",
sanoi eräs matkustaja, "kuulee täällä turturi-kyyhkysen tuherrusta ja
peltopyy viheltelee tällä lehväkkäällä rannalla".
18 vuosisataa takaperin oli tämä seutu väkirikkaimpia paikkoja
Palestinassa, nyt on se melkein kylmillä. Ainoa tätä nykyä asuttu
paikka koko lakeudella on tuo vähäpätöinen Mejdel'in — Magdalan — kylä,
jonka näemme vuoreltamme kappaleen matkan päässä etelässä päin, juuri
lähellä niitä vuoria, jotka ovat lakeuden eteläisenä rajana ja jotka
longottavat pystysuorina järveen. Nykyisessä Magdalassa on noin 20
mökkiä, joiden ympärillä nähdään sen kaupungin jäännöksiä, jossa Maria
Magdalena oli syntynyt.
Nuot mainitut vuoret etelässä estävät meitä näkemästä Tiberiasta, joka
on laksossaan heti niiden takana ja jonka kaupungin me kaikkein ensiksi
saimme näkyviimme, lähestyessämme Genezaretin järveä.
Tiberias oli aikanansa Galilean pääkaupunki. Josephus kertoo Herodes
Antipaan (Johannes Kastajan murhaajan) perustaneen kaupungin noin 16
vuotta ennen Kristuksen syntymää. Kaupunki sai nimensä Herodeksen
ystävän ja suosijan, Keisari Tiberion jälkeen, ja puhkesi äkkiä
kukoistukseen, niin että se jo Kristuksen aikana oli melkoinen kaupunki.
Nykyinen kaupunki ei ole varsin mitätön, siinä on 2000 asukasta, joista
800 ovat Juutalaisia.
Eräs arabialainen Sheikki, joka menneen vuosisadan keskipaikoilla
valloitti kaupungin, varusti Tiberiaan muureilla. Maanjäristykset,
jotka usein vapisuttavat näitä seutuja, ovat suureksi osaksi
hävittäneet nämä muurit, niin että useasta kohdin voi varsin mukavasti
ratsastaa sisään noista suurista halkeimista.
Tiberias on rakettu juuri järven rannalle, niin että aallot
viruttelevat muuria.
Wanhan kaupungin rauniot makaavat hajallaan rannikolla. Ne ovat
kiviroukkioita, muurein jätteitä ja muutama kymmenkunta kukistunutta
pylvästä.
Wähäinen Romalais-katolinen luostari löytyy kaupungissa, osoittaen sitä
paikkaa, jossa tarun mukaan opetuslapset vetivät maalle sen suuren
kalain paljouden, jonka he saivat, heitettyänsä Herran kehoituksesta
verkkonsa apajalle, kun Herra täällä ilmaantui heille ylösnousemisensa
jälkeen.
Kappaleen matkan päässä etelään päin kaupungista on juuri lähellä
rantaa neljä lämmintä lähdettä. Näiden lähdetten mesi on katkeran
suolaista ja hajahtaa vahvasti tulikiveltä; sen sanotaan parantavan
muutamia tauteja, erittäinkin luuvaloa.
Jos nyt vuoreltamme käännämme silmämme Pohjosta kohden, niin näemme
jyrkän ja epätasaisen, kallioon hakatun tien kulkevan tuolta äsken
mainitulta lakeudelta Syriaan päin. Idän puolella tätä tietä ovat
Korazinin ja noiden molempain Bethsaida nimisten kaupungein rauniot.
Kovin vaikea on päästä näille raunioille, sillä niiden ympärillä kasvaa
niin pitkää ohdaketta, kuin mies hevosen selässä, ja niin tiheässä,
että matkustajan, joka aikoo niiden luotsi, täytyy palkata kolme, neljä
miestä raivaamaan tietä ja nuijilla hakkaamaan maahan noita pitkiä
ohdakkeita.
Ensimäisen eli eteläisimmän Bethsaidan rauniot, joka oli rakettu ihan
järven rannalle, ovat ainoastaan 1/8 penikulman päässä Kapernaumista.
Bethsaidasta (Kalahuoneesta) oli neljä apostolia, nimittäin Pietari ja
Andreas, Jakobus ja Johannes kotoisin.
4-kymmenessä minutissa voi täältä ratsastaa sille paikalle, jossa
Korazin varmaankin oli. Rauniot ovat kaatuneita pylväitä ja
kukistuneita muureja. Ne ovat jotenkin avaralla alalla rannalla ja vesi
huuhtoelee osaa niistä. Ne todistavat Korazinissa kerran olleen isoja
ja komeita rakennuksia, jotka ovat voineet vetää vertoja mille muille
hyvänsä Palestinassa. Nämät rauniot ovat puolen penikulman päässä
lännessä päin Jordanin virran laskupaikasta Galilean mereen. Jordanin
itäisellä rannalla, ⅓ penikulman päässä virran laskupaikasta, oli tuo
toinen Bethsaida. Kivirauniot ja muutamat sortuneet rakennukset ovat
ainoat jäännökset, mitkä täältä on voitu löytää.
Bethsaida oli ensin alussa vaan vähäpätöinen kylä, jossa asui Galilean
kalastajia. Iturean ja Trachonitin maakunnan Tetrarka Philippus
suurensi ja kaunisti sitä ja pani sille nimeksi Julius, keisari
Auguston tyttären Julian jälkeen, ja paikalla on vielä tämä nimi.
Jossakin tämän Bethsaidan autioilla lähitienoilta ruokki Herra 5000
miestä viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Kun ihmetys oli tehty
vaati hän kohta opetuslapsiansa astumaan haahteen ja menemään ennen
häntä yli meren Bathsaidaan (toiseen tämän nimiseen kaupunkiin, joka
oli lähellä Kapernaumia), sillä aikaa kuin hän päästäisi kansan. Ja
koska hän oli päästänyt heidät, meni hän vuorelle rukoilemaan. Ja koska
ehtoo tuli oli haaksi keskellä merta, ja hän yksinänsä maalla. Hän näki
heidän olevan hädässä soutamisessa, sillä heillä oli vastainen tuuli.
Ja liki neljäntenä yön vartiona tuli hän heidän tykönsä, käyden meren
päällä, ja tahtoi mennä heidän ohitsensa. Kun he pelästyivät, puhui hän
heille ja sanoi: "olkaat hyvässä turvassa, minä olen, älkäät pelätkö".
astui heidän tykönsä haahteen, ja tuuli heikkeni. Ja he paljoa enemmän
keskenänsä häm-mästyivät ja ihmettelivät. Kun he olivat menneet ylitse,
tulivat he Genezaretin maalle ja laskivat satamaan. Heidän aikomuksensa
oli mennä Bethsaidaan, mutta myrsky oli kai heidän ajanut pois oikealta
suunnalta, että he sen siasta laskivat maalle tuolle kauniille
Genezaretin lakeudelle.
Paitsi näitä, enimmästi tunnettuja kaupunkeita Galilean meren tykönä,
oli sen rannoilla useampia toisiakin, niinkuin Gamala, Hippos ja
Tarichæa ja samoilla seuduilla, vaikka kappaleen matkan päässä merestä,
Scythopolis, Gadara ja Pella, ynnä koko joukko väkirikkaita kyliä.
Tämän niin kukoistavan, niin väkirikkaan maan paikan valitsi Jesus
asuinsiaksensa, kun Nazaretilaisten vihollisuus ikäänkuin pakoitti
häntä heittämään lapsuuden kotinsa. "Ja meni alas Kapernaumiin Galilean
kaupunkiin ja asui siellä".
Täällä oli hänen ympärillänsä aina "paljo kansaa". Täällä saarnasi
hän väkevästi suurille joukoille kaupungeissa ja kylissä ja ulkona
erämaissa ja kedoilla, ja usein istui hän jollekin vuorelle puhumaan.
Kapernaum oli tähän aikaan Mestarin Varsinainen koti ja kutsuttiin
"hänen kaupungiksensa".
Kapernaumin synagogassa paransi hän perkeleeltä riivatun ja Pietarin
anopin. Täällä näytti hän todeksi, että "hänellä oli valta maan päällä
antaa synnit anteeksi", kun hän paransi halvatun. Täällä teki hän
yhdellä sanalla sadanpäämiehen palvelian terveeksi ja herätti Jairin
tyttären kuolleista.
Kapernaumin lähitienoilla valitsi hän 12 opetuslastansa ja lähetti
heidän saarnaamaan taivaan valtakunnasta, joka oli tullut aivan
lähelle, piti vuorisaarnansa ja puhui merkilliset vertauksensa
kylväjästä, rikkaruohosta ja nisusta, sinapin siemenestä, happamesta
taikinasta, aarteesta, joka oli kätketty peltoon, kalliista päärlystä,
verkosta, joka heitettiin mereen y.m.
Kapernaumissa saarnasi hän uskosta kansalle synagogassa ja nöyryydestä,
armeliaisuudesta ja veljellisestä rakkaudesta opetuslapsillensa.
Näillä seuduilla on Jesus tehnyt useimmat väkevät työnsä, mutta suuri
oli vastus, jota hän sai kokea, ja ainoastaan harvat noista suurista
parvista, jotka tunkivat hänen ympärillensä, tulivat hänen oikeiksi
opetuslapsiksensa. Moni suuttui kohta hänen puheestansa ja etsi
tilaisuutta tappaaksensa häntä. Muutamat seurasivat häntä jonkun aikaa,
kun he näkivät mitä ihmeitä hän teki sairaille, mutta pian he hänestä
luopuivat eivätkä enää kulkeneet hänen kanssansa. Harvat hylkäsivät
kaikki ja seurasivat häntä.
Jesus rupesi sentähden nuhtelemaan niitä kaupunkeita, joissa hän oli
tehnyt väkevimmät työnsä, eivätkä ne kuitenkaan olleet parantuneet:
"Woi sinuas, Korazin, voi sinuas, Bethsaida! Jos senkaltaiset väkevät
työt olisivat tehdyt Tyrossa ja Sidonissa, kuin teissä tehdyt ovat,
niin he olisivat aikaa säkissä ja tuhkassa tehneet parannuksen. Jonka
tähden sanon minä teille: Tyrolle ja Sidonille pitää oleman huokiamman
tuomiopäivänä kuin teille. Ja sinä Kapernaum, joka olet korostettu
taivaaseen asti! sinun pitää hamaan helvettiin sysättämän; sillä jos
Sodomassa olisivat sen kaltaiset väkevät työt tehdyt kuin sinussa, niin
he vielä tänäpänä seisoisivat. Jonka tähden sanon minä teille: Sodoman
maalle pitää huokiamman oleman tuomiopäivänä, kuin sinulle".
Näiden kaupungein nykyinen tila on juuri semmoinen kuin Mestari
ennusti. Ne ovat hävitetyt, melkein kokonaan kadonneet, niin että
tuskin tiedetään, missä ne ovat seisoneet.
Turmiolliset sodat ovat raastaneet niitä; ja maa, joka kannatti näitä
kiittämättömiä kaupunkeita, on usein vavissut tuimain maanjäristysten
aikana, joten heidän huoneensa, heidän komeat palatsinsa ja vahvat
muurinsa ovat kukistuneet ja muuttuneet soraläjiksi, jotka seudun
hedelmällinen maa on ympäröinyt ohdake-aituuksilla, ikäänkuin
estääksensä yhdenkään ihmisen pääsemästä näille hylätyille aloille.
Yhdeksästoista Luku.
Galilean mereltä Damaskuun.
Maanantaina Toukokuun 11 päivänä läksimme liikkeelle aamulla. Yön
kuluessa olivat miehemme olleet erinomaisen levottomia ja ehtimiseen
kehoittaneet meidän tulkkia herättämään meitä, että olisimme valmiit
puolustamaan itseämme; sillä he luulivat Beduinein karkaavan meidän
päällemme. He olivat edellisenä päivänä joutuneet pelon valtaan huhun
tähden, jonka yksi mies oli levittänyt, että nimittäin sota oli
syttynyt muutamain läheisyydessä asuvain Beduini-heimokuntain välillä.
Tämä huhu ei ollut varsin perätön, sillä juuri näinä päivinä syttyi
tuo verinen, nykyään jo hyvin tunnettu sota Drusein ja Maronitein
välillä Libanonin vuorella, jota sodankäyntiä pian saimme nähdä
likempää. Meidän miehemme, tästä huhusta pelästyneinä, luulivat nyt yön
kuluessa näkevänsä väijyviä vihollisia milt'ei joka pensaassa ja olivat
kuulevinansa hiipuvia askeleita, joka krahahduksessa.
Ali ei kuitenkaan ottanut pelätäksensä, vaan kysyi levollisesti: "missä
ovat Beduinit?" Kun miehet vastasivat että he selvästi kuulivat heidän
äänensä ja askeleensa lähitienoilta, sanoi hän ensin tahtovansa nähdä
heidän ryntäävän päälle, ennenkuin hän herätti herroja ja niin saimme
me kiittää häntä levollisesta unestamme.
Lähtien Galilean meren kauniilta muistorikkaalta rannalta, ratsastimme
Pohjosta kohden erinomaisen vaivalloista kalliopolkua pitkin, joka
vie matkustajan noille korkeille vuorille, jotka nousevat pohjan ja
koillisen puolelta Genezaretin järveä.
Waikka tämä tie on vaivalloinen, ratsastetaan sitä myöten kuitenkin
kernaasti, sillä se kuljettaa korkeuksille, joilta on ihanimpia
näköaloja yli Galilean meren ja läheisten maisemien.
Yhdellä silmäyksellä näkee täältä koko meren, kaikki sen rannat
korkeine vuorineen ja viljavine laksoineen — kaikki on yht'aikaa
näkyvissä, ikäänkuin kartalle levitettynä.
Yhdellä näistä vuorista oli kaupungin rauniot, jonka hirmuinen
maanjäristys hävitti, ja melkein tasoitti maan tasalle vuonna 1837.
Kummallista kyllä, että maan asukkaat ovat ruvenneet uudestaan
rakentamaan kaupunkia eli oikeimmin kylää tuon vanhan raunioille.
Kun hetken aikaa olimme vaeltaneet tuota vaivalloista tietä, joka
monipolvisena luikerti näiden vuorten ylitse, rupesi taas Pohjosessa
päin lakeus näkymään ja tällä lakeudella näimme me tuon vähäisen
Meromin järven, jota mainitaan Wanhassa Testamentissa.
Me astuimme vihdoin alas tälle lakeudelle jyrkkää vuoren rinnettä
myöten ja sioitimme iltapuolella päivää leirimme lähelle Meromin järveä.
Täällä sai Josua voiton kaikista niistä kansoista, jotka silloin
asuivat näissä vuorimaissa ja jotka olivat kokoontuneet sotimaan
Israelia vastaan.
Meromin nimi on nyt Huleh ja järvi on kolmion kaltainen, jonka kärki
viittaa etelään päin. Jordanin virta juoksee tämänkin järven läpitse
ja sen rannat ovat täällä hyvin rämeisiä, ja koko lakeus on sentähden
terveydelle vahingollisimpia paikkoja koko maassa.
Monta virtaa juoksee tämän lakeuden läpitse ja meidän leirimme oli
sioitettu yhdelle niistä.
Seuraavana päivänä läksimme varhain liikkeelle ja ohjasimme kulkumme
suorastaan Banias'iin (Cæsarea Philippi).
Meidän oli nyt kahlaaminen useain noiden mainittujen virtojen ylitse
ja samosimme monta niin hölläpohjaista paikkaa, että hevosemme
vaivalloisesti kulkivat.
Eräällä kentällä lähellä Meromin järveä näimme suunnattoman joukon
haikaria. Niitä oli monta tuhatta ja ne peittivät ison alan, niin
että me ensimältä kummaksuimme, mikä valkonen keto tuolta loisti. Kun
havaitsimme koko lakeuden olevan täynnä haikaria, ratsastin minä ja
Turnbull sinne, ampuaksemme niitä revolverillamme, saadaksemme siten
tilaisuuden katsella niitä likemmältä. Me emme kumminkaan päässeet
niitä liian likelle, sillä ne olivat laskeuneet maahan pehmeäperäiseen
suohon. Me laukaisimme kumminkin pistoolimme, saadaksemme heitä
lentoon, ja oli tosiaankin uljasta nähdä kuinka koko tämä suunnaton
paljous suuria lintuja yht'aikaa levitti hirmuiset siipensä ja kohosi
ilmaan, ikäänkuin suuri, loistava pilvi, joka hiljakseen ajeli pois, ja
heidän siipeinsä kohina kuului kuin kaukaisen ukkosen jylinä.
Aamiaisen aikaan saavuimme eräälle Jordanin virran lähteistä, jossa
raittihinta, kirkkainta kaivovettä juoksi runsaasti erään vähäisen
lehväsen kummun kupeelta.
Tämän paikan nykyinen nimi on: Teil el-Kady (Tuomarin kumpu) — Raamatun
Dan.
Tämä lähde on suurin lähde Syriassa ja suurimpia maailmassa.
Nuot läheiset kummut kasvavat tammia ja muita lehtipuita, joiden
suloisessa siimeksessä matkustaja voi nauttia virvoittavaa lepoa, sillä
aikaa kuin hän kuultelee lähteen lorinaa ja turturikyyhkysen kuherrusta.
Tässä oli Palestinan pohjoinen raja ja me olimme kulkeneet maan läpitse
päästä päähän, Bersebasta Daniin.
Siinä asui ensin uudisasukkaita Sidonista ja paikan nimi oli silloin
Lais. Kun Danin sukukunta maan jaossa ei ollut saanut mitään osaa,
lähettivät he vakojia näille seuduille, tiedustelemaan maata. Wakojat
tulivat takaisin ja sanoivat "maan olevan lavian" ja että se oli
"paikka, jossa ei mitään puutu, kuin maan päällä on". Tästä tiedon
saatuansa, läksi 600 aseilla varustettua miestä Danin suvusta matkaan
ja valloittivat maan. He löivät siellä asuvan kansan miekan terällä
ja polttivat kaupungin tulella. Valloittajat rakensivat sitte uuden
kaupungin ja kutsuivat sen Dan heidän isänsä Danin jälkeen, joka
Israelista oli syntynyt.