ja koko joukko pienempiä kammioita, joista useimmat olivat ihan
pimeitä, niin että meidän täytyi käyttää tulta, kun niissä kävimme. Me
nousimme noiden molempain propylonien torniin kaitoja kiertorappusia
myöten. Tornien ylimmäinen osa oli jonkinlainen laakakatto, josta
meillä oli vapaa näkö yli tuon murentuneen temppelin, yli tuon kauniin
saaren ja yli sen suurellaisten, jylhäin ympäristöjen. Siellä täällä
näky vielä jotenkin eheitä jäännöksiä tuosta entisestä temppelistä ja
ne muodostivat korkeain portteinsa, kaunisten pylväskäytäväinsä ja
raskasten kivikattoinsa kanssa ikäänkuin toisia temppeleitä erikseen.
Muutenkin on koko saari täynnä soraläjiä ja langetessaan murtuneita
kivilohkareita. Muutamat palmupuut, joita siellä täällä kasvaa pitkin
saarta, olivat viehättävinä vastakohtina tälle hävitykselle, ja
Niili-virta, joka kahden puolin virutteli saaren rantoja, kuvasti
pinnallaan raunioin katkaistut, kulmikkaat hahmot ja palmujen pyöreät,
lehtiset latvat. Näköalaa rajoittivat ylt'ympäri nuo hirmuisen korkeat,
rikkiruhjotut kalliot, ja tämä luonto oli laatuansa mitä kauniimpia
nähdä saa.
Eräsnä päivänä katselimme me tätä näkyä toiselta taholta. Me läksimme
Assuanista varhain aamusella ja ratsastimme borikka-aaseillamme
pitkin Niili-virran vasenta rantaa, sivusimme Philæn ja ajoimme sille
niemekkeelle, joka hyvän matkan päässä saaresta pistihe ulos virtaan.
Täällä tapasimme me eräällä vuorella vanhan moskeijan rauniot ja söimme
päivällistä siellä eräässä ikivanhassa salissa, jonka toinen seinä oli
luhistunut maahan ja näköala sillä tavoin oli vapaa. Tuolla välkkyi nyt
Niili allamme, juosten hiljaa ja rauhallisesti kuin sisämaan järvi;
toisella rannalla oli meillä uusi näköala yli kaunisten, suurellaisten
vuortemme, joita jo niin paljon olimme ihailleet vastaiselta puolelta,
ja tuolla näköalan perällä rehoitti tuo "ihana" Philæ temppeleinensä
Niilivirran sylissä.
Alapuolla Philæn kiihtyy Niili-virran juoksu yhä enemmän ja enemmän,
kunnes se vihdoin kuohuaa vahtoavana koskena. Philæn ja Assuanin
mäkiseltä tieltä olet tilaisuudessa katselemaan tätä kaunista
luonnon-ilmettä. Weden putous ei ole erittäin korkea; minulle
kerrottiin sen ei olevan yli viiden kuuden jalan korkean, jota en pidä
mahdottomana. Siinä löytyy useampia vedenputouksia perätysten, niin
että se kokonaisuudessaan näyttää väkevästi kuohuavalta virralta.
Koko tämä mahtava koski on täynnä kallioisia luotoja, joiden ympäri
tuo vahtoava vesi kuohuaa, sillä aikaa kuin läheiset vuoret kaiullaan
vastaavat sen suloiseen kohinaan. Tuntikausia saatat katsella tätä
näkyä ja kuullella veden-putouksen omituista ääntä ilman väsymättä
siihen.
Noin puolen tunnin matkaa Assuanista erämaahan päin löytyy muutamia
granitivuoria, joita matkustajat tavallisesti käyvät katsomassa, sillä
siellä ovat vielä kivilouhokset selvästi nähtävänä siltä ajalta,
jolloin vanhat Egyptiläiset vielä rakensivat temppeleitänsä. Jokainen
obeliski, jok'ainoa granitin lohkare, joka on löytynyt tai vielä
löytyy missä hyvänsä Egyptin temppeleistä, on tuotu tästä kaukaisesta
paikasta. Wielä voi selvästi nähdä millä tavoin he olivat lahonneet
näitä hirmuisia lohkareita. He porasivat koko joukon suuria reikiä
vuoreen, toisen toisensa perästä, suorissa riveissä, nämä reiät
täytettiin kuivalla puulla, jota sitten valettiin vedellä. Tuo kuiva
puu imi vettä sisäänsä ja rupesi paisumaan yhä enemmän ja enemmän,
kunnes vihdoin kallionlohkare lohkesi. Siellä täällä näimme suuna
irtilohkaistuja kiviä, joita jo oli ruvettu hakkaamaan jonkun temppelin
rakennusaineeksi, ja yhdellä paikalla näimme alotetun obeliskin,
joka ei milloinkaan voi tulla valmiiksi, vaan viruu nyt siinä hiekan
ja soran keskellä, puoliksi hakattuna kalliosta, näyttääksensä
jälkimailmalle millä ihmeellisellä tavalla vanhat Egyptiläiset
hakkasivat kiveä.
Wastapäätä Assuania löytyy saari nimeltä Elefantine. Siellä on muutamia
muistomerkkejä, mutta ne ovat niin harvat ja vähäpätöiset, että ne
tuskin ansaitsevat kertomista.
Itse Assuanin kaupungista ei ole paljon sanottavaa; se on muiden
arabialaisten kaupungein ja kyläin kaltainen. Sen savikojut ovat
matalia eikä juuri ensinkään viehättäviä, sen kadut ovat kaidat ja
epäsäännölliset. Kaupunki vastaa entistä Seveneä, joka muinoin oli
suuriarvoinen, sillä se oli Egyptin eteläinen rajakaupunki. Tästä
kaupungista lausui Herra propheta Hesekielin kautta: Minä tahdon sinun
ja sinun Wirtas kimppuun, ja teen Egyptiin maan peräti tyhjäksi ja
autiaksi, Sevenen tornista Ethiopian rajaan asti. Sevenen tornista
pitää heidän miekalla lankeeman, sanoo Herra, Herra.
Muuan niistä päivistä, kuin me Assuanissa viivyimme, oli sunnuntai.
Sattumalta oli silloin useampia matkustajain pursia kokoontunut tälle
paikalle. Muutamissa oli amerikalaisia, toisissa englantilaisia
vieraina. Me lähetimme edellä puolenpäivän sanan kaikkiin näihin
venheisin kysymään niiden matkustajilta, tahtoivatko yhtyä meidän
kanssamme yhteiseen Jumalanpalvelukseen. He tulivat melkein kaikki, ja
meidän salonkiimme mahtui hädin tuskin meidän vähäinen seurakuntamme,
johon kuului kaksitoista jäsentä. Me veisasimme useampia englantilaisia
virsiä, jonka jälkeen M:r Pulling piti hyvän saarnan. Tuntui hyvältä
saada europalaisten keskuudessa viettää yhteistä jumalanpalvelusta niin
kaukaisessa sopessa tässä pimeässä, puolivillissä maassa.
Tammikuun 30 p:nä jätimme me Assuanin ja ulotimme palausmatkaa. Me
seisahdimme nyt hyvin usein käydäksemme katsomassa niitä paikkoja,
soilla soitakin muinaisjäännöksiä oli nähtävänä.
Ensimäinen paikka, jossa kävimme, oli Kom Ombo, tuo entinen Ombos,
jonne saavuimme Tammikuun 31 p:nä. Täällä oli erään temppelin rauniot,
jonka Ptolomeus Philometer oli perustanut ja hänen veljensä Phiscon
valmistanut. Temppeli oli rakettu juuri virran rannalle, niin että
virran vesi melkein virutti sen perustuksia. Kahdet rappuset veivät
kahteen propyloniin mutta kaikki nämä olivat niin sortuneet, että
tuskin voi saada mitään selvää käsitystä niiden entisestä muodosta.
Toinen propyloni oli ihan sorana, toisesta oli vaan toinen torni
jälillä. Noiden jättiläis-porttein takana nähtiin vielä osa varsinaista
temppeliä pylväskäytäväinsä kanssa, mutta suurin osa siitä oli
haudattuna hiedassa. Wirralta katsoen oli tämä temppeli kerran mahtanut
ihanalta näyttää.
Se oli pyhitetty kahdelle jumalalle: Aroeris Apollolle ja Savak'ille,
jumalalle, jolla oli krokotiilin pää.
Seuraavana päivänä saavuimme me Edfoo'hon, joka on entinen
Apollinopolis Magna. Täällä löytyy kaksi temppeliä, joista toinen
suuri ja majesteetillinen ja vielä hyvästi säilynyt, toinen niin pieni
ja vähäpätöinen, että se melkein katoaa mitättömiin tuon edellisen
rinnalla. Nämä temppelit oli rakettu samaan aikaan, kuin Kom Ombossa
löytyvä, Ptolomeus Philometerin ja Phiscon'in hallitessa.
Tuo isompi temppeli oli aina tähän vuoteen asti levännyt ikäänkuin
haudattuna paksuin hietakerrosten alla ja arabialaisten kyläin
peitossa; mutta juuri tänä syksynä on se varakuninkaan käskystä
kaivettu ylös maasta ja sen temppelikartanot on puhdistettu, niin että
nyt saattoi vapaasti katsella koko tätä uljasta ihmeteltävää rauniota,
joka on suurin ja parhaiten säilynyt kaikista mitä tähän saakka
nähneet olemme. Mahtavan propylonin kautta tulimme me esikartanoon,
joka oli pylväsriveillä ympäröitty nelikulma, ilman kattoa. Pylvästen
korkeus ja kartanon avaruus oli hirmuisen suuri. Ihminen melkein
katosi mitättömiin sen sisässä ja näytti vaan vähäpätöiseltä pilkulta
siinä. Toisella puolella tätä kartanoa löytyi useampia suuria
temppelikammioita perätysten, täpötäynnä mahtavia pylväsrivejä, joiden
pylväät olivat 18 jalkaa ympärimitaten. Näillä pylväillä lepäsi raskas
kivikatto, tehty pitkistä, hakatuista lohkareista. Näiden pylvässalien
sisäpuolella oli "adytym" (kaikkein pyhin), jotenkin suuri huone,
ympäröittynä paksuilla kivimuureilla. Täällä seisoi vielä hirmuinen
kivipatsas, joka kuvaeli yhtä niistä kolmesta jumalasta, joita
tässä temppelissä palveltiin. Nämä jumalat olivat Hor-Hot, myöskin
Agathodaemon'iksi kutsuttu, jota tavallisesti merkitään siivellisellä
pallolla, ja Athor, Egyptiläisten Aphrodite, ja heidän poikansa
Hor-senet-to.
Se pienempi temppeli oli kahtena, pylväsriveillä varustettuna huoneena,
ja, samoin kuin tuo suurempi, täyteen viivailtu hieroglyphejä ja kuvia.
Samana päivänä, jonka aamusella me olimme katselleet Edsoo'ssa
löytyvää temppeliä, saavuimme me iltapuolla erääsen paikkaan, nimeltä
El Kab, joka on vanhain Eiletyas, Lucinan kaupunki. Täällä kävimme
me loppupuolta päivää katsomassa muutamia hautoja, jotka oli hakattu
läheiseen hietakivi-vuoreen. Haudat olivat avaria, neliskulmaisia
kammioita, vähän matkan päässä ylhäällä vuoren toisella sivulla.
Niiden seinät ja katot olivat täpötäynnä kuvia, sotka kylliksi selvään
esittelivät vanhain asukasten pellonviljelystä ja muita askareita.
Eräässä näistä haudoista oli koko joukko Egyptin entisten hallitsiain
nimiä. Kun aurinko laski, palasimme me purteemme ja pitkitimme
matkaamme.
Wähän matkaa alaspäin El Kab'ista on Esnc, jonka kaupungin
Kreekkalaiset ja Roomalaiset tunsivat Latopolis-nimellä. Täällä
seisoi muinoin temppeli, pyhitetty jumalalle, jonka nimi oli Cnouphis
eli Kneph. Se oli aikain kuluessa hautaantunut hiekkaan, mutta sen
temppelikartanon sisusta kaivettiin kokonaan esiin aina lattiaan asti
vuonna 1842, Mehemed Alin käskystä. Tähän suurellaiseen temppelisaliin
astutaan nyt hyvin pitkiä rappusia myöten alas. Seinät ja katto ovat
vielä eheinä, ja pylvästen korkeus ja paksuus on ihmetyttävä. Kun
kerran olet astunut alas näihin miltei maanalaisiin pylväskäytäviin,
tekee mielesi kauvan viipyä siellä, ja kaipauksella luot viimeisen
silmäyksen tähän kauniisen raunioon, jättääksesi se iäksi päiväksi ja
palataksesi venheesesi.
Syvästi koskivat meihin nämä tuhatvuotiset jättiläis-rakennukset, ja
kuitenkaan emme olleet vielä nähneet maailman suurimpia ja ihanimpia
muinaisjäännöksiä: temppeliraunioita Thebe'ssä.
Neljäs Luku.
Theban rauniot. — Palausmatka Kairoon. — Kaupunki ja sen ympäristö.
Helmikuun 2 p:nä saavuimme me illan tullessa Luxoriin, joka on osa
siitä vanhasta, kerran niin suuresta ja kummallisesta Thebe'stä. Et
voi enää eroittaa paikkaa, missä kaupunki ennen on ollut, sillä Thebe
ei ole enää olemassa — se on raastettu, murrettu, hävitetty. Useammat
voimat ovat yhtyneet pyyhkimään pois maan päältä tätä Pharaonein
pääkaupunkia, joka oli aikakautensa ihmeenä ja vanhain Egyptiläisten
kerskauksena. Se on useat kerrat tullut valloitetuksi, rynnätyksi,
raastetuksi muukalaisten sotajoukkojen kautta, aina siitä ajasta asti,
kuin Kambyses noin viisisataa vuotta ennen Kristusta valloitti Egyptin.
Mitä nämä sotalaumat ovat jättäneet pitelemättä, se on hautaantunut
ympäröivien erämaiden hietakinosten alle.
Sillä alalla, jolla kaupunki muinoin seisoi, näet nykyään muutamia
vähäpätöisiä kaupunkeita ja kyliä, niinkuin Luxor, Karnak, Gournat,
Medinet, Habu j.n.e. Näiden kyläin asujamet viljelevät nyt niitä
kenttiä, joilla vuosituhansia takaperin se mahtava kaupunki seisoi
"satain portteinsa kanssa", joita Homerus on lauluillaan ylistänyt.
Näiden kyläin keskeltä ja näiden viljavain kenttäin ylitse matkustaa
nyt matkamies etsimään ja ihmettelemään niitä jäännöksiä vanhasta
Thebestä, jotka, kestettyänsä ajan hävitykset, vierasten sotajoukkoin
raastamiset ja noiden läheisten erämaiden lentohiekan, vielä seisovat
jälillä todistamassa tuon kadonneen kaupungin entistä loistoa.
Wiivailtuna täyteen hieroglyphejä ja merkkikirjotusta, ovat nämä
rauniot suurenmoisten kivikirjain kaltaisia, jotka kertovat Egyptin
vanhinta historiaa ja ylistävät sen onnen päiviä.
Lähellä Luxoria löytyi erään ikivanhan temppelin rauniot, joka temppeli
rakettiin Amunaph IIl:nen ja Remeses II:sen aikana.
Tästä temppelistä on vielä jälillä osa adytumia sekä muutamia
pylväsrivejä ja niiden edessä hirmuinen propyloni molempain
kartion-kaltaisten torneinsa kanssa, joiden edessä ennen on seisonut
kaksi obeliskia ja kaksi istuvaa, kivistä kuvapatsasta. Kaksi näistä
obeliskeista on viety Franskan maalle ja seisoo nyt Place de la
Concorde'lla Parisissa. Toinen on vielä paikallansa. Ne on hakattu
punaisesta granitista ja ovat täyteen kirjotellut hieroglypheillä,
jotka ovat hakatut erinomaisen sievästi ja ihmeteltävän syvälle,
muutamat aina kahta tuumaa syviksi. Kivikuvista oli jälillä ainoastaan
toinen. — Me kävimme toisen tornin huippuun, josta voimme katsella
yli raunion, yli koko Luxorin ynnä ympärillä olevan lakeuden, joka
täältä ulottui hyvin kauvaksi kahden puolin virtaa. Me seisoimme nyt
kenties keskellä sitä paikkaa, jossa ennen Egyptin uljas pääkaupunki
oli. Täällä saattoi jokaisesta soraläjästä, jokaisesta musertuneesta
rauniosta, jokaisesta ruohonkorresta, joka kasvoi tuon entisen
kaupungin alalla, oppia tuntemaan ja tunnustamaan kaiken maallisen
suuruuden katovaisuutta.
Tämä temppeli oli pyhitetty sekä Niili-jumalalle että Jupiter
Ammonille, joka jälkimäinen oli Theben ylimmäinen jumala.
Päivänä jälkeen tulomme Luxoriin ratsastimme varhain aamulla
Karnak'iin, jonne on noin kolme neljännestä peninkulmaa siitä
paikasta, jossa meidän venheemme oli laskettu maalle. Kun lähestyimme
temppeliä, näimme etäällä korkean, vahvan kiviportin ikäänkuin
hirmuisen suuren riemu-kaarroksen pielinensä. Ennen kuin saavuimme
tälle portille, ratsastimme sphinksi-käytävän läpitse, jonka kuvat,
vaikka rikkimurtuneina, kuitenkin osoittivat meille, kuinka kaunis,
kuinka suurellainen tämä tie kerta oli ollut. Muinoin oli tämä
sphinksi-käytävä lähes kolme neljännestä penikulmaa pitkä ja yhdisti
Luxorin ja Karuakin temppelit.
Kun saavuimme tuolle mainitulle portille, näimme edessämme mahdottoman
suuren joukon raunioita, jotka ottivat tilan, joka oli kolmea, neljää
sataa jalkaa leveä ja lähes kahtatoista sataa jalkaa pitkä.
Me ratsastimme sitten vasemmalle kädelle toiselle portille, joka oli
itse pää-sisäänkäytävänä tähän kaikkein suurimpaan ja ihanimpaan
temppeliin, kuin mailmassa milloinkaan on rakettu. Täälläkin oli
portin edessä leveä ja pitkä sphinksi-käytävä. Kun tämän portin kautta
ensimäisen kerran katsahdimme sisään temppeliin, seisahduimme kaikki
hämmästyksestä, nähdessämme mitä täällä aukeni silmäimme eteen. Korkea,
tilava käytävä kävi suoraan läpi raunion, ikäänkuin mahdottoman suuri
katu tässä temppelikaupungissa. Ennenkuin menimme edemmäksi, katselimme
kauvan tätä kaunista näkyä, joka osoitti meille toisen temppelisalin
toisen perästä, melkein niin kauvaksi kuin silmä kantoi.
Kahden puolin itse porttia kohosivat nuo paksut, vahvat kivitornit
huimaavan korkealle. Tämän propylonin kautta tullaan erääsen
esikartanoon, paljoa suurempaan ja kunnioitusta vaativampaan, kuin
mitä ennen olimme nähneet. Se muodosti ison nelikulman, kahden puolin
rajoitettuna katetuilla pylväskaytävillä, joiden takana löytyi kaksi
syrjätemppeliä. Suoraan poikki tämän kartanon, portista ruveten
pylvässalien propyloniin asti, kävi muinoin kaksinkertainen pylväsrivi,
joista pylväistä enimmät nyt olivat kokonaan kadonneet. Harvoista
jälillä-olevista oli ainoastaan yksi ainoa eheä ja osoitti meille
niiden entistä muotoa.
Kun olet käynyt tämän esikartanon läpitse, tulet toisen propylonin
kautta erääsen pylvässaliin, joka majesteetillisen suuruutensa tähden
voittaa kaikki muut raunio niinhyvin Egyptissä kuin muualla. Tämä
sali on 170 jalkaa leveä ja 329 jalkaa pitkä. Sen kattoa kannattaa
134 jättiläispylvästä, joista 12 keskimmäistä, jotka seisovat kahden
puolin salin läpikäytävää, ovat noin 80 jalkaa korkeat ja enemmän kuin
30 jalkaa ympärimitaten; toiset ovat vähän pienempiä. Muutamat näistä
pylväistä olivat jo kaatuneet, toiset olivat kaatumaisillaan, ja nämä
tekivät tuon uljaan raunion ehkä vielä uhkeammaksi.
Wiivyttyämme hyvän hetken tässä pylvässalissa, kävimme läpitse
sen osan temppelistä mikä jälillä oli, kulkien yhdestä salista ja
temppelikartanosta toiseen, ja niistä olivat muutamat jo kokonaan
ruhjoontuneet, toiset vähän paremmin säilyneet. Paljon oli täällä
ihastelemista jokaisella askelella, jonka eteenpäin astuimme, mutta
liian pitkäksihän venyisi tämä kirjotus, jos koettaisin kertoa tätä
kaikkea tyystin.
Kauan katselimme muutamia hirmuisen suuria, kivisiä kuvapatsaita, jotka
seisoivat pitkin seinuksia eräässä huoneessa. Kauvan katselimme koko
joukkoa suurempia ja pienempiä obeliskeja, jotka uljaasti nousivat
luhistuneitten temppelein soraläjistä, joiden kaunistuksina ne ennen
olivat olleet. Eräs näistä obeliskeista on suurin, kuin milloinkaan on
pystytetty; sen kumppanin on ihmiskäsi joskus väkivaltaisesti murtanut
maahan. Se oli kaatuissaan särkynyt useampiin palasiin, jotka nyt
osoittamat tuon muinaisen pylvään hirmuista suuruutta. Muutamin paikoin
oli hävitys kauhistava; koko avarat osat tuosta suuresta temppelistä
eivät voineet meille muuta näyttää kuin soraläjiä.
Kun koko raunion läpitse olimme kulkeneet, tulimme toiselle portille,
joka oli melkein samannäköinen kuin se, jonka kautta olimme sisään
tulleet. Me luimme viisi näitä hirmuisia jättiläisportteja, kaksi sillä
sivulla, joka antoi Luxoria päin, tahi joka kerran viittasi itse Thebeä
kohden, ja yhden kullakin noista jälillä olevista kolmesta.
Tämän arvaamattoman suuren temppelirakennuksen valmistus on vaatinut
useampain polvikuntain työtä. Sen voi selvästi nähdä niiden eri
kuningasten nimistä, jotka on hakattu raunion eri osiin. Wanhin
näistä nimistä on Ositarsin I, se Pharao, jonka arvellaan hallinneen
Josephin aikana. Tämä osa rauniota on siis noin kolmentuhannen
kuudensadan vuoden vanha. Seuraavat kuninkaat ovat sitten jälistäpäin
vähitellen rakentaneet yhden osan toisensa perästä ja kaunistaneet
sitä kokonaisuudessaan. Thatmes III:s, se Pharao, jonka hallituksen
aikana Israelin lasten luullaan lähteneen ulos Egyptistä luvattuun
maahan, ja joka kuningas sotajoukkonsa kanssa hukkui Punaiseen
Mereen, laitatti useampia uusia rakennuksia ja laajensi temppeliä
melkoisesti (Russell'in Ancient and Modern Egypt, s. 211). Osiris,
suuri valloittaja ja Nemeses II, arvattavasti sama kuin tuo kuuluisa
Sesostris, kaunistivat ja laajensivat temppeliä suuressa määrässä.
Edellinen rakennutti tuon suuren temppelisalin 134 pylväällään.
Remeses II:sen poika jatkoi isänsä työtä ja rakensi lisään tuon
hirmuisen suuren esikartanon ynnä tuon jättiläis-propylonin ja pystytti
sphinksit sen eteen. Sitten ovat useat muut kuninkaat kaunistaneet
tämän merkillisen rakennuksen eri osia, kunnes se vihdoin kaikkein eri
kammioinsa kanssa oli yhtenä ainoana temppelinä.
Se jumala, jota kerta tässä temppelissä palveltiin, oli Jupiter Ammon,
eli No Ammon, joksi häntä myöskin kutsuttiin.
Kuljettuamme useat tiimat edes takaisin näiden merkillisten raunioin
keskellä, palasimme takaisin purteemme sillä aikomuksella, että vielä
kerran kävisimme katsomassa tätä ihmeellistä temppeliä, ennenkuin
jätimme Theben. — Me panimme sen toimeen eräsnä iltana, sittekuin
ensin purressamme olimme juoneet teetä. Aurinko oli jo muutamia
tunteja sitten laskenut ja täysikuu kumotti korkealla taivaalla ja
levitti lumoavaa valoaan yli tuon muistorikkaan seudun. Me ratsastimme
Karnak'iin erään oppaan kanssa, joka oli varustettu pitkällä keihäällä,
jolla hän suojeli meitä koirilta niissä arabialaisissa kylissä, joiden
kautta meidän oli kulkeminen.
Kun olimme ehtineet rauniolle, nousin minä erääsen noista vahvoista
torneista, jotka seisovat molemmin puolin temppelin pääporttia. Ja
täältä, tältä ylhäiseltä asemalta, katselimme me yöllistä maisemaa,
luonnollista kuutamokuvausta, jota taitavimmankaan maalarin penseli ei
voisi oikein heleillä väreillä osoittaa; kuinka voisi siis minun heikko
kynäni kuvailla sitä!
Ylt'ympäri meitä vallitsi jo yön hiljaisuus. Lavea, hedelmällinen
lakeus levisi kahden puolin. Koko joukko kyliä näkyi siellä täällä
hajallaan lakeudella, ja niistä välkkyi useampia valkeita. Lasten
kirkuna ja koirien haukunta, joka silloin tällöin noista kylistä kuului
korviimme sekä yhden ja toisen kiven kolina, jonka jalkamme sysäsi
pois asemaltaan alas syvyyteen, olivat ainoat äänet, jotka häiritsevät
luonnon juhlallista hiljaisuutta.
Kuun eksyttävässä valossa, joka muodosti kaikkialle kaikenlaisia
haaveellisia varjoja, hahmoitti tuolla jalkaimme alla No Ammonin ihanan
temppelin rauniot. Mikä suuruus ja mikä hävitys! Wastapäätä meitä
esikartanon toisella puolella näkyi suuria vuorenkaltaisia soraläjiä,
kahden tornin jäännökset, jotka ennen olivat olleet saman näköiset kuin
se torni, jonka huipussa me nyt seisoimme. Tuolla, noiden soraläjien
takana, tuo hirmuisen suuri pylvässali vielä seisovien, kaatumaisillaan
olevain ja kaatuneitten pylvästensä kanssa, ja vielä etäämpänä nuo
vielä jälilläolevat obeliskit keskellä paljaita soraläjiä, ja kaiken
tämän takana adytum, temppelin pyhin paikka, joka nyt oli tyhjä, mutta
jota kerran Jupiter Ammonin kuvapatsas kaunisti.
Täällä voi nähdä kuinka "oikea Jupiter Ammon, El Amunah, totuuden
Jumala, oli antanut oikeuden käydä Yli Egyptin jumaloin ja erittäinkin
yli tämän Hänen väärän kuvansa, yli epäjumalankuvan maailman
suurimmassa temppelissä. Hiljaisuus vallitsee sen kartanoissa, Noon
paljous on hävitetty".
Kun katselin kaikkia näitä temppelikartanoita tai käyskentelin niiden
raunioilla tyynellä, kuuvaloisella yöllä, tuntui minusta hyvin
oudolle aatella, kuinka vuosituhansia takaperin pitkät saattojoukot
juhlallisesti kulkivat näiden salien läpitse, kuinka täällä vahvat
laulukunnat korottivat äänensä ja runsaita uhreja annettiin jumalalle,
joka ei enää ole olemassa. Nyt on hiljaista tällä sialla, salit ovat
jätetyt kylmille, kansa, joka juhlapuvussa otti osaa saattokulkuihin,
ylistysveisuihin ja uhreihin, lepää nyt pitkää untansa noissa hirveän
suurissa vuorihaudoissa tuolla Niili-virran toisella rannalla, ja
jumala itse, tuo äänetön kivinen kuva, viruu nyt särjetyillä jäsenillä,
muserrettuna jossakin lahonneen jättiläisasuntonsa soraläjän alla.
Kuitenkin tulee ihmetellä sitä uutteruutta ja niitä kustannuksia,
millä vanhat Egyptiläiset koristivat jumalainsa temppeleitä. He eivät
tunteneet totuuden Jumalaa, Kaikkivaltiasta, armiasta, joka ei asu
ihmisten käsillä tehdyissä temppeleissä, jota eivät mitkään muut
kaunistetut asunnot tyydytä kuin köyhäin syntisten sydämet, puhdistetut
sovituksen verellä ja pyhitetyt Hänen omalla Hengellänsä.
Luxor ja Karnak lepäävät Niili-virran itäisettä rannalla; mutta Thebe
ulottui kerran sekä virran itäiselle että läntiselle puolelle ja on
jättänyt muistomerkkejänsä Niilin kummallekin rannalle. Kun muutaman
ajan olimme idänpuolista rantaa katselleet, käytimme siis ne päivät,
jotka vielä Thebessä viivyimme, niiden muistomerkkien tarkastelemiseen,
jotka olivat virran läntisellä rannalla.
Purtemme oli vielä samassa valkamassa, jossa ensin olimme maalle
nousseet. Me soudimme yli virran pienellä ruuhella, joka kuului meidän
alukseen. Vastaisella rannalla oli valmisna hevosia ja borikka-aaseja
viemään meitä niille eri paikoille, jotka ansaitsivat katselemista.